Showing posts with label lohi. Show all posts
Showing posts with label lohi. Show all posts

Tuesday, October 4, 2011

VAELLUSKALAT TAKAISIN


TAIDEOPISKELIJAT MUSTIONJOEN MONIMUOTOISUUDEN PUOLESTAPUHUJINA

Billnäsin vesivoimalaitoksen padolta kuuluu itkua. Joesta törröttävillä kivillä itkee valkoiseen yöpaitaan pukeutunut nuori nainen. Itku yltyy välillä suoranaiseksi ulvomiseksi. Lokit katselevat vierestä kun parkuva nainen kahlaa rantakivikossa. Hän haluaa itkullaan murtaa Billnäsin padon.

Emmä Fält Billnäsin padon tuntumassa.

Itkijä on Emmä Fält, yksi Aalto Yliopiston Taideteollisen Korkeakoulun ympäristötaiteen opiskelijoista, jotka ovat pesiytyneet Mustionjoen tuntumaan tekemään ympäristötaideteoksia. Kansainvälinen opiskelijaryhmä tulee Unkarista, Slovakiasta, Kiinasta ja kotimaasta. Heitä kaikkia yhdistää huoli Mustionjoen monimuotoisuuden säilymisestä ja he pyrkivät töillään kantamaan kortensa kekoon tukeakseen Fortumia päätöksen teossa luonnonmukaisten kalateiden rakentamisesta joen neljän vesivoimalaitoksen yhteyteen. Ilman näitä kalateitä eivät vaelluskalat lohi, meritaimen, vaellussiika ja ankerias pääse nousemaan jokeen ja tämä aiheuttaa joen ekosysteemissä kielteisen ketjureaktion – mm. lohikaloja lisääntyäkseen tarvitsevat simpukat katoaisivat joesta. Nyt ne ovat odottaneet lohien paluuta jo yli 50 vuotta.

Vanhaa Billnäsin teollisuusmiljöötä ja itkijänainen yöpaidassaan.

”Hieno esitys”, kommentoi itkijänaista rantakivikossa katseleva Martti Leskelä. Hän on yksi opiskelijaryhmän billnäsiläisistä tukijoista ja seurannut kameroineen joen tilaa jo vuosia. Rantapenkereeltä löytyvät myös Pro Billnäs yhdistyksen Timo Oksanen ja Billnäsin vanhat teollisuuskiinteistöt omistava Olli Muurainen Mimi mäyräkoiransa kanssa. Joki yhdistää näitäkin joskus hieman eripuraisia tahoja.

Joen kanssa silmästä silmään.

Mimi katselee rantakaislikon tuntumassa kelluvia silmiä. Niitä löytyy toinen parvi Billnäsin sillan alta. Taiteilija Kristina Sedlerova haluaa ihmisten katsovan jokea silmästä silmään. Silmät näyttävät lohilta, jotka odottelevat padon takana pääsyään yläjuoksulle.

Joki lukkojen takana.

”Haluatko kiinnittää lukon siltaan?” Kysyy keltaiseen sadetakkiin sonnustautunut Katariina Kapi pyöräilijältä, joka haluaa ylittää Folkhögskolanin viereisen kävelysillan. ”En”, tämä vastaa. ”No, sitten sun täytyy vähän odottaa; silta ei ole vielä auki”. Pian Katariina kuitenkin avaa Toivon sillan. Seremoniaan kuuluu siltaa sulkevien kultakäätyjen poistaminen ja munalukkojen kiinnittäminen sillan kaiteeseen. Kaiteessa roikkuu jo valmiiksi parikymmentä Rakennusapteekista lainattua vanhaa lukkoa. Lukkoja kiinnittävät ihmiset pistävät avaimet taskuunsa odottamaan sitä hetkeä, kun lohi jälleen pääseen nousemaan jokeen ja joki vapautuu lukoistaan. Silloin kävelysillan symboliset lukot saa käydä noutamassa pois. Katariina kehoittaa jokilaakson ihmisiä kiinnittämään lukkoja siltaan hiljaisena protestina jokiluonnon elpymisen puolesta. Yhdessä lukossa lukee Åminneforsin kalastusseura. He varmasti haluavat lohen takaisin.

Slovakialainen Diana Garafova katselee mietteissään Billnäsin voimalaitospatoaja ja kysyy sitten Pekingistä Billnäsiin tulleelta Wensi Zhailta: ”Miksei kalateitä ole jo rakennettu? En näe siihen mitään syytä. Minä luulin Suomen olevan ekologisessa valveutuneisuudessaan maailman johtava maa.” Diana viittoilee kädellään Billnäsin Myllyn viereistä hiekkatietä, johon kalatie on suunniteltu yhtenä vaihtoehtona.

