Friday, May 15, 2015

"Rakennuksia teki mieli potkia" – palkittu suomalaisarkkitehti valitsi kolme inhokkiaan betonirakennuksista

KULTTUURI 

ERKKI LAITILA / KUVAAJA
Vantaan Malminiitty 1970-luvulla kuvattuna.
Vantaan Malminiitty 1970-luvulla kuvattuna.
Palkittu suomalaisarkkitehti Marco Casagrande (s.1971) vaatii Suomeen lisää puurakentamista.
Casagrande sai maanantaina kansainvälisen kestävän arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun palkinnon.
Palkinnon myöntävät Unesco ja kansainvälinen Locus-säätiö.
SARI GUSTAFSSON / LEHTIKUVA
Arkkitehti Marco Casagranden mukaan Suomi on puurakentamisessa pahasti jälkijunassa.
Arkkitehti Marco Casagranden mukaan Suomi on puurakentamisessa pahasti jälkijunassa.
Casagranden mukaan Suomi on pahasti jälkijunassa laminoidun massiivipuun käytössä. Sitä käytetään jo yleisesti Keski-Euroopassa ja Kanadassa.
"Nyt on aika siirtyä teollisesta laiskuudesta takaisin ajatteluun, jossa rakennettu ihmisympäristö tulostuu suoraan ympäröivistä luonnonmateriaaleista, meillä metsästä", hän julistaa.
"Yleisesti ottaen pitäisi lopettaa betonin käyttö maanpäällisissä rakennusosissa."
Casagrandella on toki oma lehmä ojassa, sillä hänen toimistonsa suunnittelee puurakennuksia niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Parhaillaan rakenteilla on muun muassa puukerrostaloja Jokelaan.
ANTTI HÄMÄLÄINEN
Jyväskylän asuntomessualue. Marco Casagranden suunnittelema Villa Muurame Jyväskylän asuntomessualueella vuonna 2014.
Jyväskylän asuntomessualue. Marco Casagranden suunnittelema Villa Muurame Jyväskylän asuntomessualueella vuonna 2014.
Casagranden mukaan yksistään Skotlannissa nyt aloitettavista kerrostaloista 70 prosenttia on CLT-rakenteisia (Cross-Laminated Timber), vaikka kaikilla alueilla ei kasva metsiä juuri lainkaan ja kaikki puu on maahantuotua. Myös Japanissa on kasvavaa kiinnostusta puurakentamiseen.
"Onhan se erikoista, että täällä metsien täyttämässä maassa niitä ei osata hyödyntää. Meillä olisi kuitenkin kaikki edellytykset kehittää puurakentamisesta selkeä vientituote Suomelle", hän sanoo.
Suomessa CLT-materiaalia on valmistettu Kuhmon tehtaassa vasta puolisen vuotta, kun monessa muussa maassa sitä on tehty parikymmentä vuotta.
Casagrande uskoo syynä olevan pitkä betonirakentamisen perinne.
"Me olemme olleet täällä betonin varjossa, mutta sen olisi nyt muututtava. Siitäkin huolimatta, että betoniteollisuus pyrkii tietysti puolustamaan markkinoita kaikin mahdollisin keinoin."
Casagranden toimisto on profiloitunut nimenomaan puurakentamisen edelläkävijänä. Sen kärkihanke Paracity on ratkaisu luonnontuhojen, kuten tulvien ja tsunamin koettelemille seuduille.
Toimisto suunnittelee parhaillaan rakennushankkeita muun muassa Pakistaniin, Japaniin ja Taiwaniin.
Toimisto on suunnitellut kaupunkirakennekonseptin, jossa asukkaat itse rakentavat asuntonsa suurista laminoiduista puukuutioista. Rakennusaineena ovat vajaan kuuden metrin mittaiset tikut, joiden päässä ovat liitokset.
Näin köyhien alueiden asukkaat voivat itse luoda asuinalueita yhdistelemällä ja pinoamalla suomalaisesta männystä tehtyjä moduuleja päällekkäin.
Paloturvallinen moduuli on tehty kestämään tulvia ja maanjäristyksiä.

