TURKULAISARKKITEHTI SAI TILAUKSEN PAKISTANISTA

Viikon henkilö

Turun Sanomat, Islamabad
Pia Heikkilä

Itsemurhapommeja, talibanien hyökkäyksiä ja julmia heimosotia. Pakistanin uutisotsikot kertovat omaa karua kieltään. Mutta on olemassa toisenlainen Pakistan; nopeasti kasvava ja ulkomaisille investoinneille avoin maa, jossa ihmiset ovat aidon kiinnostuneita suomalaisesta muotoilusta ja ympäristöosaamisesta.

Tämä Pakistan kiinnostaa myös turkulaissyntyistä arkkitehtiä Marco Casagrandea.

- Ei yhtään pelota tulla tänne, päinvastoin, Pakistan on hurjan kiinnostava maa ja asiat on täällä hyvin järjestetty, Casagrande sanoo.

Casagrande on Islamabadissa toista kertaa, tällä reissulla allekirjoittamassa sopimusta Pakistanin teknologiayliopiston NUST:n kanssa tiede ja teknologiapuiston suunnittelusta.

Kyseessä on merkittävä sopimus Casagrandelle ja turkulaiselle partneriarkkitehtitoimisto Haromalle. Projekti on päänavaus suomalaiselle suunnittelulle Pakistanissa ja se tulee toimimaan suomalaisen ympäristöteknologian työnnäytteenä Etelä-Aasiassa.

- Pakistanin valtion rahoittama projekti tehdään kokonaan suomalaisesta puumateriaalista, koska ympäristöystävällisyys oli yksi tärkeitä vaatimuksia, Casagrande kertoo.

Pakistanin valtiolle on tärkeää, että projektin toimittaja on tunnettu cleantech-osaamisestaan.

- Pieni Suomi on cleantechin suurvalta ja meillä on tällä alalla paljon vientipotentiaalia, Casagrande uskoo.

Rakennusmateriaalina tullaan käyttämään laminoitua puuelementtiä, joka toimitetaan Suomesta. Rakennukset pystytetään eri paikallisten toimijoiden voimin.

- Viemme Pakistaniin projektin mukana myös vihreän rakentamisen tietotaitoa ja koulutamme rakentajat projektin yhteydessä, hän sanoo.

MAANJÄRISTYSTÄ KESTÄVÄÄ PUUTA

Pakistaniin vietävä puu on Casagranden mukaan maanjäristystä kestävä ja soveltuu hyvin Pakistanin vaativaan ilmanalaan. Lisäksi suomalainen puuteknologia on maailman huippuluokkaa.

- Olen positiivisesti yllättynyt, että pakistanilaiset haluavat ottaa rohkean askeleen vihreämpään rakentamiseen.

Kyseessä on mittava projekti, joka valmistuu viiden vuoden kuluessa. Casagrande kumppaneineen kasvaa Aasiassa vauhdilla, sillä suomalaiselle arkkitehtiosaamiselle on maailmalla kysyntää.

Yritys esittelee vielä tässä kuussa Kiinassa kokonaista kaupunkisuunnitteluprojektia, joka perustuu kestävään suunnitteluun.

Casagrande pakkaa Islamabadissa laukkujaan jo seuraavalle lennolle suuntanaan Dubai ja sieltä matka jatkuu edelleen Amerikkaan.

TURUN VANHA KAUPUNKI

Arkkitehti hahmotteli ratkaisun Turun keskustan kaaokseen
Autoliikenne voisi alittaa Aurajoen
- Turun Sanomat 2.12.2012

Arkkitehti Marco Casagrande kyllästyi katselemaan Turun keskustan pirstaleisuutta ja päätti toteuttaa oman suunnitelmansa Turun ydinalueiden yhdistämiseksi. Hän ehdottaa, että autoliikenne ohjattaisiin kulkemaan Aurajoen ali kahdessa kolmikaistaisessa ja noin kilometrin pituisessa kalliotunnelissa. Näin tunnelin maanpäälliset alueet – Tuomiokirkkosilta ja sen läheiset pätkät Uudenmaan- ja Aninkastenkatua – voitaisiin rauhoittaa liikenteeltä.

Ratkaisu antaisi keskustan sydänalueet Tuomiokirkolta Kauppatorille jalankulkijoille, pyöräilijöille ja joukkoliikenteelle.

Casagranden mielestä on vain realismia, että ihmiset haluavat autoillaan lähelle keskustaa. Pysäköintiongelmat ratkeaisivat rakentamalla Vartiovuoren alle iso pysäköintiluola ja laajentamalla nykyistä Louhea. Tunnelista olisi pääsy molempiin.

Casagranden ehdotuksen kannalta oli onnekasta se, että Myllysilta notkahti pari vuotta sitten. Kun uutta siltaa alettiin rakentaa, selvisi joenpohjan kairauksissa että joen alla tulee kallio vastaan noin 20 metrissä. Tätä ennen ei tietoja kalliosta ollut käytettävissä.

