Прогрес та природа: Марко Касагранде спільно з компанією blago про міста третього покоління

Міста не повинні протистояти середовищу

Фінський архітектор і біоурбаніст Марко Касагранде вже понад два роки створює унікальні урбаністичні концепції в Україні. Його роботи поєднують важливі складові: архітектурну потужність, масштабне мислення та живу екологічну філософію.

Які проєкти архітектор реалізовує зараз?

Раніше він створював масштабні екопроєкти у Японії, Тайвані, Великій Британії, Норвегії та на Кубі. Його діяльність продовжується в Україні. Він разом із компанією blago працює над концепцією міст третього покоління – інноваційних урбаністичних екосистем, які поєднують прогрес, екологію та людяність.

Марко Касагранде – фінський архітектор

«Це не про реконструкцію старого. Це про створення нової України – сучасної, сталої та людяної», – розповідає архітектор

Він пояснив своє бачення концепції поколінь міст. За його словами, перше покоління міст виникло там, де були природні ресурси, друге – стало наслідком індустріалізації та хаотичної урбанізації. Водночас міста третього покоління – це навпаки повернення до природи, відповідальний підхід до використання простору та виправлення помилок ХХ століття.

В Україні архітектор реалізує концепцію «урбаністичної акупунктури» – точкових змін, які запускають процес оновлення міста: зелені території, водні маршрути, паркові зони, природні громадські простори. Касагранде переконаний: якщо знайти правильну точку, можна змінити все навколо.

Вони із компанією blago працюють над концепцією міст третього покоління

«Зелені зони, водні системи, природне світло – це архітектурні імпульси, які лікують і оживляють простір. Місто потрібно відчувати, а не просто будувати», – вважає Марко Касагранде.

Україна – платформа прогресивної урбаністики Європи

На думку Касагранде, Україна зараз – найпрогресивніша країна Європи, адже саме тут поєднуються енергія людей, інтелектуальний потенціал і відкритість до нових технологічних ідей.

«Тут народжується новий тип урбанізму – людяного, живого, енергетичного. Попри війну, сила людей оживляє навіть зруйновані простори. Це місце, де архітектура і природа стають єдиною системою», – пояснив він.

Масштаб, технології й природа: архітектура майбутнього

Для Касагранде масштаб урбанізму – це не лише розмір, а рівень мислення. Він має свою архітектурну філософію, яка полягає у тому, що технологічність повинна бути у гармонії з природою, а міста не мають протистояти середовищі, а мають жити у симбіозі з ним.

«Технології не мають стояти над природою – вони повинні бути її продовженням. Міста мають дихати, очищати, накопичувати, живити – як живі організми», – резюмував архітектор.

Хто такий Марко Касагранде?

Марко Касаґранде – фінський архітектор і біоурбаніст, лауреат премії World Architecture Award. Касаґранде є співзасновником дослідницької лабораторії Casagrande Laboratory (C-Lab), яка займається експериментальною архітектурою та біоурбанізмом.O

ORIGINAL ARTICLE: 

https://zaxid.net/progres_ta_priroda_marko_kasagrande_spilno_z_kompaniyeyu_blago_pro_mista_tretogo_pokolinnya_n1623333?fbclid=IwY2xjawN_3RRleHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZBAyMjIwMzkxNzg4MjAwODkyAAEez2n07uiATRxazVsX6JLHGzA-X0Xbvn5IEzy26Xuco0CLjcGBG1bAjcDMFbk_aem_qkphkHgifOaaxxUpLGVhGg 

Finsk arkitekt återuppbygger Ukraina: ”Vi bygger trots att bomber faller hela tiden”

Finsk arkitekt återuppbygger Ukraina: ”Vi bygger trots att bomber faller hela tiden”

I Ukraina väntar man inte på att kriget ska ta slut. Skador repareras och hus byggs upp genast.

