Showing posts with label arkkitehtuuri. Show all posts
Showing posts with label arkkitehtuuri. Show all posts

Tuesday, May 17, 2016

MARCO CASAGRANDE VIIDETTÄ KERTAA VENETSIAN BIENNAALIIN

MARCO CASAGRANDE VIIDETTÄ KERTAA VENETSIAN BIENNAALIIN
APELLE
Suomalainen arkkitehti Marco Casagrande (1971) esittelee töitään viidettä kertaa Venetsian Arkkitehtuuribiennaalissa. Pohjoismaiden paviljongissa esitellään Karjaalle toteutettu puinen omakotitalo Apelle, sekä Pohjois-Norjaan suksien päälle rakennettu Nomadisauna. Siirreltävä sauna on rakennettu yhdessä Aalto yliopiston ympäristötaiteen opiskelijoiden kanssa (Nomad Sauna, Marco Casagrande + Hans-Petter Bjørnådal, 2012). Pohjoismaiden paviljongin kuraattorina toimii maailman suosituimman arkkitehtuurisivuston Arch Dailyn päätoimittaja David Basulto. Venetsian Biennaali on nykyarkkitehtuurin merkittävin katsaus maailmanlaajuisesti ja Casagranden viides osallistuminen Biennaaliin suomalaisessa arkkitehtuurihistoriassa ainutlaatuinen.

Casagranden ensiesiintyminen Biennaalissa oli vuonna 2000, jolloin hän pystytti yhdessä Sami Rintalan kanssa hylättyyn proomuun tammimetsän kompostoidun ihmisulosteen päälle. Teos 60 Minute Man avattiin puistoksi Arsenalen satamassa ja valittiin Biennaalin parhaaksi työksi The New York Times -lehdessä. Biennaalin pääkuraattori Massimilliano Fuksas ehdotti Casagrande & Rintalalle Venetsian Biennaalin Kultaista Leijonaa, joka kuitenkin myönnettiin Jean Nouvelille. Vuonna 2004 Casagrande edusti Biennaalissa Tanskaa suunnitelmallaan Post Industrial Fleet (CREW*31), jossa käytöstä poistettuja rahtilaivoja hyödynnetään pysyvinä julkisina tiloina satamakaupungeissa. Vuoden 2006 Biennaalissa Casagrande edusti Taiwania, jossa toimi tuolloin arkkitehtuurin professorina ja rakensi Venetsian vanhaan vankilaan CityZen Garden Zen-puutarhan kierrätetystä lasista. Vuoden 2014 Biennaalissa oli esitteillä kopio Casagranden yhdessä WEAK! työryhmän kanssa toteuttamasta bambupaviljongista Kiinan Shenzheniin, jossa paviljonki Bug Dome toimii siirtotyöläisten epävirallisena yhteisökeskuksena.
NOMAD SAUNA

Venetsian Arkkitehtuuribiennaali on avoinna yleisölle 28.5. – 27.11.2016.
Project Manager Nikita Wu +358 458 637 370   nikita.wu@casagrandelaboratory.com   
Valokuvia:
VAPAA JULKAISTAVAKSI


Monday, January 18, 2016

MARCO CASAGRANDE: KOLMANNEN SUKUPOLVEN KAUPUNKI - TEOLLISEN KAUPUNGIN RAUNIO

Marco Casagrande: Kolmannen sukupolven kaupunki – teollisen kaupungin raunioMarco Casagrande on yksi tunnetuimmista suomalaisista nykyarkkitehdeista, sekä ympäristötaiteilija ja arkkitehtuuriteoreetikko. Casagrande on toiminut vuosina 2004–2009 ekologisen kaupunkisuunnittelun professorina Taiwanissa ja luennoinut yhteensä 25:ssa maassa.Casagranden työ on poikkitieteellistä, ja hän yhdistelee teoksissaan vapaasti elementtejä arkkitehtuurista, ympäristötaiteesta ja kaupunkisuunnittelusta. Casagrande pyrkii kaupunkisuunnittelussaan teollisen kaupungin luonnonmukaiseen restauraatioon ja hän näkee lohdullisina ne prosessit, joissa ihmiset raunioittavat luonnostaan teollisuuskaupunkia. Tällaisia “orgaanisia sosiaalisia keskuksia” ovat esimerkiksi spontaanit kollektiiviset kaupunkiviljelykset ja “anarkistipuutarhat”, joiden kautta ensimmäisen sukupolven kaupunki jälleensyntyy. Kolmannen sukupolven kaupunki on osallistuvaan suunnitteluun perustuva “ihmisräme” tai “orgaaninen kone”; teollisen kaupungin orgaaninen raunio.Casagranden arkkitehtuurin ja taiteen välimaastossa liikkuvia töitä on valittu Venetsian biennaaliin neljä kertaa, ja hän on voittanut Euroopan arkkitehtuuripalkinnon 2013 ja Unescon kestävän arkkitehtuurin palkinnon 2015. Perjantai 15.1. klo 18.00-19.20 Karl Lindahl -sali (1,5. kerros)Kuva: Ville Malja 
Marco Casagrande on yksi tunnetuimmista suomalaisista nykyarkkitehdeista, sekä ympäristötaiteilija ja arkkitehtuuriteoreetikko. Casagrande on toiminut vuosina 2004–2009 ekologisen kaupunkisuunnittelun professorina Taiwanissa ja luennoinut yhteensä 25:ssa maassa.
Casagranden työ on poikkitieteellistä, ja hän yhdistelee teoksissaan vapaasti elementtejä arkkitehtuurista, ympäristötaiteesta ja kaupunkisuunnittelusta. Casagrande pyrkii kaupunkisuunnittelussaan teollisen kaupungin luonnonmukaiseen restauraatioon ja hän näkee lohdullisina ne prosessit, joissa ihmiset raunioittavat luonnostaan teollisuuskaupunkia. Tällaisia “orgaanisia sosiaalisia keskuksia” ovat esimerkiksi spontaanit kollektiiviset kaupunkiviljelykset ja “anarkistipuutarhat”, joiden kautta ensimmäisen sukupolven kaupunki jälleensyntyy. Kolmannen sukupolven kaupunki on osallistuvaan suunnitteluun perustuva “ihmisräme” tai “orgaaninen kone”; teollisen kaupungin orgaaninen raunio.
Casagranden arkkitehtuurin ja taiteen välimaastossa liikkuvia töitä on valittu Venetsian biennaaliin neljä kertaa, ja hän on voittanut Euroopan arkkitehtuuripalkinnon 2013 ja Unescon kestävän arkkitehtuurin palkinnon 2015. 
Perjantai 15.1. klo 18.00-19.20 Karl Lindahl -sali (1,5. kerros)
Kuva: Ville Malja 

