"Rakennuksia teki mieli potkia" – palkittu suomalaisarkkitehti valitsi kolme inhokkiaan betonirakennuksista

KULTTUURI 12.5.2015 13:17

Jussi Lehmusvesi

HELSINGIN SANOMAT

ERKKI LAITILA / KUVAAJA

Vantaan Malminiitty 1970-luvulla kuvattuna.

• 184

Palkittu suomalaisarkkitehti Marco Casagrande (s.1971) vaatii Suomeen lisää puurakentamista.

Casagrande sai maanantaina kansainvälisen kestävän arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun palkinnon.

Palkinnon myöntävät Unesco ja kansainvälinen Locus-säätiö.

SARI GUSTAFSSON / LEHTIKUVA

Arkkitehti Marco Casagranden mukaan Suomi on puurakentamisessa pahasti jälkijunassa.

Casagranden mukaan Suomi on pahasti jälkijunassa laminoidun massiivipuun käytössä. Sitä käytetään jo yleisesti Keski-Euroopassa ja Kanadassa.

"Nyt on aika siirtyä teollisesta laiskuudesta takaisin ajatteluun, jossa rakennettu ihmisympäristö tulostuu suoraan ympäröivistä luonnonmateriaaleista, meillä metsästä", hän julistaa.

"Yleisesti ottaen pitäisi lopettaa betonin käyttö maanpäällisissä rakennusosissa."

Casagrandella on toki oma lehmä ojassa, sillä hänen toimistonsa suunnittelee puurakennuksia niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Parhaillaan rakenteilla on muun muassa puukerrostaloja Jokelaan.

ANTTI HÄMÄLÄINEN

Jyväskylän asuntomessualue. Marco Casagranden suunnittelema Villa Muurame Jyväskylän asuntomessualueella vuonna 2014.

Casagranden mukaan yksistään Skotlannissa nyt aloitettavista kerrostaloista 70 prosenttia on CLT-rakenteisia (Cross-Laminated Timber), vaikka kaikilla alueilla ei kasva metsiä juuri lainkaan ja kaikki puu on maahantuotua. Myös Japanissa on kasvavaa kiinnostusta puurakentamiseen.

"Onhan se erikoista, että täällä metsien täyttämässä maassa niitä ei osata hyödyntää. Meillä olisi kuitenkin kaikki edellytykset kehittää puurakentamisesta selkeä vientituote Suomelle", hän sanoo.

Suomessa CLT-materiaalia on valmistettu Kuhmon tehtaassa vasta puolisen vuotta, kun monessa muussa maassa sitä on tehty parikymmentä vuotta.

Casagrande uskoo syynä olevan pitkä betonirakentamisen perinne.

"Me olemme olleet täällä betonin varjossa, mutta sen olisi nyt muututtava. Siitäkin huolimatta, että betoniteollisuus pyrkii tietysti puolustamaan markkinoita kaikin mahdollisin keinoin."

Casagranden toimisto on profiloitunut nimenomaan puurakentamisen edelläkävijänä. Sen kärkihanke Paracity on ratkaisu luonnontuhojen, kuten tulvien ja tsunamin koettelemille seuduille.

Toimisto suunnittelee parhaillaan rakennushankkeita muun muassa Pakistaniin, Japaniin ja Taiwaniin.

Toimisto on suunnitellut kaupunkirakennekonseptin, jossa asukkaat itse rakentavat asuntonsa suurista laminoiduista puukuutioista. Rakennusaineena ovat vajaan kuuden metrin mittaiset tikut, joiden päässä ovat liitokset.

Näin köyhien alueiden asukkaat voivat itse luoda asuinalueita yhdistelemällä ja pinoamalla suomalaisesta männystä tehtyjä moduuleja päällekkäin.

Paloturvallinen moduuli on tehty kestämään tulvia ja maanjäristyksiä.

Taipeissa 15 000 - 20 000 ihmisen asuinalueen rakentaminen on tarkoitus aloittaa ensi vuoden aikana.

"Me pidetään peukkuja, että lähtee silloin liikkeelle. Se on nyt paikallisesta kaupunginhallituksesta kiinni", Casagrande sanoo.

Pyysimme arkkitehtia valitsemaan suomalaisista betonirakennuksista inhokkinsa ja kertomaan mitä niille pitäisi tehdä.

ERKKI LAITILA / KUVAAJA

Malminiitty.