Tämä mies loisi Turulle uuden keskustan

Arkkitehti Marco Casagrande haki pitkään maanpäällistä ratkaisua Turun kaupunkikeskustan rauhoittamiseksi. Kunnes hän äkkäsi katsoa pintaa syvemmälle. Jos Casagrande suunnitelma toteutuisi ei hänen tarvitsisi seisoa autojen puristuksessa Aninkaistenkadulla. Valokuva: Jonny Holmén / Turun Sanomat

  

Arkkitehti Marco Casagrandea on aina kiusannut Turun keskustan hajanaisuus: autojen ja ihmisten sekamelska, jossa kummallekaan ei ole oikein paikkaa. Lopulta hän päätti suunnitella keskustan itse: syntyi Turun Vanha kaupunki.

Casagrande on värikäs, särmikäs ja omia polkujaan tallaava arkkitehti. Hän on sanonut haastatteluissa tykkäävänsä mahdottomista tehtävistä, ja sellaisia hänelle on uran varrella kertynyt monta. Ehkä siksi Turun keskustakaan ei ole jättänyt häntä rauhaan, vaan on pysynyt kiusaavana piikkinä lihassa vuosi toisensa perään. 

Kun hän on esitellyt syntymäkaupunkinsa sydäntä eri puolilta maailmaa tulleille vierailleen, häntä on aina vaivannut Turun keskustan hahmottomuus. Se, että keskustan ytimeen kuuluvat Vanha Suurtori, Tuomiokirkko ja Kauppatori ovat yhä irrallisia saarekkeita liikenteen puristuksessa. Kysymys siitä, mitä alueelle olisi tehtävissä, ei ole hellittänyt hänestä otettaan.

Turun Sanomat 2.12.2012, PDF

Casagrande työsti nelisen vuotta näillä sivuilla esiteltävää ehdotusta Turun keskustaksi. Aiheesta hän on ehtinyt puhua vuosien varrella monille kollegoille, tuttaville ja kaupungin kiinteistö- ja rakennusihmisille. Hän on yhyttänyt arkeologeilta kaivaustietoja saven ja kallion paksuuksista Tuomiokirkon ympäristössä, piirtänyt, laskenut, tuskaillut ja välillä pannut koko hankkeen jäähylle.

– Noin vuosi sitten tajusin, ettei keskustaa pidä ajatella kaksiulotteisena, vaan maaperän kerrostumat ja kalliot paljastavana leikkauksena. Siihen asti olin työstänyt ajatuksiani ”tavallisen kartan” varassa.

Suunnitelmissa alkoi uusi vaihe, jota voinee kutsua komeasti Turun kallioiden ottamiseksi hyötykäyttöön.

Suunnitelmien kannalta onnekasta ja olennaista oli se, että Myllysilta oli notkahtanut maaliskuun alussa 2010 ja pantu käyttökieltoon. Myllysillan uudistyömaata varten tehdyistä kairauksista oli joen pohjasta saatu juuri ne tiedot, joita Casagrande kipeästi tarvitsi. 

Selvisi, että kallio tulee joen alla vastaan noin kahdessakymmenessä metrissä. Sitä hän oli mielessään uumoillut ja toivonut, sillä jos joen alla on kalliota, sitä voidaan työstää hyötykäyttöön. Palapeli alkoi hahmottua.

– Jos silta olisi kestänyt, ei joenpohjasta olisi vieläkään kenelläkään tarkkaa mittaustietoa, hän hymähtää nyt.

Ajatusten mallintamisessa kuviksi oli valtava työ. Viime vaiheiden puristuksesta Casagrande antaa kiitoksen nuorelle apulaiselleen japanilaiselle arkkitehtiopiskelijalle Atsushi Yamanakalle.

Casagranden ajatus Turun uudesta keskustasta, tai Vanhasta kaupungista, kuten hän sitä kutsuu, näyttäytyy kuvissa yksinkertaisena ja selkeänä. 

Autoliikenne, joka nyt jyrää Tuomiokirkon editse, pannaan alittamaan Aurajoki kahdessa kolmikaistaisessa tunnelissa. Koska keskusta-alue on kahden kallioharjanteen rajaama jokilaakso ja joen altakin löytyi kallio, tunnelin tekemiseksi ei hänen mukaansa vaadittaisi ihmeitä. 

Tunnelit kulkevat kalliossa koko kilometrin pituisen matkan. Suuaukot sijaitsevat Uudenmaankadun mäessä ja Aninkaistenkadulla konserttitalon alapuolella.

Joen alituksessa tunnelin yläpuolelle jää noin kymmenen metriä kalliota, joten tunneleiden kattoja ei tarvitse holvata. Tunneleita oudoksuvia Casagrande lohduttaa sanomalla, ettei niiden tarvitse olla dramaattisia ja pelottavia putkia.

– Kyllä niistä saa eloisia ja valoisia tekemällä.

Tunneleista Casagrande on piirtänyt kulkuyhteydet kahteen isoon pysäköintitaloon, jotka sijoittuvat joen molemmin puolin. Jo valmiina olevaa Louhea voidaan hyödyntää laajentamalla sitä linja-autoaseman suuntaan.

– Toiselle puolelle jokea Vartiovuoren kallion alle pystytään rakentamaan toinen, riittävän iso Kasken parkkitalo. Se palvelisi Turun saarilta ja Kaarinan suunnasta autoillaan tulevia.

 – Nykyaikana keskustan lähelle on päästävä autolla, se on realismia. Samalla on varmistettava, että parkkitaloista pääsee helposti keskustaan. Se hoituisi Kaskesta esimerkiksi raitiovaunuun hyppäämällä, ellei halua kävellä, selventää Casagrande.