Sunday, September 6, 2015

Casagrande Laboratory rakentaa tulevaisuuden kaupungin Tallinnaan



Andrei Tarkovskin Stalker-elokuvan kulisseihin nousee kolmessa päivässä nelikerroksinen Paracity
 
Suomalainen arkkitehti- ja kaupunkisuunnittelutoimisto Casagrande Laboratory rakentaa 9. syyskuuta alkavaan Tallinn Architecture Biennaleen tulevaisuuden kaupungin. Kahdestatoista puumoduulista koostuva neljäkerroksinen Paracity kasataan kolmessa päivässä. Paracity rakennetaan entiseen voimalaitokseen, jossa elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski kuvasi klassikkoelokuvaansa Stalkeria vuonna 1977. Tila on juuri kunnostettu näyttely- ja monitoimitilaksi Kultuuri Kateliksi.

"Tallinnan näyttely on siitä merkittävä, että siellä Paracity rakennetaan sillä tavalla kuin se on suunniteltu: käsityökaluilla, miestyövoimalla ja improvisoiden. Nyt ryhmä koostuu viidestätoista opiskelijasta, mutta he voisivat olla yhtä hyvin kodittomia", arkkitehti Marco Casagrande sanoo.

Kolmatta kertaa järjestettävän Tallinn Architecture Biennalin teemana on Self-Driven City. Kansainvälinen kuraattoriverkosto kutsui Casagrande Laboratoryn Paracityn mukaan arkkitehtuurin tulevaisuuteen ja urbanismiin keskittyvään TAB Labiin.

Paracity on tulva-, maanjäristys- ja katastrofialueille suunniteltu kaupunkirakennejärjestelmä, jossa asukkaat rakentavat itse kotinsa puisen rungon sisään. "Käytännössä Paracity on tilamoduuli, joka on parhaimmillaan toistuvissa tiloissa. Siitä voi tehdä asuinkerrostaloja, kouluja, päiväkoteja ja niin edelleen", Casagrande Laboratoryn tuotanto ja talousjohtaja Sauli Ylinen sanoo.

Normaalisti Paracityn kehikko on kooltaan kuusi kertaa kuusi metriä. CLT-laminoidun pilarin vahvuus on 60 senttiä. Tallinnaan nousee kehikosta pienempi versio, jonka koko on kolme kertaa kolme metriä ja pilarin paksuus 20 senttiä.

"Pienempi malli voisi olla katastrofialueen ensimmäinen pysyvä rakenne. Ensin seiniksi viritettäisiin pressut tai mitkä tahansa kankaat. Seuraavaksi seinät voisi rakentaa jätelaudasta ja kun rakennustarvikkeita alkaa taas saada niin vaikka muurata, Ylinen sanoo.

Näyttelyn jälkeen Paracityn rakenteet menevät hyötykäyttöön. "Niistä tehdään kylä Tallinnan yliopiston pihalle. Toivon, että siitä tulee avoin akateeminen runko. Paikka, jonka puitteisiin opiskelijat saavat itse tehdä tarvitsemiaan tiloja", Casagrande sanoo.

Pienemmän Paracity-kuution rakentaminen on yksinkertaista ja nopeaa. Yhdeksän neliön kehikot on suunniteltu niin, että kaksi ihmistä voi kasata ne käsityökaluilla alle tunnissa. Rakenne on kestävä, kevyt, jäykkä ja helppo kuljettaa. Yhteen merikonttiin mahtuu useita runkoja.