Ett sönderbomat hus i stadsdelen Saltivka i Charkiv. Bild: Marco Casagrande

Maria von Kraemer / Svenska YLE

28.7.2025

 I Ukraina pågår stora återuppbyggnadsprojekt med hjälp av finländska krafter. Det här sker trots att fullt krig pågår.

Den finländska arkitekten Marco Casagrande blev engagerad i projektet redan 2023 då ett ukrainskt universitet kontaktade honom.

– De tog kontakt med mig direkt från Charkiv i östra Ukraina. Universitetet OM Beketovs (National University of Urban Economy) arkitekturavdelning bad mig föreläsa där, och efter det föreslog de ett långvarigt samarbetsavtal och sedan en professur. Det var där det började, säger Casagrande.

Marco Casagrande och studerande vid universitetet i Charkiv. Bild: Marco Casagrande

Universitetet har deltagit i att organisera olika planerings- och byggprojekt. Det största behovet fanns i Charkiv, särskilt i stadens omgivningar och i små och medelstora orter som i praktiken kan ligga direkt vid frontlinjen.

– I början gällde det Charkiv men nu har projekten utvidgats till många områden norr om Kiev, till kommunerna Butja och Irpin samt till västra Ukraina, nära den rumänska gränsen. Det har spridits lite överallt nu. 

Innovativt med återvinning och finländskt elementbyggande

 De nya byggnaderna byggs på ett innovativt sätt, säger Marco Casagrande.

– Det är lika innovativt som till exempel då ukrainarna började tillverka drönare. Det här är sådant som sker av nödtvång.

Det handlar om återvinning och så kallad cirkulär ekonomi, där material återanvänds i nya byggprojekt.

– Det finns så mycket förstörda byggnader som först måste tas bort. Men samtidigt som husen rivs utvecklar vi nu tillsammans system för hur den enorma mängden byggavfall kan återvinnas till råvara för återvunnen eller ”grön” betong.

Av de sönderskjutna husen gör man ny betong. Man kan också utnyttja Ukrainas stora gruvindustri och använda masugnsslagg, en biprodukt från stålindustrin, i stället för cement.

– Man tar material från förstörda byggnader och masugnsslagg och av det gör man återvunnen betong. Sedan använder man världens bästa finländska elementteknik och flyttbara fabriker som producerar de här byggelementen för återuppbyggnad, säger Casagrande.

Underjordiska utrymmen för barn i Charkivområdet i Ukraina. Bild: Marco Casagrande / Yle

 Finska staten deltar i finansieringen

Marco Casagrande och hans team får finansiering av den finska staten.

– Ja, finska staten finansierar mitt arbete. Också forskning, planering och förberedelser för export av byggprojekt med låga koldioxidutsläpp i Charkivregionen stöds av Finland.

Casagrande säger att det är mycket som ingår i fabriksprojekten; själva elementfabriken förstås, men också krossteknik, planering, utbildning och kapacitetsuppbyggnad i Ukraina – något som kostar mellan tio och tjugo miljoner euro per projekt.

Han säger att det bland annat borde byggas många fler underjordiska skolor i Ukraina, och att det skulle vara en utmärkt exportmöjlighet för Finland.

– Statsminister Petteri Orpo har kommit överens med ukrainska parter om samarbete inom civilskydd. Ukraina har också begärt skolexpertis från Finland.

Ukrainas president Volodymyr Zelenskyj och hans fru Olena Zelenska avlade ett officiellt besök i Finland i mars. Olena Zelenska ville ha information om skolmatsmodellen i Finland och det finländska utbildningssystemet i allmänhet. Hon bekantade sig också med olika lösningar i fråga om skyddsrum.

Marco Casagrande håller upp en bild. Till höger om honom står Mykola Kuleba, chef och grundare av Ukrainas största icke-statliga organisation Save Ukraine samt rådgivare till president Zelenskyj i frågor som rör barns rättigheter. Gruppen planerar en by med trähus i Irpin för barn som varit tagna som gisslan och för föräldralösa barn med intellektuell funktionsnedsättning som återvänt från Ryssland. Bild: Marco Casagrande / Yle

Här satsar man på återuppbyggnad mitt under brinnande krig. Borde man inte vänta på att bombningarna upphör?