– Parkkitaloille pitää olla samanlaiset kunnianhimoiset laatuvaatimukset kuin koko keskustan suunnitelmien toteutukselle. Se tarkoittaa sitä, että myös parkkitalot on puhallettava eloon eli ne on otettava ja otettavissa muuhunkin käyttöön kuin vain autojen pysäköintiin. Kaskessa voisi hyvin järjestää isonkin konsertin katetussa tilassa. Tai siellä voisi olla kirpputoreja, joissa ihmiset myisivät tavaroitaan auton peräluukusta, hän maalailee.

Itse keskusta säilyisi jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen käytössä. Vanha kaupunki sulkisi sisäänsä Kauppatorin liepeet, jatkuisi kohti Vanhaa Suurtoria ja Tuomiokirkkoa yhtenäisenä tilana. Tuomiokirkkosiltakin rauhoittuisi. Casagranden suunnitelmassa raitiovaunut kulkisivat satamasta keskustan kautta Varissuolle asti.

   

Keskustasuunnitelmassa Casagranden ajatukset kiitävät korkealla, vaikka ratkaisu löytyikin maan alta. Kuten sanottu, hän on aina pitänyt mahdottomista haasteista eikä ole suostunut ajattelemaan tielle mahdollisesti tulevia esteitä. Siksi hän ei ole laskenut, mitä suunnitelman toteuttaminen maksaisi. Kustannusten laskemisen ja tarkentavien piirustusten aika tulee sitten, jos suunnitelmat alkavat ottaa tuulta alleen.

– Kaupunkikuvan on tervehdyttävä. Pitää satsata pitkäntähtäimen suunnitelmiin ja luopua osaratkaisuista. Turun keskustan kohtalon ratkaiseminen on Euroopankin tasolla iso asia ja  paljon suurempi kysymys kuin esimerkiksi Kampin matkakeskuksen rakentaminen Helsingissä, hän sanoo.

ELINA LAMPINEN

Turun Sanomat 2.12.2012
- Link
- PDF

Marco Casagrande

• Syntynyt Turussa 1971.
• Arkkitehtuurin moniottelija, taiteilija.
• Nyttemmin keskittynyt ekologiseen kaupunkisuunnitteluun.
• Työskenteli 1999-2003 Sami Rintalan kanssa Arkkitehtitoimisto Casagrande & Rintalassa.
• Perusti 2003 Casagrande Laboratoryn. Työskentelee myös Haroma&Partners –arkkitehtitoimistossa Turussa.
• Toiminut ekologisen kaupunkisuunnittelun vierailevana professorina Taiwanissa. Opettaa tällä hetkellä muun muassa Aalto-yliopistossa.
• Osallistunut Venetsian biennaaliin 2000, 2004 ja 2006.
• Tunnetaan myös Bosnian sodassa taistelleena palkkasoturina. Julkaisi aiheesta kirjan Mostarin tien liftarit (1997).

TURUN VANHA KAUPUNKI

Massiivinen Kasken pysäköintiluola on piirretty Vartiovuoren alle. Sinne johtavat ajotunnelit sekä Myllyahteesta valtion virastotalon taitse että Kaskentieltä. Luolaa voi huödyntää myös konserttien tai muiden tapahtumien pitopaikkana. Sinne on mahdollista tehdä tilat erilaisille kaupoille tai kauppakeskukselle tai esimerkiksi kylpylälle.

Tunneliratkaisu joen ali rauhoittaa Tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin ympäristön. Sillalle mahtuvat kulkemaan raitiovaunut ja kaupunkilaiset. Sillalle jää tilaa myös pienimuotoiselle torimyynnille. Marco Casagrande mielestä on tärkeää, että Turkuun syntyisi keskusta, jossa olisi yhteistä tilaa Kauppatorilta Tuomiokirkolle asti.

Turun kaupungin keskusta lepää kahden kallioharjanteen rajaamassa laaksossa. Kallioharjanteet näkyvät hyvin esimerkiksi Kaskenmäen ja Taidemuseonmäen ympäristössä. Aurajoen alla savea on noin 20 metriä, torin alla sitä on noin 50 metriä. Suunnitelmassa autoliikenne kulkee tunneleissa Uudenmaankadun, Aurajoen ja Aninkaistenkadun alla.

Tunneleiden toinen suuaukko sijaitsee Aninkaistenkadun päässä nykyisen linja-autoaseman lähellä. Konserttitalon paikkeilta Aninkaistenkadun alta ja ali Puutorin on yhteys laajennettuun Louhen pysäköintiluolaan. Louheen sisälle pääsee ajamaan myös nykyistä reittiä Ajurinkadulta.

Turun Vanhassa kaupungissa keskusta on rauhoitettu joukkoliikenteelle, pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Raitoivaunut liikennöivät satamasta Linnankatua Eerikinkadulle ja Kauppatorille. Torilta linja jatkuu Aninkaistenkadulta Hämeenkadulle ja ohi yliopistojen alueiden aina Varissuolle asti.

Kaarinan suunnasta Turkuun tultaessa autoliikenne sukeltaa tunneliin Uudenmaankadun ja Sirkkalankadun risteyksen tienoilla. Tunnelista on yhteys Kasken pysäköintitaloon Vartiovuoren alle.