Taipeissa 15 000 - 20 000 ihmisen asuinalueen rakentaminen on tarkoitus aloittaa ensi vuoden aikana.
"Me pidetään peukkuja, että lähtee silloin liikkeelle. Se on nyt paikallisesta kaupunginhallituksesta kiinni", Casagrande sanoo.
Pyysimme arkkitehtia valitsemaan suomalaisista betonirakennuksista inhokkinsa ja kertomaan mitä niille pitäisi tehdä.
ERKKI LAITILA / KUVAAJA
Malminiitty.
Malminiitty.

1. Malminiitty 
Casagrande kommentoi: "Betonilähiöt ovat oman aikansa tuote, rapistuvat pikkuhiljaa. Usein rakennukset on sijoiteltu hienosti luontoon ja puut ovat nyt suuria. Lähiöuudistus voitaisiin tehdä vaihtamalla julkisivujen betonielementit massiivipuuelementteihin. Puulähiö kuulostaa mukavalta."
"Asuin itse Malminiityssä lapsena. Jotenkin niitä rakennuksia teki mieli potkia."

"Uudet asuinalueet pitäisi tehdä ehdottomasti puusta jo kaavavaiheessa. Myös hometalojen ongelmat johtuvat luita myöten kilpailutetun teollisen rakentamiskulttuurin piittaamattomuudesta. Tässä ”tehokkaassa” rakentamisessa ovat mukana kaikki arkkitehdeistä rakennuttajiin, aliurakoitsijoihin ja kuntien virkamiehiin."
LEIF ROSAS /REDSTAR
Kerrostalo Pasilassa.
Kerrostalo Pasilassa.
2. Pasila

Casagrande kommentoi: "Koko hoito uusiksi ja puusta. Teräsbetoni ja teräslasi on syytä unohtaa. Myöskään pelkkä rakennusmateriaalin vaihto ei riitä, vaan teollinen kontrolli on laajemminkin avattava, jotta luonto pääsee sisälle ja ryhtyy yhteistyöarkkitehdiksi. Viherkatot, kattoviljelykset, yhteisöpuutarhat, rämeet ja rauniot kuuluvat ihmisen kaupunkikompostiin. Joku vanhoista taloista voitaisiin jättää kolmiulotteiseksi rauniopuutarhaksi."
MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA
Näkymä Kouvolasta.
Näkymä Kouvolasta.
3. Kouvolan betonikeskusta
Casagrande kommentoi: "Kaupungin betonikeskusta Kymenlaakson puuteollisuuden ytimessä kuvaa monella tapaa kaupungistumiskehitystämme. Se on yhtä suojattu ja kova kuin betoniteollisuus. Sama mylly on jauhanut kymmeniä vuosia ja jauhaa yhä totisena metsän keskellä. Samalla keskustaan pitäisi saada enemmän eloa, ihmiset muuttavat sieltä pois. Keskustan ympärillä kasvaa paljon metsää ja sitä työstetään."
"Toisaalta Kouvolan betonitalot ovat brutaalin kauniita ja niitä pitäisi suojella. "
"Minusta kaupunki on vasta kotelovaiheessa. Betonisesta kotelosta kuoriutuu puinen orgaaninen kaupunki , joka liittää teollisen kaupungin osaksi luontoa. Olisi mielenkiintoista kasvattaa tämä uusi, ihmisen mittakaavainen puinen organismi kasvamaan vaiheittain betonisten kaupunkitalojen lomaan. Miten metsä kasvaa sisälle betonikeskustaan ja avaa betonisen lukon?"