"Tämä on hyönteisarkkitehtuuria, jossa on kasa ukkoja ja tikkuja. Sitten se on vain toistoa. Koti nousee tunneissa, kaupunki päivässä", Casagrande sanoo.

Tallinn Architecture Biennale 9.9.-18.10.2015. 

Median on mahdollista tulla seuraamaan Paracityn rakentamista Tallinnaan 8.9.2015.  

Ilmoittautumiset, lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Santtu Parkkonen
Mellakka Helsinki
0400911130
santtu@mellakkahelsinki.fi

Linkit: 
TAB.ee
kultuurikatel.ee
casagrandelaboratory.com


Santtu Parkkonen
santtu@mellakkahelsinki.fi
+358 400 911130

Mellakka Helsinki
PR- & viestintätoimisto
Merimiehenkatu 29, sisäpiha
00150 Helsinki

www.mellakkahelsinki.fi

Friday, May 15, 2015

"Rakennuksia teki mieli potkia" – palkittu suomalaisarkkitehti valitsi kolme inhokkiaan betonirakennuksista

KULTTUURI 

ERKKI LAITILA / KUVAAJA
Vantaan Malminiitty 1970-luvulla kuvattuna.
Vantaan Malminiitty 1970-luvulla kuvattuna.
Palkittu suomalaisarkkitehti Marco Casagrande (s.1971) vaatii Suomeen lisää puurakentamista.
Casagrande sai maanantaina kansainvälisen kestävän arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun palkinnon.
Palkinnon myöntävät Unesco ja kansainvälinen Locus-säätiö.
SARI GUSTAFSSON / LEHTIKUVA
Arkkitehti Marco Casagranden mukaan Suomi on puurakentamisessa pahasti jälkijunassa.
Arkkitehti Marco Casagranden mukaan Suomi on puurakentamisessa pahasti jälkijunassa.
Casagranden mukaan Suomi on pahasti jälkijunassa laminoidun massiivipuun käytössä. Sitä käytetään jo yleisesti Keski-Euroopassa ja Kanadassa.
"Nyt on aika siirtyä teollisesta laiskuudesta takaisin ajatteluun, jossa rakennettu ihmisympäristö tulostuu suoraan ympäröivistä luonnonmateriaaleista, meillä metsästä", hän julistaa.
"Yleisesti ottaen pitäisi lopettaa betonin käyttö maanpäällisissä rakennusosissa."
Casagrandella on toki oma lehmä ojassa, sillä hänen toimistonsa suunnittelee puurakennuksia niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Parhaillaan rakenteilla on muun muassa puukerrostaloja Jokelaan.
ANTTI HÄMÄLÄINEN
Jyväskylän asuntomessualue. Marco Casagranden suunnittelema Villa Muurame Jyväskylän asuntomessualueella vuonna 2014.
Jyväskylän asuntomessualue. Marco Casagranden suunnittelema Villa Muurame Jyväskylän asuntomessualueella vuonna 2014.
Casagranden mukaan yksistään Skotlannissa nyt aloitettavista kerrostaloista 70 prosenttia on CLT-rakenteisia (Cross-Laminated Timber), vaikka kaikilla alueilla ei kasva metsiä juuri lainkaan ja kaikki puu on maahantuotua. Myös Japanissa on kasvavaa kiinnostusta puurakentamiseen.
"Onhan se erikoista, että täällä metsien täyttämässä maassa niitä ei osata hyödyntää. Meillä olisi kuitenkin kaikki edellytykset kehittää puurakentamisesta selkeä vientituote Suomelle", hän sanoo.
Suomessa CLT-materiaalia on valmistettu Kuhmon tehtaassa vasta puolisen vuotta, kun monessa muussa maassa sitä on tehty parikymmentä vuotta.
Casagrande uskoo syynä olevan pitkä betonirakentamisen perinne.
"Me olemme olleet täällä betonin varjossa, mutta sen olisi nyt muututtava. Siitäkin huolimatta, että betoniteollisuus pyrkii tietysti puolustamaan markkinoita kaikin mahdollisin keinoin."
Casagranden toimisto on profiloitunut nimenomaan puurakentamisen edelläkävijänä. Sen kärkihanke Paracity on ratkaisu luonnontuhojen, kuten tulvien ja tsunamin koettelemille seuduille.
Toimisto suunnittelee parhaillaan rakennushankkeita muun muassa Pakistaniin, Japaniin ja Taiwaniin.
Toimisto on suunnitellut kaupunkirakennekonseptin, jossa asukkaat itse rakentavat asuntonsa suurista laminoiduista puukuutioista. Rakennusaineena ovat vajaan kuuden metrin mittaiset tikut, joiden päässä ovat liitokset.
Näin köyhien alueiden asukkaat voivat itse luoda asuinalueita yhdistelemällä ja pinoamalla suomalaisesta männystä tehtyjä moduuleja päällekkäin.
Paloturvallinen moduuli on tehty kestämään tulvia ja maanjäristyksiä.