Casagrande skrattar lite och konstaterar att bomber exploderar hela tiden.

– Nästa bomb kommer hela tiden. Här väntar man inte på något. Att man i Finland talar om att återuppbyggnadsarbetet börjar först när kriget är slut – det är struntprat. Återuppbyggnaden börjar direkt när ett hus förstörs. Man väntar inte.

Men vad händer om det man just byggt förstörs av bomber nästa dag?

– Då bygger man upp på nytt.

Casagrande säger att han inte har varit med om något särskilt dramatiskt.

– Inget speciellt, men ur vårt perspektiv är varje dag dramatisk. Där är jag ändå bara en av en miljon människor, och bomberna faller hela tiden.

– Återuppbyggnaden är kontinuerlig och ukrainarna uppskattar de som är på plats.

En lägenhet som utsatts för en attack i Charkiv. Bild: Marco Casagrande

Området Saltivka i Charkiv har skadats svårt i kriget. Bild: Marco Casagrande

 

 

 

DESIGNER OF NEW UKRAINE

 

Designer of New Ukraine

Architect Marco Casagrande got involved with the crisis areas of East Europe already at high school. Now he operates in a significant role in Ukraine, with focus on the reconstruction of the cities.

Hanna Freyborg HS
27.7.2025

ARCHITECT Marco Casagrande comes to Karjaa train station dressed in black. Walking, since he lives next to the station with his family.

Casagrande, 54, has designed a house to his family, which sits in the pastoral summer landscape as it would have always been part of it. The house is made of wood: birch and pine.

” I would prefer that everything in Finland would be constructed out of wood. This house I drew on snow, literally walking the floorplan on snow. I don’t even know, how many square meters does it have”, Casagrande laughs.

INTERNATIONALLY awarded and respected Casagrande is specialized in sustainable urban design and has now operated a year and a half as Professor of Architecture in a Kharkiv university (O.M. Beketov National University of Urban Economy) in East Ukraine and King Danylo University in West Ukraine.

When the university in Kharkiv first time contacted Casagrande, he was asked to start lecturing remotely on biourbanism online.

“I said it would not work. I needed to be present physically.”

TIME to get straight into business. We must talk about the war in Ukraine, especially about Kharkiv, a city with more than a million inhabitants, a city close to Casagrande’s heart.  

“War has given Ukraine a certain gift, it has united the East and West Ukraine together”, Casagrande begins.

That is his only positive comment of the full scale Russin attack.  

Before the war the border city Kharkiv was close to Russia also mentally. After the Russian attack the city is severely damaged, but it has also changed, it is now breathing Ukrainian patriotism.

The distance from the city to the front line is around 40 kilometres. Some of the regional cities and villages are practically on the frontline.

“When a missile hits an apartment building, the site gets cleaned up immediately and everything that can be fixed, will be fixed. The Ukrainians have zero tolerance for war debris on their streets”, Casagrande says.

Casagrande visits Kharkiv every three or four months. He stays a couple of weeks per tour, transportation takes time. Casagrande flies to Warsaw and usually takes a train to Ukraine from there.

In Kharkiv the university has provided him everything needed: local fixers and assistants, accommodation. Depending on the situation he can rely on a safe house in the middle of a forest, a location hidden from the Russians.

“I get all the intelligence and support from the university that I can think of. Nevertheless, I operate in Ukraine independently. Main thing is to keep safe distance regarding the artillery”, Casagrande says.

KHARKIV was before the war one of Ukraine’s most important industrial cities. There is no going back to the Stalinist architecture though, and the Ukrainians do not want that either.

Casagrande’s vision is to develop Kharkiv into ecologically sustainable so called Third Generation City, the very contrast to the Soviet time concrete brutalism.