Monday, May 11, 2015

MARCO CASAGRANDELLE KANSAINVÄLINEN ARKKITEHTUURIPALKINTO

Tiedote 11.5.2015, julkaisuvapaa


Suomalaisarkkitehdin suunnittelemasta Paracitystä on tulossa Suomen suurin puuvientihanke


Suomalainen arkkitehti Marco Casagrande, s. 1971, on saanut kansainvälisen kestävän arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun palkinnon Global Award for Sustainable Architecturen. Yhdeksättä kertaa jaetun palkinnon myöntävät UNESCO ja LOCUS Foundation, jonka taustalla on joukko säätiöitä sekä yliopistoja*. Palkinto jaettiin Pariisissa 4. toukokuuta.

Palkintoraadin perusteluiden mukaan; "Kolmannen sukupolven kaupungin teorian luonut Casagrande yhdistää taitavasti ihmistieteet, filosofian ja ympäristötieteet käytännön kokeiluihin. Casagrande on viettänyt kymmenen vuotta erilaisissa urbaaneissa työpajoissa ja yliopistoissa ympäri maailmaa. Viimeistään Taipein yliopistossa vietetty aika antoi hänelle perusteet ja välineet tehdä tutkimusta pitkällä aikavälillä."

Casagrande kertoo olevansa vaikuttunut saamastaan palkinnosta ja etenkin sen taustavoimista. "He katsovat eteenpäin ja etsivät aktiivisesti tulevaisuuden ratkaisuja ja tekijöitä. On hienoa, että he ovat valinneet minut yhdeksi heistä."
Marco Casagranden lisäksi palkinnon saivat Talcan arkkitehtuurikoulu Chilessä, arkkitehti Santiago Cirugeda / Recetas Urbanas Espanjasta, tanskalainen kaupunkisuunnittelun uudistaja Jan Gehl sekä belgialainen Rotor-toimisto. Suomesta palkintoraadissa oli mukana Arkkitehtuurimuseon Kristiina Nivari.

 

Unelmana Paracityn rakentaminen  


Marco Casagranden arkkitehtuuritoimisto Casagrande Laboratory suunnittelee parhaillaan rakennushankkeita muun muassa Pakistaniin, Japaniin, Taiwaniin ja Saudi-Arabiaan.

"Ulkomaiset toimeksiantajat arvostavat palkintoja. Kotimaassa olen kokenut, että niillä on hyvin pieni merkitys. Tietenkin ulkomailla myös tarpeet ja hankkeiden mittasuhteet ovat aivan erilaiset kuin Suomessa. Esimerkiksi Pakistanissa ei yksinkertaisesti ole energiaa, joten siellä on pakko kiinnittää huomiota rakennusten energiatehokkuuteen", Casagrande sanoo.

Casagrande Laboratoryn kärkihanke Paracity on ratkaisu luonnontuhoalueiden rakentamiseen. Paracity on kaupunkirakennejärjestelmä, kolmannen sukupolven kaupunki, jossa kaupunkilaiset itse rakentavat kotinsa, yhteisönsä ja viljelyksensä. Rakenteiden runkona käytetään Kuhmossa valmistettua ristikkäin laminoitua massiivimäntyä. Hankkeen pilotteja ollaan parhaillaan suunnittelemassa Pohjois-Fukushiman tsunamialueelle, Taipein tulvatasankoalueelle ja Pakistaniin.

"Tällä hetkellä suurin unelmani on rakentaa Paracity. Haluaisin myös, että Suomessa kaikki kaupungit rakennettaisiin jatkossa puusta. Meillä on todella kehittynyt puurakentamisteknologia. Rakenteista saadaan lujia ja jopa tulenkestäviä. Raaka-aineet kasvavat aivan nurkan takana, joten betonirakentamisessa ei ole mitään mieltä. Se pitäisi kieltää", Casagrande sanoo.