Turun tunnelit kiehtoivat asiantuntijoita

Arkkitehti Marco Casagrande visio (TS 2.12.) panna autoliikenne kulkemaan tunneleissa Aurajoen alitse herättää varovaista kiinnostusta eri alojen asiantuntijoissa.

Tunneleissa huolestuttaa eniten niiden hinta. Turun Sanomien saamien arvioiden mukaan vastaavat noin kilomerin pituiset, runsaalle liikenteelle tehdyt tunnelit ovat maksaneet noin sata miljoonaa euroa. Tähän päälle tulisivat vielä kallioon louhittavat pysäköintiluolat.

Turun apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen (sd) korostaa, ettei ajatus tunneleista ole Turussa uusi.

- Pitkällä aikavälillä kyseessä on hyvin relevantti vaihtoehto. Kyseessä on koonti jo aiemmin esillä olleista vaihtoehdoista, hän toteaa.

Tunneleita haluttaisiin tutkia
Kustannukset olisivat noin sata miljoonaa euroa

Autoliikenteen paneminen tunneleihin Turun keskustassa saa varovaisen myönteistä palautetta.

Turun Sanomat kysyi eri alojen asiantuntijoilta kommentteja arkkitehti Marco Casagrande ehdotukseen (TS 2.12.), jonka mukaan Aurajoen ali rakennettaisiin tunnelit ja pysäköintilaitos Vartiovuoren alle.

Monen mielestä Casagrande ehdotus on kiinnostava ja sitä sietää tutkia.

- Oi, ajatus siitä, että Turun upea vanha keskusta ja keskiaikainen kaupunginosa pääsisivät nykyistä paremmin esille, kiinnostaa kovasti, Turun joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte toteaa.

- Ajatusta ei missään nimessä saa ampua alas. Ideaa on kehitettävä pidemmälle, sanoo hankekehityspäällikkö Veli Viitala Lemminkäinen Infra Oy:stä.

Tunneleihin liittyvät huolet vaikuttavat liittyvän lähinnä korkeisiin kustannuksiin ja riittävätn poliittisen tahdon löytymiseen.

Turun Sanomien saamien tietojen mukaan vastaavissa kilometrin mittaisissa kalliotunneleissa kustannusarviot ovat olleet noin sata miljoonaa euroa. Rakennusaika olisi noin kolme vuotta.

- En näe Aurajoen ali meneviä tunneleita järkevinä. Kuka tunnelit maksaa? Olisi pyrittävä siihen, ettei ydinkeskustassa tarvita henkilöautoja, Meidän Turky ry:n varapuheenjohtaja Maarit Nermes pohtii.

Epäilyksiä aiheuttaa myös se, miten poliitikot pystyisivät sopimaan näin isosta ratkaisusta Turussa. Keskustan kehittäminen on ollut vuosikausia jumissa, kun Turun punavihreät prikaatit ja porvaripataljoonat ovat taistelleet toriparkista.

- Kuinka kauan tätä pitäisi Turussa veivata, jotta yksimielisyys löytyisi? Toriparkistakin on väännetty jo 38 vuotta, Turun Toriparkki Oy:n hallituksen puheenjohtaja Heikki Vaiste sanoo.

Casagrande ehdotusta Vaiste pitää hyvänä.

-          Se on oikein hyvä, hän toteaa.

Casagrande ehdotus

• Tuomiokirkon editse kulkeva autoliikenne pantaisiin kahteen kolmikaistaiseen tunneliin, joka kulkisi Aurajoen ali.
• Tunnelit kulkisivat kalliossa kilometrin pituisen matkan. Suuaukot tehtäisiin Uudenmaankadun mäkeen ja Anminkaistenkadulle konserttitalon alapuolelle.
• Tunneleista olisi kulkuyhteydet kahteen isoon pysäköintiluolaan, jotka sijoittuvat joen molemmin puolin.
• Valmiina olevaa Louhea hyödynnettäisiin laajentamalla sitä linja-autoaseman suuntaan. Vartiovuoren kallion alle rakennettaisiin Kasken parkkiluola, josta pääsisi kävellen tai raitiovaunulla ydinkeskustaan.
• Keskusta säilyisi jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen käytössä.
• Turun ”Vanha kaupunki” sulkisi sisäänsä Kauppatorin liepeet, jatkuisi kohti Vanhaa Suurtoria ja Tuomiokirkkoa yhtenäisenä tilana.

“Ei saa ampua alas”

KEHITETTÄVÄ: Casagrande ajatus on hyvä. Sitä ei missään nimessä saa ampua alas. Ideaa on kehitettävä pidemmälle. Maanalaisesta liikkumisesta voidaan nyt tehdä puoleensavetävää siten, etteivät jalankulkijat edes huomaa kulkevansa maan alla.

Jos tunneli aiotaan tehdä kalliossa, se on Aurajoen kohdalla vietävä myös kalliovaatimuksen takia hyvin syvälle. Kadun pituuskaltevuus on määräyksissä rajattu hyvin loivaksi. Pitää selvittää, onko ratkaisu tältä osin toteutettavissa.

Jatkovaiheessa pitää selvittää, onko hanke hoidettavissa niin, että käytettäisiin sekä kallio- ja betonitunneleita että siltoja.