1. Malminiitty 

Casagrande kommentoi: "Betonilähiöt ovat oman aikansa tuote, rapistuvat pikkuhiljaa. Usein rakennukset on sijoiteltu hienosti luontoon ja puut ovat nyt suuria. Lähiöuudistus voitaisiin tehdä vaihtamalla julkisivujen betonielementit massiivipuuelementteihin. Puulähiö kuulostaa mukavalta."

"Asuin itse Malminiityssä lapsena. Jotenkin niitä rakennuksia teki mieli potkia."

"Uudet asuinalueet pitäisi tehdä ehdottomasti puusta jo kaavavaiheessa. Myös hometalojen ongelmat johtuvat luita myöten kilpailutetun teollisen rakentamiskulttuurin piittaamattomuudesta. Tässä ”tehokkaassa” rakentamisessa ovat mukana kaikki arkkitehdeistä rakennuttajiin, aliurakoitsijoihin ja kuntien virkamiehiin."

LEIF ROSAS /REDSTAR

Kerrostalo Pasilassa.

2. Pasila

Casagrande kommentoi: "Koko hoito uusiksi ja puusta. Teräsbetoni ja teräslasi on syytä unohtaa. Myöskään pelkkä rakennusmateriaalin vaihto ei riitä, vaan teollinen kontrolli on laajemminkin avattava, jotta luonto pääsee sisälle ja ryhtyy yhteistyöarkkitehdiksi. Viherkatot, kattoviljelykset, yhteisöpuutarhat, rämeet ja rauniot kuuluvat ihmisen kaupunkikompostiin. Joku vanhoista taloista voitaisiin jättää kolmiulotteiseksi rauniopuutarhaksi."

MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA

Näkymä Kouvolasta.

3. Kouvolan betonikeskusta

Casagrande kommentoi: "Kaupungin betonikeskusta Kymenlaakson puuteollisuuden ytimessä kuvaa monella tapaa kaupungistumiskehitystämme. Se on yhtä suojattu ja kova kuin betoniteollisuus. Sama mylly on jauhanut kymmeniä vuosia ja jauhaa yhä totisena metsän keskellä. Samalla keskustaan pitäisi saada enemmän eloa, ihmiset muuttavat sieltä pois. Keskustan ympärillä kasvaa paljon metsää ja sitä työstetään."

"Toisaalta Kouvolan betonitalot ovat brutaalin kauniita ja niitä pitäisi suojella. "

"Minusta kaupunki on vasta kotelovaiheessa. Betonisesta kotelosta kuoriutuu puinen orgaaninen kaupunki , joka liittää teollisen kaupungin osaksi luontoa. Olisi mielenkiintoista kasvattaa tämä uusi, ihmisen mittakaavainen puinen organismi kasvamaan vaiheittain betonisten kaupunkitalojen lomaan. Miten metsä kasvaa sisälle betonikeskustaan ja avaa betonisen lukon?"

Mies ja moottoripyörä on orgaaninen kone

Marco Casagrande ajaa lempiendurollaan Turun metsissä

Hannu Pöppönen
HELSINGIN SANOMAT, 13.6.2011

Marco Casagrande hankki nykyisen enduropyöränsä vuonna 2008. Edellisellä pyörällään hän ajoi Kiinaan. Kuva: Bo Stranden


Vuonna 2004 arkkitehti Marco Casagrande valittiin ekologisen kaupunkisuunnittelun professoriksi taiwanilaiseen yliopistoon. Hän päätti, että työmatka Suomesta Kiinaan on tehtävä enduropyörällä.

"Kaikki ne paikat – Kazakstan, Gobin autiomaa – tuntuivat tosi kiinnostavilta, ja kyllä se olikin totta", Casagrande kertoo.

Pari vuotta sitten Casagrande palasi Suomeen. Pyöräkin oli tallella.

Hän ei ollut raaskinut hankkiutua siitä eroon, vaikkei sillä liiemmin ajellutkaan.

Suomessa Casagrande kiinnostui uudestaan ja vakavammin enduroajosta ja hankki nykyisen KTM-pyöränsä, jossa on 300 kuutiota ja kaksitahtimoottori. Sillä on ollut yksi omistaja aiemmin.

Casagrande ajaa pyörällään Turun metsissä.

"Ja soilla ja kivikoissa ja kallioilla. Minne vaan pääsee."

Casagrandea kiehtoo pyörän suunnittelussa se, miten kaikki ylimääräinen on karsittu.