Taipeissa 15 000 - 20 000 ihmisen asuinalueen rakentaminen on tarkoitus aloittaa ensi vuoden aikana.
"Me pidetään peukkuja, että lähtee silloin liikkeelle. Se on nyt paikallisesta kaupunginhallituksesta kiinni", Casagrande sanoo.
Pyysimme arkkitehtia valitsemaan suomalaisista betonirakennuksista inhokkinsa ja kertomaan mitä niille pitäisi tehdä.
ERKKI LAITILA / KUVAAJA
Malminiitty.
Malminiitty.

1. Malminiitty 
Casagrande kommentoi: "Betonilähiöt ovat oman aikansa tuote, rapistuvat pikkuhiljaa. Usein rakennukset on sijoiteltu hienosti luontoon ja puut ovat nyt suuria. Lähiöuudistus voitaisiin tehdä vaihtamalla julkisivujen betonielementit massiivipuuelementteihin. Puulähiö kuulostaa mukavalta."
"Asuin itse Malminiityssä lapsena. Jotenkin niitä rakennuksia teki mieli potkia."

"Uudet asuinalueet pitäisi tehdä ehdottomasti puusta jo kaavavaiheessa. Myös hometalojen ongelmat johtuvat luita myöten kilpailutetun teollisen rakentamiskulttuurin piittaamattomuudesta. Tässä ”tehokkaassa” rakentamisessa ovat mukana kaikki arkkitehdeistä rakennuttajiin, aliurakoitsijoihin ja kuntien virkamiehiin."
LEIF ROSAS /REDSTAR
Kerrostalo Pasilassa.
Kerrostalo Pasilassa.
2. Pasila

Casagrande kommentoi: "Koko hoito uusiksi ja puusta. Teräsbetoni ja teräslasi on syytä unohtaa. Myöskään pelkkä rakennusmateriaalin vaihto ei riitä, vaan teollinen kontrolli on laajemminkin avattava, jotta luonto pääsee sisälle ja ryhtyy yhteistyöarkkitehdiksi. Viherkatot, kattoviljelykset, yhteisöpuutarhat, rämeet ja rauniot kuuluvat ihmisen kaupunkikompostiin. Joku vanhoista taloista voitaisiin jättää kolmiulotteiseksi rauniopuutarhaksi."
MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA
Näkymä Kouvolasta.
Näkymä Kouvolasta.
3. Kouvolan betonikeskusta
Casagrande kommentoi: "Kaupungin betonikeskusta Kymenlaakson puuteollisuuden ytimessä kuvaa monella tapaa kaupungistumiskehitystämme. Se on yhtä suojattu ja kova kuin betoniteollisuus. Sama mylly on jauhanut kymmeniä vuosia ja jauhaa yhä totisena metsän keskellä. Samalla keskustaan pitäisi saada enemmän eloa, ihmiset muuttavat sieltä pois. Keskustan ympärillä kasvaa paljon metsää ja sitä työstetään."
"Toisaalta Kouvolan betonitalot ovat brutaalin kauniita ja niitä pitäisi suojella. "
"Minusta kaupunki on vasta kotelovaiheessa. Betonisesta kotelosta kuoriutuu puinen orgaaninen kaupunki , joka liittää teollisen kaupungin osaksi luontoa. Olisi mielenkiintoista kasvattaa tämä uusi, ihmisen mittakaavainen puinen organismi kasvamaan vaiheittain betonisten kaupunkitalojen lomaan. Miten metsä kasvaa sisälle betonikeskustaan ja avaa betonisen lukon?"

Monday, May 11, 2015

MARCO CASAGRANDELLE KANSAINVÄLINEN ARKKITEHTUURIPALKINTO

Tiedote 11.5.2015, julkaisuvapaa


Suomalaisarkkitehdin suunnittelemasta Paracitystä on tulossa Suomen suurin puuvientihanke


Suomalainen arkkitehti Marco Casagrande, s. 1971, on saanut kansainvälisen kestävän arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun palkinnon Global Award for Sustainable Architecturen. Yhdeksättä kertaa jaetun palkinnon myöntävät UNESCO ja LOCUS Foundation, jonka taustalla on joukko säätiöitä sekä yliopistoja*. Palkinto jaettiin Pariisissa 4. toukokuuta.

Palkintoraadin perusteluiden mukaan; "Kolmannen sukupolven kaupungin teorian luonut Casagrande yhdistää taitavasti ihmistieteet, filosofian ja ympäristötieteet käytännön kokeiluihin. Casagrande on viettänyt kymmenen vuotta erilaisissa urbaaneissa työpajoissa ja yliopistoissa ympäri maailmaa. Viimeistään Taipein yliopistossa vietetty aika antoi hänelle perusteet ja välineet tehdä tutkimusta pitkällä aikavälillä."