“As an architect and am Animist, I believe in nature. Architecture is the art of reality, and for me nothing else than nature is real. The ideal is that the city learns to become part of nature.”

Essential part of Casagrande’s work is to redesign vital social infrastructure buildings destroyed in bombings, such as hospitals, underground schools, and rehabilitation centres.

He is using Finnish timber as much as possible and recycling destroyed buildings as much as possible.

REHABILITATION is needed for the wounded and war invalids, but also for the returnee children from Russian captivity.

There are up to 105 000 disabled orphan children in Ukraine.

” They have possibly never received any empathy, and therefore the buildings must be able radiate empathy.”

Casagrande calls this phenomena Skin-to-Skin Architecture, where the buildings have a skin.

” A successful building is like a warm hug” he says.

Before the war, the orphans were kept out of sight in Ukraine. The war has changed the attitude.

” It is sad that we needed a war to give visibility for the orphans in society,” Casagrande says.

Universal design is also incredibly important regarding the tens of thousands of disabled persons because of the war.

The war can still last a long time, which also must be taken into consideration. To minimize material losses the buildings are design to be mobile so that an apartment building or a factory can be relocated, Casagrande tells.

He wishes Finland to focus especially on the rapid development of the underground schools. Finland has the expertise.

” But the construction must start immediately. The need is excessively big.”

CASAGRANDE got interested in the East European crisis areas during his high school in Karjaa.

In December 1989 he was 18-year-old and working in the local newspaper Etelä-Uusimaa, when the revolution broke out in Romania. He was asked if he would like to report on the situation. The task was to follow if the humanitarian aid convoys reached their destinations in Romania.

Casagrande went to the journey, contrary to his parents wishes. In Romania he witnessed with his own eyes the chaos the country had gone into. The main feeling was not fear though, but curiosity. Senses sharpened up. He felt alive.

Marco Casagrande esittelee alasammutun ukrainalaisen hävittäjälentäjän äidin kirjailemaa paitaa, eli vyshyvankaa. Kuva: Outi Pyhäranta / HS

YEAR 1993 Casagrande had finished the high school, the compulsory army (Finnish Defence Forces), and begun his architecture studies, when Bosnia started calling. He had a girlfriend in Croatia and Yugoslavia was breaking up in war.

Casagrande volunteered to Bosnian Croat army (HVO Croatian Defence Council) the same year. He returned to Finland only to get back to war.

He wrote a war memoir Mostarin tien liftarit / Hitchhikers on the Mostar Road (WSOY; 1997) with pen name Luca Moconesi. Helsingin Sanomat reported in 2001 that the war crimes described in the book led to two police investigations, which were both cancelled due to no evidence of crime.

Was the controversial book an auto fictive novel?

” Something like that. It was not a documentary, but not everything that I wrote of could be created only by imagination either.”

According to Casagrande writing worked as therapy.

“War is always traumatizing. Soldier is like a high tuned machine, which after the war becomes a moped. Something is not right with a person if the war does not leave a mark.”

 

 

 

 

 

 

 

Uuden Ukrainan suunnittelija

 

Uuden Ukrainan suunnittelija

Arkkitehti Marco Casagranden kiinnostus Itä-Euroopan kriisialueita kohtaan alkoi lukiossa. Nyt hän toimii tärkeässä roolissa Ukrainassa, jossa kaupunkien jälleenrakentaminen on jo käynnissä.

Hanna Freyborg HS

27.7.2025

ARKKITEHTI Marco Casagrande saapuu Karjaan asemalle mustiin pukeutuneena. Kävellen, sillä hän asuu perheineen ihan aseman vieressä.

Casagrande, 54, on suunnitellut perheelleen talon, joka istuu pastoraaliseen kesämaisemaan kuin olisi aina ollut osa sitä. Talo on tehty puusta: koivusta ja männystä.