"En keksi, miten sitä voi saada paremmaksi. Muotoilu vastaa esimerkiksi sellaisiin asioihin, miten moottorin voima jakautuu pyörään niin, että se on hyvin hallittavissa ja että se on mahdollisimman pieni ja samalla tukeva."

Enduropyörän muotoilun erinomaisuuden huomaa parhaiten tietysti silloin, kun sillä ajaa.

Casagrande sanoo, että hänen pyörällään on persoonallisuus ja henki, toisin kuin esimerkiksi autoilla. Endurolla ajaminen vaatii tarkempaa keskittymistä, taitoa ja fysiikkaa kuin autoajelu.

"Kun ajetaan tuolla metsässä, oman fysiikan ja ajatuksen on pakko yhtyä myös pyörän henkeen, jotta syntyy se orgaaninen kone, jossa ukko on yksi osa", Casagrande maalailee.

"Aika usein porukat puhuvat, että saa rytmin päälle. Luulen, että se tarkoittaa juuri sitä, että ukon ja pyörän henki on yhdistynyt, ja se lähtee menemään oliona siellä metsässä."

Mutta mies ja moottoripyörä ei ole vielä täysi kokonaisuus. Casagrande suojaa itsensä ajaessaan kaulasuojaa myöten.

"Kopisen niihin puihin paljon enemmän kuin varttuneemmat kuskit."

The maker of Stalker shares a vision of Russia

BORIS STRUGATSKY GIVES LITTLE HOPE FOR FUTURE

In Andrei Tarkovsky's movie that is based on Boris and Arkady Strugatsky's novel Roadside Picnic, Stalker (Aleksandr Kaidanovski) is taking people to the forbidden Zone.

RUSSIA WILL SPIRAL FROM A REVOLUTION INTO ENERGY CRISIS IN THE NEXT TWENTY YEARS.

Everything starts promising.

A growing population of Russians refuse to digest the ever spreading corruption, the domination of the petty-bureaucracy and the limitations of the freedom of speech.

The tandem-leadership of President Dimitri Medvedev and Prime Minister Vladimir Putin will collapse. Medvedev’s mantra of the Russian modernisation has proved to be nonsense – the target of the modernisation has been solely the economy, not the political system.

“After five or ten years starts a new Perestroika, revolution”, says St. Petersburg based fantasy- and science fiction novelist Boris Strugatsky.

“A new Gorbachev will appear or a new Yeltsin, the winds or change are blowing, a new Perestroika will take form – only this time stopping power will not be the communist party, but the dictatorial bureaucracy.”

Helsingin Sanomat (Finland’s leading newspaper) asked the novelist to take a time journey into the future of Russia. Sturgatsky said yes, but only agrees to communicate via e-mails. He won’t appear in photographs.

“I hate being photographed”, he writes.

DURING THE SOVIET ERA Boris Strugatsky together with his brother Arkady (1925-1991) created utopian worlds, into where the duo also smuggled in some social critiques. Their most know novel is the Roadside Picnic, which was filmed by Andrei Tarkovsky in Stalker.

Today Boris Strugatsky, 76, is an active critic of the political powers. Novels he publishes no longer. Last year he had on open letter exchange, published in the Novaja Gazeta, about visions of future with Mikhail Hodorkovsky, the ex-leader of the Russian oil giant Jukos who now sits in jail.

In these letters, as in this time journey, Strugatsky gives little hope for future.

A TIME OF DICTATORSHIP AND RATIONING CARDS WILL BEGIN. GOOD BUY DEMOCRACY.

HOW does the revolution take place?

Strugatsky believes that people will in the end realize that the current system is a dead-end street.

First thousands will rise into opposition and take to the streets. Hundreds of thousands get interested in the politics.

”And of course nobody continues to work anymore.”

He won’t give the new Yeltsin or Gorbachev a name.

”Just recently they were nobodies, and nobody knew them, but then something happened…one week goes, perhaps two…and hundreds of thousands will shout their names on the town squares."

STRUGATSKY has perspective to talk. He remembers how it was to live through the hardest years of the Soviet censorship.

Even if Russia today is not perfect what comes to the freedom of speech, the current situation can not be compared to Stalin’s ice-hell, Strugatsky writes.

"There exists fully liberal newspapers, radio stations and even TV-channels."

BUT WHAT will follow after then years, when the people has risen up and the Russian political system is being reformed according to the principles of Democracy?

The freedom of the political liberation will last for one decade.

“Then energy-crises will begin. The world (the whole world, not only Russia) will travel a couple of hundred years back”, Strugatsky illustrates.

TIME OF DICTATORSHIP and rationing cards will begin. Good-bye democracy.