Kiinalaisopiskelija Wensi Zhai kaivamassa kalatietä Billnäsiin.

”Siihen tarvitaan rahaa ja yhteistä tahtoa”, vastaa keskustelua vierestä seuraava Martti Leskelä. Wensi ei kuitenkaan jaksa odottaa virallisen päätösen syntymistä, vaan hakee Myllystä vanhan lapion ja alkaa kaivaa. Hän kaivaa suunnitellun kalatien kohdalle kovaan maahan suuria kalan kuvia. Muutaman päivän kaivamisen jälkeen ovat kädet rakoilla ja trangiassa keitetty tee tuo laihaa lohtua sateisessa ja kylmässä ilmassa. Siro kiinalaistyttö Wensi ei kuitenkaan luovuta, vaan jatkaa päättäväisesti kaivamista. Onko tämä positiivista terrorismia? Toisaalta, täytyykö jonkun tulla Pekingistä asti ottamaan lapio käteen, että kalatieasia edistyisi? Eikö lapio kuuluisi pikemminkin länsi-uusimaalaisten yhteiseen käteen?

Åminneforsin kalastusseuran majoja Diana Garafovan miniatyyrimallissa.

Slovakialainen Diana viettää suurimman osan viikosta yksinäisillä retkillään joen tuntumassa. Sitten hän sulkeutuu Myllyn vintille ja tekee vahasta pikkuruisen ukon tai majan.

Lohen kalastajia vapaana virtaavan joen rannalla.

Pikku-ukkojen esikuvina ovat joen ympäriltä tavatut ihmiset ja mökeistä löytyy mm. Åminneforsin padon alapuoliset kalastajamajat. Diana värittää pienet miehet ja pistää sitten niille onkivavat käteen. Viikon kuluessa Myllyn vintille kertyy sekalainen seurakunta kalastajaukkoja.

Diana Garafovan soutumies.

Lopulta Diana vie pienet miehensä ja mökkinsä takaisin luontoon, jossa hän valokuvaa ne pienten lätäköiden ja sammalmättäiden siimeksessä. Lopputuloksena on unenomainen, mutta positiivinen kuva vireästä jokilaaksosta, jossa kala käy pyydykseen. Unessa on paljon tuttua, mutta myös paljon, joka on jo unohtunut. Kireät siimat lohijoessa ovat korkeintaan ruusuista unelmaa voimalaitospatojen johdosta. Pian tosin kukaan ei ehkä osaa edes unelmoida.

Peter Berken kalastussiimasta tehty riippusilta rantakoivikossa.

Jonnekin unien maailmaan sijoittuu myös unkarilaisen Peter Berken kalansiimasta tehty silta kahden rantakoivun välissä. Kolmen metrin korkeudessa keikkuvan sillan läpikuultaviin lankkuihin on piirretty pieniä mustia kalojen silhuetteja. Tuntuu siltä kuin ihminen ja kala olisivat vaihtaneet paikkaa: täältä alhaalta minä katselen voimattomana, kun nuo kalat ylittävät joen vaivattomasti kummallisia rakenteitaan pitkin.

Isoin kala löytyy kuitenkin Karjaan Kirkkojärven kupeesta Dönsbyn pelloilta, jonne Jessica Mayer on talikolla kaivanut ehkä 40 metriä pitkän vonkaleen tuijottamaan jokea. ”Minä olen täällä vielä”, on teoksen nimi. Työ on tehty paikallisten maanviljelijöiden tuella ja kylvetty täyteen auringonkukan siemeniä. Kohta pelloilla siis kukkii kirkkaankeltainen lohi.

Lohi kynnettynä Dönsbyn peltoon.

”Tosi upea kala ja sisukas tyttö tekemään töitä.” Toteaa herra Dönsbyn kyläyhteisöstä. ”Jos lohi tulisi takaisin jokeen, niin se olisi jotain.”

Kurssilaiset haluavat kiittää tuesta Pro Billnäs yhdistystä, Billnäsin Ruukkia, joka antoi kurssin työtilaksi Myllyn, Dönsby Bed & Breakfastia, jolta saatiin tukikohdaksi pieni punainen saunamökki ja Martti Leskelää kyydityksistä, valokuvista ja huolenpidosta.

Marco Casagrande / Aalto-Yliopiston Taideteollisen Korkeakoulun Ympäristötaiteen laitos.