Veli Viitala, Hankekehityspäällikkö, Lemminkäinen Infra Oy

”Ratkaisut esillä jo aikaisemmin”

RELEVANTTI: Pitkällä aikavälillä kyseessä on hyvin relevantti vaihtoehto. Kyseessä on koonti jo aiemmin esillä olleista vaihtoehdoista. Vartiovuoren alle tuleva pysäköintilaitos on ollut esillä. Tunnelista on tehty valtuustoaloite. Keskustan kehittämistoimikunta mietti viimeksi mahdollisuuksia Vanhan Suurtorin ja Tuomiokirkkotorin välisen katuosuuden rauhoittamiseksi. Silloi todettiin, että pysyvä rauhoittaminen edellyttää tunnelia. Sitä ei kuitenkaan pidetty taloudellisesti mahdollisena.

Uusi elementti on vain se, että P-Kaski yhdistettäisiin läpimenotunneliin. Nyt esitetyt pysäköintiratkaisut täydentäisivät toriparkkia, mutta eivät olisi sen vaihtoehto.

Jarkko Virtanen, Turun apulaiskaupunginjohtaja

”Hinnan ja hyödyn suhde epäilyttää”

HINTAVA: Minulla on kokemuksia tällaisista ratkaisuista ympäri maailmaa. Tukholmassakin on pitkä tunneli. Ruuhkaisissa paikoissa sellainen auttaa muuta liikennettä. Mutta nousee kysymys, onko Turussa niin paljon ruuhkia, vaikka välillä on toki tukkoista. Ja tulee myös mieleen, olisivatko hinta ja saadut hyödyt linjassa.

Uskon, että pysäköintilaitokset ovat pikkuhiljaa menneet ihmisten mieleen. Se on oppimiskysymys. Turkulainen on halunnut saada autonsa liikkeen oven eteen, mutta se ei ole aina käytännössä mahdollista. Suunnitelmassa esitetyt laitokset (P-Louhi ja P-Kaski) olisivat parempia ratkaisuja kuin toriparkki. Toriparkissa minua askarruttavat liikennejärjestelyt.

Markku Lehtinen, Autoliiton Turun osaston puheenjohtaja

”Lisäisi viihtyisyyttä”

KIINNOSTAVAA: Oi, ajatus siitä, että Turun upea vanha keskusta ja keskiaikainen kaupunginosa pääsisivät nykyistä paremmin esille, kiinnostaa kovasti. Se, ettei henkilöautoliikenne kulkisi tällä alueella, lisäisi kaupungin viihtyisyyttä. Tämän sanon sekä tavallisena kulkijana että joukkoliikennejohtajana. Kaikkea, millä joukkoliikennettä nostetaan, kannatan. Tietysti.

Muistan, että ajokorttia ajaessani huristeltiin Tuomiokirkon editse. Nyt alue on ollut jo pitkään liikenteeltä rauhoitettu, joten jotain toki on saatu aikaan. Menikö se niin, että kirkon edestä poistettiin ensin henkilöautot ja sitten bussitkin?

Sirpa Korte, Turun joukkoliikennejohtaja

”Kuka maksaa”

RAHA: En näe Aurajoen ali meneviä tunneleita järkevinä. Kuka tunnelit maksaa? Niiden kaivaminen ei voi olla halpaa. Väitteet henkilöautoilun välttämättömyydestä ydinkeskustassa ovat outoja.

On käsittämätöntä, etteivät autoilijat jaksaisi kävellä kuin vain 200 metriä. Keskustan rauna-alueelle olisi hyvä rakentaa kallioon parkkiluola.

Esimerkiksi Louhen toteutus on hyvä, kun sen sisäänajo sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Olisi pyrittävä siihen, ettei ydinkeskustassa tarvita henkilöautoja.

Maarit Nermes, Meidän Turku ry:n varapuheenjohtaja

”Ratkaisuja olisi tehtävä”

TERVETULLUT: Kaikki ideat ovat tervetulleita. Jonkinlaisia ratkaisuja Turun keskustassa ja erityisesti Kauppatorin ympäristössä olisi tehtävä joko pysäköintiluolan kautta tai muuten. Olisi hyvä, että keskusta saisi sellaisen leiman, ettei siellä olisi paljon autoja.

Yrittäjien kannalta yksityisautoilla olisi kuitenkin päästävä mahdollisimman lähelle keskustaa, koska yksityisautoilijat tekevät ostoksia. Toki joukkoliikennettäkin pitää olla.

Vartiovuoren kallioparkki ei kuullosta hassummalta.

Pentti Salonen, Turun Yrittäjien puheenjohtaja

”Kuinka kauan veivataan?”

TARPEELLINEN: Tämä olisi suuren kaupungin ratkaisu, ja Turku haluaa suureksi kaupungiksi. Esitys on positiivinen, sillä siinä viedään autot maan alle.

Kuinka kauan tätä pitäisi Turussa veivata, jotta yksimielisyys löytyisi? Toriparkistakin on väännetty jo 38 vuotta. Kauppatoria tunnelit eivät palvele yhtä hyvin kuin toriparkki. Ydinkeskustan suuria työpaikkoja sekä hotelleja ei tavoitettaisi henkilöautoilla. Turkulainen suostuu kävelemään enintään sata metriä. Toriparkki voitaisiin liittää tunneleihin Aninkaistenmäen kohdalla. Jostakin työt pitää aloittaa ja mielestäni toriparkista on aloitettava.