 
Haastattelupyynnöt ja lisätiedot:  
Santtu Parkkonen
+358400911130
santtu@mellakkahelsinki.fi

Linkit:
*Locus-säätiö

http://locus-foundation.org/index2.htm

Casagrande Laboratory
http://paracity.fi/

Suomen arkkitehtuurimuseo
http://www.mfa.fi/

Lehdistökuvat:

https://dl.dropboxusercontent.com/u/37997019/Casagrande_Highres.zip
Valokuvaaja Ville Malja mainittava kuvia julkaistaessa.

Santtu Parkkonen
santtu@mellakkahelsinki.fi
+358 400 911130
Mellakka Helsinki
PR- & viestintätoimisto
Merimiehenkatu 29, sisäpiha
00150 Helsinki
www.mellakkahelsinki.fi

Wednesday, April 29, 2015

PARACITY: KOLMANNEN SUKUPOLVEN KAUPUNKI

Marco Casagrande
Artikkeli on julkaistu FUTURA 1/2015 lehdessä "Tulevaisuus, kaupunki ja me".
Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.



Paracity on modulaariseen massiivipuurunkoon perustuva kaupunkirakennejärjestelmä, johon kaupunkilaiset itse rakentavat omat kotinsa, yhteisönsä ja viljelyksensä. Orgaaninen Paracity kasvaa itsenäisesti olevien kaupunkien jättömaille, kuten tulvatasangoille tai slummeihin. Itsenäisen biourbaanin kasvun mahdollistaa modulaarinen ympäristöteknologia, joka tuottaa syntyville yhdyskunnille niiden tarvitsemat sisäelimet. Paracity vastaanottaa, käsittelee ja muuntaa resursseiksi ympäröivän kaupungin tuottaman jätteen toimien positiivisena akupunktioneulana saastuttavalle kaupungille.

Paracity on suomalainen keksintö ja vientituote, joka on kehitetty Kiinan keskustaideakatemian pyynnöstä vaihtoehtoiseksi, luontoa kunnioittavaksi kaupunkikehitysmalliksi. Paracityn pilottikohteet sijaitsevat Taipein tulvatasankoalueella ja Pohjois-Fukushiman tsunamialueella. Runkomateriaalina käytettävä puu on suomalaisvalmisteinen ristikkäin laminoitu (CLT) massiivimänty. Paracity on kutsuttu esiteltäväksi osana 2015 Maailmannäyttelyä Milanossa ja Roomassa, jonne rakennetaan kaupunkirungosta asumiskelpoinen osa. 



ELEMENTIT

1. AVOIN MUOTO

Paracity noudattaa orgaanisessa kasvussaan Avoimen muodon (Open Form / Oscar Hansen, Svein Hatloy) metodologiaa, jossa yhteisöt kasvavat spontaaneiden ja toinen toisiaan agitoivien suunnitteluratkaisuiden kautta. Avoin muoto on käytännössä hyvin lähellä taiwanilaista alku-urbaania tapaa rakentaa itseorganisoituvia ja usein laittomia yhdyskuntia. Nämä mikrourbaanit yhteisöt ovat paikallisen tiedon keskittymiä, joka on myöskin Paracityn kasvuvoima. Paracity on paikallisen tiedon komposti, jonka energia ruokkii siitä yhteisöjään kasvattavia kaupunkilaisia. 


Keskitetty arkkitehtoninen kontolli on avattu, jotta luonto, mukaanlukien ihmisluonto, voi astua sisään. Paracityn elämää tuottava volyymi on maksimaalinen – existence maximum (vrt. Spinal Tap, volume 11), joka ylittää inhimillisen kontrollin.