Casagrande kertoo olevansa vaikuttunut saamastaan palkinnosta ja etenkin sen taustavoimista. "He katsovat eteenpäin ja etsivät aktiivisesti tulevaisuuden ratkaisuja ja tekijöitä. On hienoa, että he ovat valinneet minut yhdeksi heistä."
Marco Casagranden lisäksi palkinnon saivat Talcan arkkitehtuurikoulu Chilessä, arkkitehti Santiago Cirugeda / Recetas Urbanas Espanjasta, tanskalainen kaupunkisuunnittelun uudistaja Jan Gehl sekä belgialainen Rotor-toimisto. Suomesta palkintoraadissa oli mukana Arkkitehtuurimuseon Kristiina Nivari.

 

Unelmana Paracityn rakentaminen  


Marco Casagranden arkkitehtuuritoimisto Casagrande Laboratory suunnittelee parhaillaan rakennushankkeita muun muassa Pakistaniin, Japaniin, Taiwaniin ja Saudi-Arabiaan.

"Ulkomaiset toimeksiantajat arvostavat palkintoja. Kotimaassa olen kokenut, että niillä on hyvin pieni merkitys. Tietenkin ulkomailla myös tarpeet ja hankkeiden mittasuhteet ovat aivan erilaiset kuin Suomessa. Esimerkiksi Pakistanissa ei yksinkertaisesti ole energiaa, joten siellä on pakko kiinnittää huomiota rakennusten energiatehokkuuteen", Casagrande sanoo.

Casagrande Laboratoryn kärkihanke Paracity on ratkaisu luonnontuhoalueiden rakentamiseen. Paracity on kaupunkirakennejärjestelmä, kolmannen sukupolven kaupunki, jossa kaupunkilaiset itse rakentavat kotinsa, yhteisönsä ja viljelyksensä. Rakenteiden runkona käytetään Kuhmossa valmistettua ristikkäin laminoitua massiivimäntyä. Hankkeen pilotteja ollaan parhaillaan suunnittelemassa Pohjois-Fukushiman tsunamialueelle, Taipein tulvatasankoalueelle ja Pakistaniin.

"Tällä hetkellä suurin unelmani on rakentaa Paracity. Haluaisin myös, että Suomessa kaikki kaupungit rakennettaisiin jatkossa puusta. Meillä on todella kehittynyt puurakentamisteknologia. Rakenteista saadaan lujia ja jopa tulenkestäviä. Raaka-aineet kasvavat aivan nurkan takana, joten betonirakentamisessa ei ole mitään mieltä. Se pitäisi kieltää", Casagrande sanoo.

 
Haastattelupyynnöt ja lisätiedot:  
Santtu Parkkonen
+358400911130
santtu@mellakkahelsinki.fi

Linkit:
*Locus-säätiö

http://locus-foundation.org/index2.htm

Casagrande Laboratory
http://paracity.fi/

Suomen arkkitehtuurimuseo
http://www.mfa.fi/

Lehdistökuvat:

https://dl.dropboxusercontent.com/u/37997019/Casagrande_Highres.zip
Valokuvaaja Ville Malja mainittava kuvia julkaistaessa.

Santtu Parkkonen
santtu@mellakkahelsinki.fi
+358 400 911130
Mellakka Helsinki
PR- & viestintätoimisto
Merimiehenkatu 29, sisäpiha
00150 Helsinki
www.mellakkahelsinki.fi

Wednesday, April 29, 2015

PARACITY: KOLMANNEN SUKUPOLVEN KAUPUNKI

Marco Casagrande
Artikkeli on julkaistu FUTURA 1/2015 lehdessä "Tulevaisuus, kaupunki ja me".
Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.



Paracity on modulaariseen massiivipuurunkoon perustuva kaupunkirakennejärjestelmä, johon kaupunkilaiset itse rakentavat omat kotinsa, yhteisönsä ja viljelyksensä. Orgaaninen Paracity kasvaa itsenäisesti olevien kaupunkien jättömaille, kuten tulvatasangoille tai slummeihin. Itsenäisen biourbaanin kasvun mahdollistaa modulaarinen ympäristöteknologia, joka tuottaa syntyville yhdyskunnille niiden tarvitsemat sisäelimet. Paracity vastaanottaa, käsittelee ja muuntaa resursseiksi ympäröivän kaupungin tuottaman jätteen toimien positiivisena akupunktioneulana saastuttavalle kaupungille.

Paracity on suomalainen keksintö ja vientituote, joka on kehitetty Kiinan keskustaideakatemian pyynnöstä vaihtoehtoiseksi, luontoa kunnioittavaksi kaupunkikehitysmalliksi. Paracityn pilottikohteet sijaitsevat Taipein tulvatasankoalueella ja Pohjois-Fukushiman tsunamialueella. Runkomateriaalina käytettävä puu on suomalaisvalmisteinen ristikkäin laminoitu (CLT) massiivimänty. Paracity on kutsuttu esiteltäväksi osana 2015 Maailmannäyttelyä Milanossa ja Roomassa, jonne rakennetaan kaupunkirungosta asumiskelpoinen osa. 