Heikki Vaiste, Turun Toriparkki Oy:n hallituksen puheenjohtaja

”Taantumuksen tilasta pois”

ROHKEAA: Tervehdin suurella ilolla, että joku uskaltaa esittää tuoreita näkemyksiä Turun vanhasta keskustasta. Minusta Vanhan Suurtorin alue olisi rauhoitettava liikenteeltä. Tuomaankadunhan piti viedä pois liikenne juuri Aninkaistenkadulta ja Uudenmaankadulta. Näin ei ole käynyt.

Alueen hyvä imago pitää tuoda esille. Tuomiokirkko tuo sen esille toisella puolella, mutta toisella, maallisella puolella aluetta sitä ei ole, koska raatihuoneen torni puuttuu. Vanhat kaupungit tunnistaa juuri raatihuoneen tornista.

Kaipaan Turkuun rohkeita päättäjiä. Nyt tuntuu siltä, että kaupunki on ollut taantumuksellisessa tilassa jo useiden valtuustokausien ajan.

Tarja Tuulikki Laaksonen, FT, Turun museokeskuksen tutkija

Turun Sanomat 6.12.2012
Työryhmä:
Ossi Rajala
Jari Heino
Leena Korja-Kaskimäki

"Vanhakaupunki" Turunkin vetonaulaksi

Anne-Marget Niemi

Kaikkein viehättävimmissä Euroopan kaupungeissa on ns. vanhakaupunki, kaupunginosa kapeine kujineen, pikku kahviloineen ja erikoisliikkeineen. Tosin Tukholman ”Gamla Stanin” liikkeet ovat viime vuosina tasoltaan laskeneet roimasti. Siellä on kuitenkin vielä Mode Rosa, hattukauppa, jonka modisti Rosa Langer perusti 1940 ja piti sitä itse 68 vuotta. Monet meistä asiakkaista muistavat Rosan kirjoittamat laput ikkunaan, kuten muistutuksia siitä, että ”hatut ovat taas muodissa” ja kuvia kuningasperheestä Mode Rosasta ostettuine hattuineen. Muutama vuosi sitten Rosa oli jättänyt lapun ovelle, jossa hän pahoitteli sitä, että hänen myyjänsä oli kuollut 80-vuotiaana ja kun hän nyt hoitaa yksin putiikkia, hän joutuu välillä käymään asioilla ja sulkemaan kaupan siksi aikaa. Vuonna 2008 Rosa luovutti putiikkinsa jälkipolvilleen ja tänään Mode Rosa on tyylikäs liike, jolla on omat nettisivut, mutta jotain ainutlaatuista lähti Rosan mukana.

Turun Sanomissa (30.12.10) Marco Casagrande ehdotti Suurtorin yhdistämistä ja Tuomiokirkon ympäristön rauhoittamista yksityiseltä liikenteeltä. Varsin mielenkiintoisessa visiossa liikuttaisiin raitiovaunulla satamasta yliopistolle Kauppatorin ja Suurtorin kautta. Tällä idealla saisimme Turkuun ”vanhankaupungin”. Tukholman 1200-luvulta peräisin oleva vanha kaupunki rakennettiin linnoituksen ympärille ja on se ydin, jonka ympärille kaupunki levisi. Turunkin keskiaikaisella torilla olisi mukava istua kahvikupposen kanssa ja ihailla kirkkoa, kuten monien eurooppalaisten vanhojen kirkkojen edessä olevilla aukioilla tehdään.

Sporalla Turun Vanhalle Suurtorille. Casagrande Laboratorio 2010

Tunnelmalliseksi vanhat kaupunginosat tekevät puutalot ja kapeat kujat, pienet ravintolat ja kahvilat, jotka usein ovat perheyrityksiä. Saisimme tuollaisen kaupunginosan Tuomiokirkon ympärille, mikäli Casagranden ehdotus toteutuisi ja liikenteelliset ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan. Tuomiokirkon kummallekin puolelle pitäisi silloin saada vetovoimaisia kohteita. Nyt siellä on Sibelius-museo ja sen lähellä hurmaava Mansikkapaikka-kahvila ja toisella puolen kirkkoaukiota Suurtorin tuntumassa Brinkkalan sisäpihan designliikkeet ja Kirjakahvila ja Taidelainaamo. Kaikki siellä nyt olevat kohteet ovat todellisia helmiä, joita tulee arvokkaasti täydentämään kohta valmistuva Pinella.

*Kirjoittaja on Turku Touringin matkailujohtaja
* Artikkeli on julkaistu Turun Sanomissa 5.1.2011

Sporalla Turun Vanhalle Suurtorille

Kirjoittaja haluaisi palauttaa rauhan Tuomiokirkon ympärille, yksi keino vähentää yleistä liikennettä olisi yhdistämää vanhat raitiotielinjat 1 ja 2 kulkemaan Turun satamasta yliopistolle Kauppatorin ja Suurtorin kautta.

Isäni keräsi lapsena taskurahaa laulamalla Turun sporassa. Kuulin vanhemmiltani keltaisista sähköllä liikkuvista vaunuista pikkupoikana 1970-luvun Lapissa ja muodostin oman käsitykseni suuresta eteläisestä Turun kaupungista pitkälti raitiovaunujen ympärille – keltaisten kolisevien vaunujen, joissa pikkupojat saivat rahaa laulamalla.