2. CLT-RUNKO 

Paracity tarjoaa yhteisökehitykselle luuston, johon ihmiset tuottavat lihan. Design ei voi korvata todellisuutta. Flesh is More. Primääristruktuuri koostuu 6-metriä pitkistä tikuista, joiden vahvuus on 50 cm. Rakennusmateriaalina on ristikkäinlaminoitu massiivipuu CLT (Cross-Laminated Timber). Tikut muodostavat 6x6x6 m kuutioita, joita Taipein pilottikohteessa on pinottu korkeimmillaan 8 päällekkäin, eli 16 kerroksen korkeuteen. CLT:llä on loistavat maanjäristyksen- ja palonkesto-ominaisuudet. Tikut liittyvät toisiinsa puuliitoksin ja kaupunkilaiset voivat halutessaan itse kasvattaa primäärirunkoa tai sitten rungon pystytyksestä vastaa paikallinen yhteisörakennuttaja. CLT-runko tarjoaa alustan, jolle kaupunkilaiset itse toteuttavat asumuksensa, yhteisönsä ja viljelyksensä. 



3: YMPÄRISTÖTEKNOLOGIA

Paracityn biourbaanin kasvun mahdollistaa yhdessä VTT:n kanssa kehitetty modulaarinen ympäristöteknologia, joka tuottaa kaupunkirakenteelle sen tarvitsemat sisäelimet kasvun mukaan. Ympäristöteknologia tarjoaa mm. seuraavia ratkaisuja:


- Paracityn ja ympäröivän Taipein jätevesien käsittely.


- Vedenpuhdistus - Paracityn käyttövesi otetaan saastuneesta Danshui-joesta.


- Lietteen käyttö kaupunkiviljelysten lannoitukseen ja bioenergin lähteenä.


- Suljetun vedenkierron kalojen, äyriäisten ja vesikasvien viljely.


- Ympäröivän kaupungin rakennusten purkujätteen kierrätys yksityisasuntojen rakennusmateriaaliksi.


- Biomassan kasvattaminen Taipein tulvatasangoilla ja kasvun hyödyntäminen bioenergian lähteenä.


- Aurinkoenergia.



4. BIOENERGIA

Paracityn tuottaa bionenergiaa omasta ja ympäröivän kaupungin tuottamasta orgaanisesta jätteestä, sekä Taipein tulvatasangoilta niitettävästä biomassasta. Niittäminen tapahtuu proomuista käsin. Laajamittainen nopeasti kasvavan biomassan viljely Danshui, Keelong ja Xindian jokien tulvatasangoilla edesauttaa Taipein mikroilmastoa ja kaupunkiekologiaa ja se juurakkopuhdistaa saastunutta jokiympäristöä. Paracity tähtää Taipein jokien luonnonmukaiseen restaurointiin. 

5. PARASIITTIURBANISMI

Paracity elää ympäröivän kaupungin tuottamista materiaalivirroista. Jopa saastunut joki on voimanlähde tälle biourbaanille sisäelimelle. Paracity on keskiaikaista lääketiedettä; juotikkaiden käyttöä ruumiinkierron parantamiseen. Paracity päästää Taipeista pahaa verta ja käyttää tämän resurssinaan. Virallisesti 37% Taipein jätevedestä lasketaan suoraan käsittelemättä jokiin. Paracity haluaa tämän kaiken ja se haluaa kaiken muunkin ”jätteen”, jota kaupunki ei pysty käsittelemään. Paracity elääkin ympäröivän kaupungin kanssa samankaltaisessa symbioosissa kuin slummi: kaupukinomadit puhdistavat staattista kaupunkia sen kuonasta. Paracityssä prosessia on ainoastaan tehostettu modulaarisella ympäristöteknolgialla. Periaatteesa Paracity on high-tech slummi. 