”Haluaisin, että kaikki rakennettaisiin Suomessa puusta. Tämän taloon piirsin hankeen, ihan kirjaimellisesti kävelin sen ääriviivat lumeen. En edes tiedä, kuinka monta neliötä tässä on”, Casagrande naurahtaa.

KANSAINVÄLISESTI palkittu ja arvostettu kestävään kaupunkisuunnitteluun erikoistunut Casagrande on toiminut puolentoista vuoden ajan arkkitehtuurin professorina Harkovan yliopistossa Itä-Ukrainassa sekä King Danylo -yliopistossa Länsi-Ukrainassa.

Kun Harkovan yliopistosta otettiin Casagrandeen ensimmäistä kertaa yhteyttä, hänelle ehdotettiin, että hän luennoisi biourbanismista etänä.

”Sanoin, ettei se toimisi, vaan minun pitäisi olla fyysisesti läsnä.”

 ON mentävä suoraan asiaan. Puhuttava Ukrainan sodasta, erityisesti miljoonakaupunki Harkovasta, josta on tullut Casagrandelle jo rakas.

”Sota on antanut Ukrainalle sellaisen lahjan, että se on yhdistänyt itäisen ja läntisen Ukrainan”, Casagrande aloittaa.

Muuta positiivista sanottavaa Venäjän Ukrainassa käymästä hyökkäyssodasta ei sitten olekaan.

Rajakaupunki Harkova oli ennen sotaa myös aatteellisesti lähellä Venäjää. Hyökkäyssodan alettua kaupunki on paitsi pahoin vaurioitunut, myös muuttunut, sillä nyt se uhkuu ukrainalaista patriotismia.

Kaupungista on etulinjaan noin 40 kilometriä. Osa hallintoalueen kaupungeista ja kylistä on käytännössä kiinni etulinjassa.

”Kun ohjus osuu kerrostaloon, paikka siivotaan ja kaikki, mikä on korjattavissa, korjataan heti. Ukrainalaiset eivät voi sietää sotaromua kaduilla pätkääkään”, Casagrande sanoo.

Casagrande käy Harkovassa kolmen, neljän kuukauden välein. Hän viipyy aina muutaman viikon kerrallaan, sillä siirtymät vievät aikaa. Casagrande lentää Varsovaan, josta matka jatkuu yleensä junalla.

Harkovassa yliopisto on järjestänyt hänelle kaiken mahdollisen: on paikalliset avustajat eli fikserit, on majoitus. Tarvittaessa se järjestyy keskellä metsää olevassa safe housessa, turvatalossa, jonka olinpaikkaa venäläiset eivät saa selville.

”Saan yliopistolta kaiken tiedon ja tuen, mitä vain tarvitsen. Siitä huolimatta liikun Ukrainassa itsenäisesti. Tärkeintä on pysytellä turvallisella etäisyydellä kranaatin kantamasta”, Casagrande sanoo.

HARKOVA oli ennen sotaa Ukrainan merkittävimpiä teollisuuskaupunkeja. Stalinistiseen arkkitehtuuriin ei kuitenkaan ole paluuta, eivätkä ukrainalaiset sitä haluaisikaan.

Casagranden visiona on kehittää Harkovasta ekologisesti kestävä niin kutsuttu kolmannen sukupolven kaupunki, jonka arkkitehtuuri on vastakohta neuvostoajan betonibrutalismille.

”Olen arkkitehtina animisti, uskon luontoon. Arkkitehtuuri on todellisuuden taidetta, ja minulle mikään muu ei ole totta kuin luonto. Ideaalina on, että kaupunki on osa luontoa.”

Olennainen osa Casagranden työtä on pommituksissa tuhoutuneiden yhteiskunnan toiminnan kannalta merkittävien rakennusten, kuten sairaaloiden, maanalaisten koulujen ja kuntoutuskeskusten suunnittelu.

Niissäkin käytetään suomalaista puuta niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi tuhoutuneista rakennuksista kierrätetään kaikki mahdollinen.