Pettymyksekseni en saanut nähdä Turun raitiovaunuja, jotka oli poistettu modernisaation tieltä vuonna 1972. Toinen pettymys oli Tuomiokirkko, joka tuntui seisovan likaisen liikenneympyrän keskellä. Äitini kertoi kirkkoa ympäröivästä Vanhasta Suurtorista, jonka totesin parkkipaikaksi.

Aurajoki oli Torniojoen varrella kasvaneelle pienelle lappilaiselle kuvottava ilmestys – julkinen viemäri, joen irvikuva. Myös kraanavesi maistui pahalle.

Kaiken kaikkiaan en saanut Turusta kovinkaan hyvää kuvaa. Ylitornioon verrattuna kaupunki tuntui olevan mielisairas. Ainoa merkillepantava etu kotikylääni verrattuna oli ukkini tarjoamat katkaravut, joita hän haki käsitykseni mukaan Wiklundilta.

Joki, raitiovaunut ja Tuomiokirkko ovat määräävä osa Turun kollektiivista alitajuntaa ja yhteistä muistia. Joki on kunnostettu ja olen itsekin nähnyt siinä hyppivän taimenia ravintolalaivojen kupeessa. Tuomiokirkko seisoo vieläkin liikennejakajan takana ja sporat odottavat kolisemistaan. Ns. Suurtori lienee Suomen karkeimmin kastroitu kaupunkitila, jossa ihmiset odottavat viisikaistaisen Uudenmaankadun molemmin puolin liikennevalojen vaihtumista päästäkseen torin toiselta puolelta toiselle. Näky on hävettävä. Kaupungin sydän on halkaistu ja alistettu 1970-lukulaiselle liikennemekanismille. Pääsiäisenä Jeesus meinasi jäädä auton alle kantaessaan pajupuista ristiään kohti kirkon rappusia kaiketi osana passioharjoituksia.

Soitin Suurtoriasiassa eläkepäiviään viettävälle arkkitehtuurin historian professori Wilhelm Helanderille ja kysyin, eikö jaetun kaupunkitilan puoliskot pitäisi yhdistää ja Uudenmaankatu poistaa? Helander toppuutteli intoani ja sanoi, että julkisen liikenteen pitää jäädä; sitä pitäisi jopa tehostaa. Yksityiset autot saisivat toki kiertää jostain muualta kuin keskeltä keskiaikaista toria.

Kun tori on yhdistetty ja jalankulkijat saaneet vallan, sopii tuleva Pennisiltakin yhdistämään Suurtorin historiallisen kaupunkitilan kirjaston torin kautta kauppatorille. Nykyisellään Tuomiokirkon edusta on kulttuuripääkaupungin negaatio.

Professori Helanderin mainitsema julkisen liikenteen tehostaminen tarkoittaa raitiovaunuja takaisin. Otin asian puheeksi Haroman arkkitehtitoimiston Raul Kallion kanssa, joka havainnoi Turkua tarkemmin kuin ehkä kukaan muu. Kallio ratkaisi liikennetrauman yhdistämällä vanhat raitiotielinjat 1 ja 2 kulkemaan Turun satamasta yliopistolle Kauppatorin ja Suurtorin kautta.

Kun joki, raitiovaunut ja Suurtori ovat restauroitu, voin vanhana ylitorniolaisena todeta kaupungin parantuneen mielisairaudestaan. Kraanavesihän on jo hyvinkin kelvollista.

Marco Casagrande

C-LAB for Spora:
Marco Casagrande
Shreya Nagrath
Arijit Sen

Artikkeli on julkaistu Turun Sanomissa 30.12.2010

Tuulessa taipuva talo

Marco Casagrande luontoajattelu näkyy Taiwaniin rakennetussa Chen Housessa

Luonnonvalolla leikittelevä sisätila muistuttaa hieman suomalaista tupaa. Rakennusaineena toimiva punainen meranti-puu tummenee auringossa, mutta kestää niin ajan hampaan kuin hyönteisten hyökkäyksetkin.

Arkkitehti Marco Casagrande on kyllästynyt termiin ”ekologisuus”.

”Ehkä kuusi, seitsemän vuotta sitten nimitys tuntui antavan avaimia tai jotain lupauksia tulevaisuudesta. Nyt tuntuu, että sana on aika vesittynyt ja vääristynyt jonkinlaiseksi trendiksi tai tyyliksi. Yritän itse päästä eroon siitä: kaikki kaupunkisuunnitelmani kyllä liittyvät luontoon, mutta pyrin liittämään ne siihen luontevammin, kuin mitä nykyinen ymmärrys sanasta ekologisuus ehkä tarkoittaa.”

Casagranden omin sanoin yksinkertaiseksi kuvailema luontoajattelu näkyy vahvasti viime vuonna Pohjois-Taiwanin Datun-vuorille valmistuneessa Chen Housessa. Eläkkeellä olevan bisnespariskunnan tilaama maalaistalo esiteltiin The Architectural Review –julkaisussa maaliskuussa ja palkittiin hiljattain World Architecture Community Awardilla.