Saturday, May 14, 2011

TAIDEOPISKELIJAT MUSTIONJOEN MONIMUOTOISUUDEN PUOLESTAPUHUJINA


Peter Berke
Emma Fält
Diana Garafova
Katariina Kapi
Jessica Meyer
Kristina Sedlerova
Wensi Zhai

Ohjaajana: Marco Casagrande

Taideopiskelijat Mustionjoen monimuotoisuuden puolestapuhujina

Ultimate river – Positive Terrorism

Billnäs, länsisuomi

Kerran lohi ja simpukka saivat elää symbioosissa, joki antoi kalaa ja ihmiset asuivat monimuotoisuuden ympäröimänä, toimien vesistön ehdoilla. Villi lohi lähti tavalliseen tapaansa matkalle kohti merta, mutta ei koskaan palannut jokeen takaisin. Tämä kaikki tapahtui viisikymmentä vuotta sitten ja nyt pysähtyneen joen pohjalla Raakku odottaa edelleen kantajaansa.

Mustionjoki virtaa etelä Suomessa Lohjan järvestä Pohjanpitäjän lahteen. Joki on 25 kilometriä pitkä ja nykyisin sen sulkee 4 Fortumin vesivoimalaa. Karjaanjoki on ollut yksi tärkeimmistä lohijoista viisikymmentälukuun asti, jolloin Åminneforsin pato sulki sen lopullisesti. Joen alkuperäisiin vaelluskaloihin kuuluvat villin lohen lisäksi siika, taimen, sekä ankerias, mutta patoamisen seurauksena useiden lajien elämä on vaikeutunut tai estynyt kokonaan jokialueella.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan Mustionjoki on edelleen yksi tärkeimmistä jokihelmisimpukan elinalueista Suomessa. Simpukka tarvitsee lohikalan lisääntyäkseen, joen ekosysteemi tarvitsee simpukkaa ja ihminen jokea. Nyt odotus on ollut jo liian pitkä, katseet tulee suunnata takaisin jokeen, jotta sen monimuotoisuus voisi palautua ja alueen rikas kulttuuri säilyä.

Tiistaina 10.5. kansainvälinen taideopiskelijajoukko saapui tutustumaan alueen ympäristöön ja asukkaisiin. Kyseessä on Aalto yliopiston Taideteollisen korkeakoulun projekti, jonka tarkoituksena on pohtia taiteen mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöajatteluun. Viikon aikana opiskelijat asuvat joen läheisyydessä ja tekevät seitsemän ympäristötaideteosta, jotka ohjaavat ihmisten huomion jokeen, uhanalaiseen ekosysteemiin ja mahdollisuuteen toimia jälleen vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Sunnuntaina 15.5. klo 14 ryhmä avaa taidenäyttelyn. Teokset sijoittuvat Karjaan kirkon ja Pohjan pitäjän lahden väliselle alueelle, joen läheisyyteen. Haluamme kutsua kaikki alueen asukkaat ja asiasta kiinnostuneet paikalle luonnosta ja taiteesta.

Monday, May 31, 2010

Opiskelijat piirsivät kalatien Billnäsin Ison Pajan Läpi


Lohi halutaan nousuun Mustionjoella

RAASEPORI / Mustionjoen ympärillä tapahtuu nyt paljon.

Tuoreimmat esitykset joen luonnonlohikantojen elvyttämiseksi sekä uhanalaisen jokihelmisimpukkakantojen pelastamiseksi on tehnyt kansainvälinen opiskelijaryhmä Aalto-yliopistosta.

Neljän opiskelijan työryhmää on ohjannut karjaalaislähtöinen arkkitehti Marco Casagrande.

Uskalias ehdotus. Opiskelijoiden ehdotuksessa kalatie kulkee Billnäsin ruukin vanhojen teollisuusrakennusten keskellä. -Ajattelimme käyttää opiskelijan oikeuksia ja tehdä vähän vaihtoehtoisemman näkökulman, kertoo Mika Turunen.

Opiskelijoiden työssä on suunniteltu kaloille ohitusväylät voimalaitosten ohi Åminneforsin ja Billnäsin kohdalla.

Ympäristö- ja vesitekniikan opiskelija Mika Turunen kertoo, että sopivat kalateiden paikat selvitettiin aiempien suunnitelmien perusteella.

- Toivomme, että saamme työllämme paikallisten ihmisten mielenkiinnon heräämään.

Opiskelijat ovat kysyneet paikallisilta asukkailta mielipiteitä kalateiden rakentamisesta.

Turusen mukaan ekologisesta tilanteesta ollaan paikkakunnalla hyvin tietoisia ja jokihelmisimpukan uhanalaisuus tunnetaan hyvin.