ELEMENTIT

1. AVOIN MUOTO

Paracity noudattaa orgaanisessa kasvussaan Avoimen muodon (Open Form / Oscar Hansen, Svein Hatloy) metodologiaa, jossa yhteisöt kasvavat spontaaneiden ja toinen toisiaan agitoivien suunnitteluratkaisuiden kautta. Avoin muoto on käytännössä hyvin lähellä taiwanilaista alku-urbaania tapaa rakentaa itseorganisoituvia ja usein laittomia yhdyskuntia. Nämä mikrourbaanit yhteisöt ovat paikallisen tiedon keskittymiä, joka on myöskin Paracityn kasvuvoima. Paracity on paikallisen tiedon komposti, jonka energia ruokkii siitä yhteisöjään kasvattavia kaupunkilaisia. 


Keskitetty arkkitehtoninen kontolli on avattu, jotta luonto, mukaanlukien ihmisluonto, voi astua sisään. Paracityn elämää tuottava volyymi on maksimaalinen – existence maximum (vrt. Spinal Tap, volume 11), joka ylittää inhimillisen kontrollin.

2. CLT-RUNKO 

Paracity tarjoaa yhteisökehitykselle luuston, johon ihmiset tuottavat lihan. Design ei voi korvata todellisuutta. Flesh is More. Primääristruktuuri koostuu 6-metriä pitkistä tikuista, joiden vahvuus on 50 cm. Rakennusmateriaalina on ristikkäinlaminoitu massiivipuu CLT (Cross-Laminated Timber). Tikut muodostavat 6x6x6 m kuutioita, joita Taipein pilottikohteessa on pinottu korkeimmillaan 8 päällekkäin, eli 16 kerroksen korkeuteen. CLT:llä on loistavat maanjäristyksen- ja palonkesto-ominaisuudet. Tikut liittyvät toisiinsa puuliitoksin ja kaupunkilaiset voivat halutessaan itse kasvattaa primäärirunkoa tai sitten rungon pystytyksestä vastaa paikallinen yhteisörakennuttaja. CLT-runko tarjoaa alustan, jolle kaupunkilaiset itse toteuttavat asumuksensa, yhteisönsä ja viljelyksensä. 



3: YMPÄRISTÖTEKNOLOGIA

Paracityn biourbaanin kasvun mahdollistaa yhdessä VTT:n kanssa kehitetty modulaarinen ympäristöteknologia, joka tuottaa kaupunkirakenteelle sen tarvitsemat sisäelimet kasvun mukaan. Ympäristöteknologia tarjoaa mm. seuraavia ratkaisuja:


- Paracityn ja ympäröivän Taipein jätevesien käsittely.


- Vedenpuhdistus - Paracityn käyttövesi otetaan saastuneesta Danshui-joesta.


- Lietteen käyttö kaupunkiviljelysten lannoitukseen ja bioenergin lähteenä.


- Suljetun vedenkierron kalojen, äyriäisten ja vesikasvien viljely.


- Ympäröivän kaupungin rakennusten purkujätteen kierrätys yksityisasuntojen rakennusmateriaaliksi.


- Biomassan kasvattaminen Taipein tulvatasangoilla ja kasvun hyödyntäminen bioenergian lähteenä.


- Aurinkoenergia.



4. BIOENERGIA

Paracityn tuottaa bionenergiaa omasta ja ympäröivän kaupungin tuottamasta orgaanisesta jätteestä, sekä Taipein tulvatasangoilta niitettävästä biomassasta. Niittäminen tapahtuu proomuista käsin. Laajamittainen nopeasti kasvavan biomassan viljely Danshui, Keelong ja Xindian jokien tulvatasangoilla edesauttaa Taipein mikroilmastoa ja kaupunkiekologiaa ja se juurakkopuhdistaa saastunutta jokiympäristöä. Paracity tähtää Taipein jokien luonnonmukaiseen restaurointiin. 

5. PARASIITTIURBANISMI

Paracity elää ympäröivän kaupungin tuottamista materiaalivirroista. Jopa saastunut joki on voimanlähde tälle biourbaanille sisäelimelle. Paracity on keskiaikaista lääketiedettä; juotikkaiden käyttöä ruumiinkierron parantamiseen. Paracity päästää Taipeista pahaa verta ja käyttää tämän resurssinaan. Virallisesti 37% Taipein jätevedestä lasketaan suoraan käsittelemättä jokiin. Paracity haluaa tämän kaiken ja se haluaa kaiken muunkin ”jätteen”, jota kaupunki ei pysty käsittelemään. Paracity elääkin ympäröivän kaupungin kanssa samankaltaisessa symbioosissa kuin slummi: kaupukinomadit puhdistavat staattista kaupunkia sen kuonasta. Paracityssä prosessia on ainoastaan tehostettu modulaarisella ympäristöteknolgialla. Periaatteesa Paracity on high-tech slummi. 