Mummo tutustutti paikalliseen luontoon

Chenien kevytrakenteinen talo ei pyri linnoittautumaan luonnonvoimia vastaan, vaan joustaa, sopeutuu ja päästää ympäristön sisään. Tärkeäksi taloon vaikuttavaksi tekijäksi muodostui yllättäen naapurin vanharouva Leen paikallistuntemus. Yöllä kaatuneet rakennustelineet esimerkiksi selittyivät vielä viljelemättömän savimaan ja vuoriston lämpöeron synnyttämällä ”lohikäärmetuulella”.

”Tajusin, millaiset voimat siihen paikkaan vaikuttavat: ei vain yksi tuuli, vaan lisäksi taifuunit, tulvat ja maanjäristykset”, arkkitehti kertoo.

Keskustelut Leen kanssa näkyvät lopputuloksessa vahvasti. Rakennus on esimerkiksi nostettu ylös maasta, jotta tulva pääsee alta taloa vahingoittamatta.

”Mummon ansiosta rakennusprojekti pehmeni, ja siitä ratkaisu on tullut paremmaksi.”

Suomalaissilmin Chen Housen silmiinpistävin piirre on taiwanilaiselle maalaistalolle tyypillinen avoimuus. Avoin talo hengittää aivan eri tavalla kuin tiivis rakennus, jonka sisäilmaa kontrolloidaan ilmastoinnilla. Rakenne vaatii kuitenkin tarkkaa suunnittelua.

”Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Tietyt vaikuttavat tuulet oppi tuntemaan kun oli tarpeeksi paikan päällä, kuumeneva katto ja harvalautaisesta lattiasta nouseva kylmä ilmavirta taas saavat talon hengittämään – hienoja, yksinkertaisia asioita.”

Luonnonvalo hyödynnettiin seinien ja ikkunoiden harkituilla suuntauksilla ja rakenteilla. Onnenpotku oli, että laskevan auringon valaisema länsiseinä oli samalla hyvin suojassa tuulilta ja sateelta. Suotuisa asema mahdollisti koko seinän harvalaudoittamisen.

”On tosi dramaattista, kun on sisällä ja yhtäkkiä tuntee, että aurinko laskee ja kaikki syttyy.”

Ilma virtaa vapaasti läpi harvan talon ja viilentää sitä. Muurattu tulisija on tarkoitettu tarjoamaan pistemäistä lämpöä, mutta Marco Casagrande havaintojen mukaan Chenit käyttävät sitä lähinnä teenkeittoon.

Lähtökohtana suomalainen lato

Chen Housen materiaaliksi valittiin paikallisten heikosti arvostama tiivis ja raskas punainen meranti-puu. Vahva puu mahdollisti talon kevyet ulottuvuudet.

”Kattorakenteet ovat ihan mielettömän pieniä. Tuntui melkein kuin rakentaisi soitinta.”

Tyylin päävaikutteet tulivat kolmesta suunnasta.

”Lähtökohtana on suomalainen, harvalaudoitettu lato. Talo on myös reaktio paikallisiin olosuhteisiin. Lisäksi japanilaisten puutalojen tuijottaminen on tuonut mukaan oman osuutensa.”

Casagrande korostaa Chen Housen arkkitehtuurin yleispätevää luonnetta.

”Luulen, ettei siinä ole hirvittävästi suoraa kulttuurillista leimaa.”

Seuraavaksi arkkitehdin edessä on suuritöinen kaupunkisuunnitteluprojekti Taipeissa. Kaupungin keskustassa sijaitsevaa mangrovesuoaluetta ollaan kaavoittamassa asutukselle, ja Casagrande toivoo teollisuuden ehdoilla rakennetun kaupungin uuden osan syntyvän luontoa – erityisesti kaupunki hallitsevaa jokea – kunnioittaen.

”Teollisuuskaupunki ajattelee, että luonto on lähinnä vihollinen ja joki on pidettävä poissa. Kaupungin pitäisi kuitenkin pystyä kasvamaan joen ehdoilla.”

Vireillä on myös teatterirakennusprojekti, ja Chen Housekin on poikinut uusia tilauksia samantyyppisille taloille.


Katariina Norontaus
Turun Sanomat 18.6.2009

Chen Houseen alun perin suunnitellut 400 neliötä kutistuivat ympäristön vaatimusten vuoksi 70:een. Talo rakennettiin laajentamismahdollisuutta silmällä pitäen, mutta Chenit eivät lopulta halunneetkaan suurempaa tilaa.




Marco Casagrande
Syntynyt Turussa vuonna 1971.
Taiteilija, arkkitehti ja arkkitehtuurin professori taiwanilaisessa Tamkang yliopistossa.
Tunnetaan myös Bosnian sodassa taistelleena palkkasoturina. Julkaisi aiheesta kohutun kirjan Mostarin tien liftarit (1997).
Työskenteli vuosina 1999-2003 Sami Rintalan kanssa Arkkitehtitoimisto Casagrande & Rintalassa. Vuodesta 2003 toiminut Casagrande Laboratoryssa. Nykyään keskittynyt ekologiseen kaupunkisuunnitteluun.
Yhdistelee teoksissaan elementtejä arkkitehtuurista, ympäristötaiteesta ja kaupunkisuunnittelusta.
Osallistunut mm. Venetsian biennaaliin vuosina 2000, 2004 ja 2006.