It is not the end of humankind, but only the end of the over-wealthiest part of the population.

”Humankind is only reducing some speed.”

P R O F I L E

The father of Stalker went to opposition

Arkady and Boris Strugatsky


Boris Strugatsky, 76, is one of the most popular and most translated Russian writers. Together with his brother Arkady Strugatsky he created a broad selection of novels including the Roadside Picnic, One Billion Years Before the End of the World and the criticism of communist system Hard to be God.

The most famous of the novels is the Roadside Picnic, on which Adrei Tarkovsky’s film Stalker is based on. Although the film is not strictly following the book, the dangerous and appealing Zone left behind by aliens is in the focus of Tarkovsky too.

The Strugatskys’ Stalker is an alcohol drinking working class man Redrick Shoehart, who makes profitable looting to the heavily guarded Zone.

When Tarkovsky describes a journey in the twilight of dream and awake into the subconscious of man, Strugatskys’ Zone that operates beyond the laws of nature is very concrete with its effect on the human beings that visit the area. Shoehart’s daughter Monkey is a mutant, who has an animal’s face, palms and fur.

After the death of his brother in 1991 Boris Strugatsky continued to write two more novels, after which he quit to produce fine literature. He is active in criticizing the politics and society and usually publishes his criticism in the newspapers of the democratic opposition.

He is educated as an astronomic.

Strugatskys’ novels are still being filmed. The last one is Fjodor Bondartsuk’s Inhabited Island (Obitajemyj ostrov), which has received mixed reactions from the audience.

Strugatsky himself views Stalker as the most successful filming.

Anneli Ahonen in Helsingin Sanomat 27.4.2010

Stalkerin tekijä visioi Venäjää

Boris Strugatskin kuva tulevaisuudesta tarjoaa vain vähän toivoa

Boris ja Akadin Strugatskin romaaniin perustuvassa, Andrei Tarkovskin ohjaamassa elokuvassa Stalker (Aleksandr Kaidanovski) johdattaa ihmisiä kielletylle Vyöhykkeelle.

Venäjä syöksyy vallankumouksesta energiakriisiin kahdessakymmenessä vuodessa.

Kaikki alkaa lupaavasti.

Yhä suurempi osa venäläisistä on kieltäytynyt sulattamasta kaikkialle levittäytyvää korruptiota, loputonta pikkuvirkamiesten harjoittamaa kyykytystä ja sananvapauden rajoittamista.

Presidentti Dimitri Medvedevin ja pääministeri Vladimir Putinin tandemjohto hajoaa. Medvedevin hokema mantra Venäjän modernisaatiosta on osoittautunut tyhjäksi puheeksi, koska uudistusten kohteeksi on voinut päästä vain talous, ei poliittinen järjestelmä.

"Viiden tai kymmenen vuoden päästä alkaa seuraava perestroika, vallankumous", uskoo pietarilainen fantasia- ja tieteiskirjailija Boris Strugatski.

"Ilmestyy uus Gorbatsov tai Jeltsin, muutoksen tuulet puhaltavat, uusi perestroika puhkeaa - tällä kerta tien tukkeena ei vain enää makaa kommunistinen puolue, vaan kaikkivoipa byrokratia."

Helsingin Sanomat pyysi kirjailijaa tekemään aikaharppauksen Venäjän tulevaisuuteen. Strugatski suostui, mutta antaa haastatteluja ainoastaan sähköpostitse. Valokuvaan hän ei halua.

"Vihaan kuvaamista", hän kirjoittaa.

NEUVOSTOAIKANA Boris Strugatski loi yhdessä veljensä Arkadin (1925-1991) kanssa utopistisia maailmoja, joihin parivaljakko ujutti myös yhteiskuntakritiikkiä. Heidän kuuluisin teoksensa on suomennettu nimellä Stalker, huviretki tienpientareelle, joka tunnetaan Andrei Tarkovskin elokuvaohjauksesta.

Nykyisin Boris Strugatski, 76, on aktiivinen vallanpitäjien kritisoija. Kaunokirjallisuutta hän ei enää julkaise. Viime vuonna hän kävi oppositiolehti Novaja Gazetassa öljy-yhtiö Jukosin entisen johtajan ja vankilassa istuvan Mihail Hodorkovskin kanssa kirjeenvaihtoa tulevaisuudenvisioistaan.

Niissä, kuten tällä aikamatkallakin, on toiveikkuutta vain ripaus.