Ehdotus kalatieksi. Neljän opiskelijan ryhmä on tehnyt vaihtoehtoisen esityksen kalatieksi Billnäisiin. Suunnitelmassa lohet pääsevät ohittamaan voimalaitoksen vanhan teollisuusalueeen kautta.

Ympäristökeskuksen esittämässä vaihtoehdossa kalaportaat kulkisivat Billnäsin kohdalla Mustionjoen pohjoispuolella.

- Me ajattelimme esittää vaihtoehtoista näkökulmaa. Teimme uskaliaamman suunnitelman joen eteläpuolelle.

Yksi ohitusuoma on arkkitehtiopiskelijoiden kuvissa tehty vanhojen teollisuusrakennusten keskelle.

Väylä kulkee Ison Pajan läpi.

- Siinä voisi olla ainutlaatuinen nähtävyys ja vetovoimaa turismille, perustelee Turunen.

Turismin edistämiseksi joen rantaan on suunniteltu puinen kävelyreitti ja tiilistä tehtyjä tasanteita.

Kuvallisia esityksiä kalateiden vaihtoehdoista ei ole vielä aiemmin esitelty.

Turusen mukaan lohien ja taimenten lisääntymiseen riittäisi Åminneforsin ja Billnäsin patojen ohitus.

Meneillään on myös Fortumin ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteistyö, jossa mietitään ekologisempia vaihtoehtoja vesivoiman tuottamisessa.

- Toivomme, että tämä saisi aikaan lisävauhtia suunnitelmiin.

Työryhmässä on ollut mukana yksi suomalainen, yksi japanilainen ja kaksi ranskalaista opiskelijaa.

Suunnitelmaa esiteltiin paikallisille asukkaille torstai-iltana Billnäsissä.

Meneillään olevassa Fortumin ja Suomen luonnonsuojeluliiton Mustionjoki-hankkeessa pyritään löytämään parhaat tavat raakun, lohen ja taimenen elinkierron parantamiseksi.

Virtavesien hoitoyhdistys Virho on jo tänä keväänä istuttanut Mustionjokeen parisenkymmentä litraa lohenmätiä.

Parhaimmillaan Mustionjokeen voi ilmaantua jopa toistasataatuhatta lohenpoikasta.

Lisäksi Åminneforsin kalastusseura on istuttanut mereen vaeltavaa taimenta kymmenen mätirasiallista, joista pitäisi kuoriutua 7800 kappaletta meritaimenenpoikasia.

Selvitysten mukaan Mustionjoessa ja sen sivupuroissa on jäljellä huomattava määrä kasvualueita arvokaloille.

Sekä lohi että taimen nousisivat lisäksi Lohjanjäveen ja siitä ylävirtaan muille Karjaanjoen vesistön alueille, mikäli patojen ohitusväylät saataisiin kuntoon.

Elina Laiho
Länsi-Uusimaa 30.4.2010


Lisää kuvia opiskelijoiden suunnitelmasta.

Mustionjoki -ryhmä
Aalto-yliopisto Sustainable Global Technologies:
Meiko Yamada
Mika Turunen
Léa Crouzet
Caroline Moinel
-
Marco Casagrande

Monday, April 19, 2010

Mustionjoki Restoration Team kaipaa paikallisten apua

Etelän Uutiset 11.4.2010

(Raasepori) Neljä Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun opiskelijaa tarvitsee länsiuusmaalaisten apua Mustionjoen kunnostukseen liittyvässä projektissaan. Ryhmässä on kaksi arkkitehtiopiskelijaa sekä vesitekniikan ja rakennustekniikan opiskelija. Kestävän kehityksen kurssikokonaisuuteen liittyvää työtä ohjaa karjaalaislähtöinen arkkitehti Marco Casagrande.

-Projektimme pohjautuu paikallisten ihmisten mielipiteille. Loimme internet-sivuston, jossa keräämme paikallisten ihmisten mielipiteitä joen ekologiaan, virkistyskäyttöön ja kulttuuriin liittyen, ryhmän jäsen Mika Turunen selvittää.


Opiskelijaryhmä toivoo paikallisväestön auttavan selvityksen tekemisessä vastaamalla kyselyyn internetissä osoitteessa http://mustionjokiriverrestoration.jimdo.com.

Projektin tarkoituksena on laatia suunnitelma, raportti ja artikkeli Mustionjoen patoihin liittyen.

-Pyrimme kartoittamaan paikallisten ihmisten mielipiteitä, tuomaan niitä esille ja herättämään asiasta keskustelua. Työmme pohjana on paikallisten ihmisten mielipiteet, Turunen painottaa. Ryhmä on jo kerännyt mielipiteitä seudun yhdistyksiltä.