KUNTOUTUSTA tarvitsevat muun muassa sodassa haavoittuneet ja vammautuneet sekä Venäjälle siepatut ja sieltä palautetut ukrainalaislapset.

Ukrainassa on jopa 105 000 vammaista orpolasta.

”He eivät ehkä koskaan ole kokeneet empatiaa, ja sen vuoksi sitä on oltava rakennuksissa.”

Casagrande kutsuu ilmiötä skin-to-skin arkkitehtuuriksi, jossa rakennuksella on eräänlainen iho.

”Parhaimmillaan rakennus on kuin lämmin syli”, hän sanoo.

Ennen sotaa orpolapsia pidettiin Ukrainassa näkymättömissä. Sota on muuttanut suhtautumisen.

”On surullista, että tarvittiin sota, jotta orpolapset saatiin yhteiskunnassa näkyvin”, Casagrande sanoo.

Suunnittelussa on muistettava myös esteettömyys, sillä Ukrainassa on kymmeniä tuhansia sodassa liikuntakykynsä menettäneitä.

Sota voi jatkua pitkään, ja sekin pitää huomioida. Aineellisten vahinkojen minimoimiseksi rakennuksista tehdään siirrettäviä, jolloin esimerkiksi kerrostalo voidaan siirtää uuteen sijaintipaikkaan, Casagrande kertoo.

Hän toivoisi Suomen osallistuvan erityisesti maanalaisten koulujen rakentamiseen. Siihen olisi osaamista.

”Mutta toimen olisi ryhdyttävä saman tien. Tarve on valtava.”

CASAGRANDE kiinnostui itäisen Euroopan kriisialueista lukiossa Karjaalla.

Joulukuussa 1989 hän oli 18-vuotias ja töissä paikallislehdessä, kun Romaniassa puhkesi vallankumous. Häneltä kysyttiin, kiinnostaisiko juttukeikka. Tehtävänä oli seurata, pääsisivätkö avustusrekat perille.

Casagrande lähti keikalle, vaikka vanhemmat vastustivat ajatusta. Romaniassa hän todisti omin silmin, millaiseen kaaokseen maa oli joutunut. Päällimmäinen tunne ei kuitenkaan ollut pelko, vaan uteliaisuus. Aistit valpastuivat. Hän tunsi elävänsä.

Marco Casagrande esittelee alasammutun ukrainalaisen hävittäjälentäjän äidin kirjailemaa paitaa, eli vyshyvankaa. Kuva: Outi Pyhäranta / HS

KUN Casagrande vuonna 1993 oli kirjoittanut ylioppilaaksi, käynyt armeijan ja aloittanut arkkitehtiopinnot, häntä alkoi vetää puoleensa Bosnia. Siellä asui tyttöystävä ja siellä käytiin nykyisen Jugoslavian hajoamiseen johtanutta sotaa.

Casagrande lähti Bosniaan palkkasotilaaksi vielä saman vuonna. Hän palasi Suomeen vain lähteäkseen takaisin.

Hän kirjoitti palkkasotilasajastaan kirjan Mostarin tien liftarit (WSOY; 1997) nimimerkillä Luca Moconesi. HS kertoi vuonna 2001, että kirjassa kuvatut sotarikokset johtivat kahteen poliisitutkintaan, jotka lopetettiin, sillä riittävää näyttöä ei ollut. 

Oliko kiistanalainen kirja autofiktiivinen romaani?

”Jotain sellaista. Se ei ollut dokumentaarinen, mutta kaikkea kirjoittamaani ei olisi pystynyt luomaan pelkän mielikuvituksenkaan avulla.”

Casagranden mukaan kirjoittaminen toimi terapiana.

”Sota traumatisoi aina. Sotilas on kuin viritetty kone, josta tulee sodan jälkeen mopo. Ajattelen, että jokin on ihmisessä vialla, jos sota ei jätä jälkeä.”