ALKAA ITSEVALTIUDEN JA SÄÄNNÖSTELYKORTTIEN AIKAKAUSI. DEMOKRATIALLE JÄTETÄÄN HYVÄSTIT.

KUINKA vallankumoukseen sitten päädytään?

Strugatskin milelestä ihmiset lopulta ymmärtävät, että nykyjärjestelmä johtaa umpikujaan.

Ensin tuhannet nousevat vastarintaan ja lähtevät kaduille. Sadattuhannet kiinnostuvat politiikasta.

"Ja tietenkin kaikki lakkaavat tekemästä töitä."

Uutta Jeltsiniä tai Gorbasovia hän ei halua nimetä.

"Vielä äsken he olivat mitättömyyksiä, eikä heitä tuntenut kukaan, mutta sitten jotain tapahtuu...kuluu viikko tai kaksi...ja sadattuhannet huutavat heidän nimeään aukioilla."

STRUGATSKILLA on perspektiiviä puhua. Hän muistaa myös, millaista oli elää läpi neuvostoajan tiukimpien sensuurin vuosien.

Vaikka sananvapauden suhteen Venäjällä asiat eivät olekaan täydellisesti, ei tilannetta voi edes verrata Stalinin "jäähelvettiin", Strugatski kirjoittaa.

"On täysin liberaaleja oppositiolehtiä, radiokanavia, jopa tv-kanavia."

MUTTA MITÄ tapahtuu, kun kymmenen vuoden päästä kansa on noussut vastarintaan ja Venäjän poliittista järjestelmää muotoillaan uudelleen demokraattisten perusteiden mukaiseksi?

Poliittisten vapauksien aikakautta kestää kymmenen vuoden ajan.

"Sitten alkaa energiakriisi. Maailma (koko maailma, ei vain Venäjä) heittäytyy pari sataa vuotta ajassa taaksepäin", Strugatski kuvaa.

ALKAA itsevaltiuden ja säännöstelykorttien aikakausi. Demokratialle jätetään hyvästit.

Se ei kuitenkaan ole ihmiskunnan tuho, vaan ainoastaan yltäkylläisesti eläneen väestönosan loppu.

"Ihmiskunta vain jarruttaa vauhtiaan."

PROFIILI

Arkadi ja Boris Strugatski

Stalkerin isä lähti oppositioon

BORIS STRUGATSKI, 77, on suosituimpia ja käännetyimpiä neuvostoajan tieteiskirjailijoita. Yhdessä veljensä Arkadi Strugatskin kanssa hän loi laajan kaunokirjallisen tuotannon, josta on suomennettu muun muassa Stalker - huviretki tienpientareelle, Miljardi vuotta ennen maailmanloppua ja kommunistista järjestelmää pilkkaava Hankalaa olla jumala.

Näistä tunnetuin on Stalker, jota elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski käytti perustana samannimiselle elokuvalleen. Se ei ole tiukan uskollinen kirjan tarinalle. Avaruudesta saapuneiden vieraiden jälkeensä jättämä, vaarallinen mutta puoleensavetävä Vyöhyke on kuitenkin Tarkovskillakin pääosassa.

Strugatskien Stalker on viinaanmenevä kansanmies Redrick Shoehart, joka tekee rahakkaita ryöstöretkiä tiukasti vartioidulle Vyöhykkeelle.

Jos Tarkovski kuvaa unen ja valveen rajamailla liikkuvaa matkaa ihmisen alitajuntaan, Strugatskeilla luonnonlakeja vääristävän Vyöhykkeen vaikutus siellä käyviin ihmisiin on varsin konkreettinen. Shoehartin tytär Marakatti on mutantti, jolla on eläimen kuono, käpälät ja turkki.

Veljensä kuoltua 1991 Boris Strugatski kirjoitti kaksi romaania, mutta lopetti sen jälkeen kaunokirjallisuuden kirjoittamisen. Hän ottaa aktiivisesti kantaa politiikkaan ja yhteiskunnallisiin aiheisiin ja arvostelee nykyhallintoa ahkerasti lähinnä demokraattisen opposition lehdissä.

Koulutukseltaan hän on astronomi.

Strugatskien kirjoista tehdään edelleen elokuvia. Viimeisin on Fjodor Bondartsukin ohjaama, ristiriitaisen vastaanoton saanut Asuttu saari (Obitajemyj ostrov).

Strugatski itse pitää Stalkerin filmatisointia onnistuneimpana.

Anneli Ahonen Helsingin Sanomissa 27.4.2010