6. EXISTENCE MAXIMUM

Paracity on Kolmannen sukupolven kaupungin siemen. 3G kaupunki on teollisen kaupungin (2G) orgaaninen raunio. Modulaarinen biourbaani organismi kasvaa määräävän luonnonlain mukaan - existence maximum. Primääristruktuuri kasvaa ihmisten mukaan ja saavutettuaan kriittisen massan Paracity ylittää tulvatasangoilta Taipein 12 m korkean tulvamuurin ja kasvaa sisälle teolliseen kaupunkiin ja alkaa raunioittaa sitä. Paracityn siemeniä alkaa itää Taipein sisällä kollektiivipuutarhoissa, kaupunkiviljelyksissä, laittomilla asuinalueilla, hylätyillä hautausmailla ja muilla rakentamattomilla pisteillä, joista ne alkavat vaikuttaa ympäröivän kaupungin biologiseen kuntouttamiseen kaupunkiakupunktion keinoin. Näistä pisteistä Paracity levittäytyy kaupunkiin seuraten katettuja joki- ja kastelujärjestelmäuomia, kuten Liukong kanavajärjestelmää ja lopulta biourbaani organismi ja staattinen kaupunki saavuttavat biologisesti kestävän tasapainon eli Kolmannen sukupolven kaupungin.


7. MEDIAATTORI

Juurruttuaan tulvatasangoille ja saavutettuaan kasvussaan kriittisen massan Paracity ylittää Taipein 12-metrisen tulvamuurin, joka nykyisellään erottaa rakennetun ihmisympäristön jokiluonnosta. Tulvamuuri jää teolliseksi reliktiksi Paracityn sisuksiin, mutta uusi orgaaninen kaupunkirakenne mahdollistaa teollisen kaupungin ja jokiluonnon kohtaamisen ja yhteiselon. Paracity toimii välittävänä rakenteena jokitodellisuuden ja urbaanin fiktion välillä – siltana ihmisluonnon ja luonnon välissä.


8. ORGAANISET TASOT

Paracityn biourbanismi kasvaa osaksi luontoa. Rakenne on komposti, jossa eri orgaaniset tasot limittyvät ja sekoittuvat keskenään agritektuuriksi, jonka kehitystä määrää ihmisluonto osana luontoa. Kaupungin käyttövesi ja viljelysten kasteluvesi puhdistetaan saastuneesta jokivedestä. Puhdistettu vesi pumpataan Paracityn viherkattotasanteille, jossa se hapetetaan ja edelleen juurakkopuhdistetaan kasvukenttien läpi. Katoilta puhdas vesi valuu painovoimaisesti yhteisöpuutarhoille ja kaupunkiviljelyksille. Kaupungin pääenergianlähteenä toimii nopeasti joen runsasravinteisilla tulvatasangoilla kasvatettava biomassa. 



9. BIOURBAANI RESTAURAATIO

Paracity on positiivinen orgaaninen syöpä Taipein mekaanisessa kudoksessa. Se elää symbioosissa ympäröivän kaupungin kanssa, jota se puhdistaa saasteista ja jonka kehitystä se välillisesti ohjaa kohti biologista kaupunkirestauraatiota. Paracity on vaihtoehtoinen todellisuus teolliselle kasvulle, kaupunkiakupunktioneula, joka kuntouttaa ympäröivää kaupunkia samaan tapaan, kuin spontaanit kollektiivipuutarhat ja kaupunkiviljelykset. Paracityn fragmentit ympäri Taipeita muodostavat kaupunkiakupunktuurin verkoston, joka säättää teollista kehitystä kohti orgaanista. Se raunioittaa teollista kaupunkia ja pyrkii saattamaan sen osaksi luontoa, kohti Kolmannen sukupolven kaupunkia. 



10. VAPAA TULVIMINEN

Paracity sopeutuu elämään taifuunien mukana sykkivän tulvivan joen kanssa. Koko kaupunkirakenne seisoo CLT-tolppien päällä ja joki pääsee vapaasti nousemaan sen ensimmäisiin tyhjiin kerroksiin. Itse asiassa Paracity matkii joen tulvimista pyrkimyksessään olla arkkitehtoninen tulva, joka ylittää Taipein tulvamuurin ja levittäytyy mekaaniseen kaupunkiin. 
11. PAIKALLINEN TIETO

Paracity on syntynyt Taipein kaupungistuneen tulvatasangon paikallisesta tiedosta, alkuperäisistä taiwanilaisista yhteisömalleista, jotka ovat itserakentuneita ”laittomia” yhteisöjä, joissa ihmiset rakentavat omat talonsa ja säätävät yhteisönsä kasvamaan luonnon ehdoilla. Paikallisen tiedon ilmentymiä ovat myös Taipein lukuisat kollektiivipuutarhat ja kaupunkiviljelykset, jotka valtaavat tyhjiä tontteja ja jättömaata kaupungista. Kaupunkinomadit aistivat kaupungin energiakenttiä ja kykenevät kommunikoimaan kollektiivisen alitajunnan kanssa. Keskusjohtoinen kaupunki on pelkkä alusta, jolla paikallinen tieto velloo oman, orgaanisen tajuntansa mukaisesti. Paikallinen tieto sitoo modernitkin taipeilaiset osaksi luontoa. Paracity tarjoaa kasvualustan paikallisen tiedon rakenteelliselle anarkialle, jonka todellisen inhimillisen tason rakentavat kapunkilaiset itse. Paracity on joka paikassa erilainen ja paikallisen tiedon kulttuuriin sidottu. Ainoastaan primäärirakenne ja ympäristöteknologiset ratkaisut pysyvät samoina ja mahdollistavat paikkasidonnaisen biourbaanin kasvun.



12. BIOKLIMAATTINEN ARKKITEHTUURI

Paracityssä on paljon reikiä, kuiluja ja tunneleita. Rakenne tuulettaa itse itsensä, kuin suuri teollisten hyönteisten keko. Lämpötilaerot kattopintojen, viljelysten, varjoisien pintojen ja vesielementtien välillä generoivat tuulia ja ilmavirtoja. Yksittäiset rakennukset noudattavat luonnonmukaisen ilmankierron periaatteita.



13. SOPEUTUVAISUUS

Paracityn pilottikohde on suunniteltu Taipeihin, mutta järjestelmä on kehitetty toteuttamiskelpoiseksi eri kohteisiin ympäri maailman. Paracity tarjoaa vaihtoehdon Kiinan strategiselle kaupunkisuunnittelulle jokikaupunkien luonnonmukaisemmalle kehitykselle. Paracityn rakennetta voidaan käyttää myös erikokoisina kaupunkiakupunktioneuloina teollisesti kasvavien kaupunkien ekologisessa restauroinnissa. Paracity voi toimia puskurivyöhykkeenä saastuttavan kaupungin ja luonnon välillä kuten slummit esim. Mumbaissa tai Jakartassa. Rakenne voi kasvaa slummeista, joiden asukkaille se tarjoaa paremman elinympäristön ja joissa se tehostaa slummien nykykäytäntöä käsitellä ympäröivän kaupungin tuottamia jätteitä. Paracity soveltuu tulviville ja tsunamiriskialueille. Paracity on valittu yhdeksi koerakenteeksi Japanin Tohokun alueen tsunamituhon jälleenrakennukseen. Paracity on orgaaninen, sopeutuvainen ja paikalliseen tietoon reagoiva kaupunkirakenne, joka parsii yhteen teollisen kaupungin ja luonnon välistä kuilua. 

KOLMANNEN SUKUPOLVEN KAUPUNKI


Ensimmäisen sukupolven kaupunki on rakennettu ihmisyhteisö, joka elää välittömässä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa ja on ympäröivästä luonnosta riippuvainen. Taipein hedelmällinen tulvatasanko on tarjonnut puitteet tiiviille asutukselle, joki on tuottanut ruokaa ja väylän liikkumiselle ja tasankoa ympäröivät vuoret ovat suojanneet kaupunkia taifuunien suorilta iskuilta. 

Toisen sukupolven kaupunki on teollinen kaupunki, joka elää näennäisesti itsenäisenä luonnosta. Itse asiassa luonto toimii haitallisesti mekaaniselle koneelle, esimerkiksi tulvat tuntuvat haluavan hajottaa koneen. Taipei on rakentanut kaupungin ja jokiluonnon väliin 12 metriä korkean teräsbetonimuurin.



Kolmannen sukupolven kaupunki on teollisen kaupungin orgaaninen raunio. Symbioosi Taipein kollektiivipuutarhojen, kaupunkiviljelysten sekä laittomien asuinalueiden ja ympäröivän kaupungin välillä ovat Kolmannen sukupolven kaupungin fragmentteja. Nämä alueet ovat kaupungin akupunktiopisteitä, jotka pureutuvat teollisen kuoren läpi kosketuksiin paikallisen tiedon kanssa. Kolmannen sukupolven kaupunki sitoutuu paikalliseen tietoon ja sitä kautta kasvaa kiinni osaksi luontoa. 



Kaupunkiakupunktio on ekologisen kaupunkisuunnittelun teoria, joka yhdistää kaupunkisuunnittelua ja perinteistä kiinalaista akupunktiolääketieteen teoriaa. Lähtökohtaisesti se havainnoi kaupunkeja monitasoisina elävinä organismeina, joista se pyrkii määrittämään kuntoutusta vaativia alueita. Paikalliseen traditioon sitoutuvat ja kestävän kehityksen mukaiset projektit toimivat akupunktioneuloina, jotka elvyttävät kokonaisuutta parantamalla sen osia.

Raunio on arkkitehtuurin katharsis, jossa ihmisen luomasta tulee osa luontoa. Raunio on teollisen kaupungin alitajuinen haave ja modernin ihmisen trauma. Taipei tarjoaa kehittyneen symbioosimallin, jossa mekaaninen kaupunki elää yhteiseloa epävirallisten asuinalueiden, kollektiivipuutarhojen, kaupunkiviljelysten ja kaupunkinomadien kanssa. Kaavoitus on jätetty puolitiehen ja ihmiset ovat viimeistelleet kaupungin. 



Casagrande Laboratory tutkii niitä biourbaaneja prosesseja, jotka kehittävät teollista kaupunkia kohti Kolmannen sukupolven kaupunkia. Tutkimus keskittyy paikallisen tradition ilmentymiin Taipeissa ja miten tämä orgaaninen tieto valmistaa teollista kaupunkia kohtaamaan luonnonmukaisen uudistumisen.