6. EXISTENCE MAXIMUM

Paracity on Kolmannen sukupolven kaupungin siemen. 3G kaupunki on teollisen kaupungin (2G) orgaaninen raunio. Modulaarinen biourbaani organismi kasvaa määräävän luonnonlain mukaan - existence maximum. Primääristruktuuri kasvaa ihmisten mukaan ja saavutettuaan kriittisen massan Paracity ylittää tulvatasangoilta Taipein 12 m korkean tulvamuurin ja kasvaa sisälle teolliseen kaupunkiin ja alkaa raunioittaa sitä. Paracityn siemeniä alkaa itää Taipein sisällä kollektiivipuutarhoissa, kaupunkiviljelyksissä, laittomilla asuinalueilla, hylätyillä hautausmailla ja muilla rakentamattomilla pisteillä, joista ne alkavat vaikuttaa ympäröivän kaupungin biologiseen kuntouttamiseen kaupunkiakupunktion keinoin. Näistä pisteistä Paracity levittäytyy kaupunkiin seuraten katettuja joki- ja kastelujärjestelmäuomia, kuten Liukong kanavajärjestelmää ja lopulta biourbaani organismi ja staattinen kaupunki saavuttavat biologisesti kestävän tasapainon eli Kolmannen sukupolven kaupungin.


7. MEDIAATTORI

Juurruttuaan tulvatasangoille ja saavutettuaan kasvussaan kriittisen massan Paracity ylittää Taipein 12-metrisen tulvamuurin, joka nykyisellään erottaa rakennetun ihmisympäristön jokiluonnosta. Tulvamuuri jää teolliseksi reliktiksi Paracityn sisuksiin, mutta uusi orgaaninen kaupunkirakenne mahdollistaa teollisen kaupungin ja jokiluonnon kohtaamisen ja yhteiselon. Paracity toimii välittävänä rakenteena jokitodellisuuden ja urbaanin fiktion välillä – siltana ihmisluonnon ja luonnon välissä.


8. ORGAANISET TASOT

Paracityn biourbanismi kasvaa osaksi luontoa. Rakenne on komposti, jossa eri orgaaniset tasot limittyvät ja sekoittuvat keskenään agritektuuriksi, jonka kehitystä määrää ihmisluonto osana luontoa. Kaupungin käyttövesi ja viljelysten kasteluvesi puhdistetaan saastuneesta jokivedestä. Puhdistettu vesi pumpataan Paracityn viherkattotasanteille, jossa se hapetetaan ja edelleen juurakkopuhdistetaan kasvukenttien läpi. Katoilta puhdas vesi valuu painovoimaisesti yhteisöpuutarhoille ja kaupunkiviljelyksille. Kaupungin pääenergianlähteenä toimii nopeasti joen runsasravinteisilla tulvatasangoilla kasvatettava biomassa. 



9. BIOURBAANI RESTAURAATIO

Paracity on positiivinen orgaaninen syöpä Taipein mekaanisessa kudoksessa. Se elää symbioosissa ympäröivän kaupungin kanssa, jota se puhdistaa saasteista ja jonka kehitystä se välillisesti ohjaa kohti biologista kaupunkirestauraatiota. Paracity on vaihtoehtoinen todellisuus teolliselle kasvulle, kaupunkiakupunktioneula, joka kuntouttaa ympäröivää kaupunkia samaan tapaan, kuin spontaanit kollektiivipuutarhat ja kaupunkiviljelykset. Paracityn fragmentit ympäri Taipeita muodostavat kaupunkiakupunktuurin verkoston, joka säättää teollista kehitystä kohti orgaanista. Se raunioittaa teollista kaupunkia ja pyrkii saattamaan sen osaksi luontoa, kohti Kolmannen sukupolven kaupunkia. 



10. VAPAA TULVIMINEN

Paracity sopeutuu elämään taifuunien mukana sykkivän tulvivan joen kanssa. Koko kaupunkirakenne seisoo CLT-tolppien päällä ja joki pääsee vapaasti nousemaan sen ensimmäisiin tyhjiin kerroksiin. Itse asiassa Paracity matkii joen tulvimista pyrkimyksessään olla arkkitehtoninen tulva, joka ylittää Taipein tulvamuurin ja levittäytyy mekaaniseen kaupunkiin. 
11. PAIKALLINEN TIETO

Paracity on syntynyt Taipein kaupungistuneen tulvatasangon paikallisesta tiedosta, alkuperäisistä taiwanilaisista yhteisömalleista, jotka ovat itserakentuneita ”laittomia” yhteisöjä, joissa ihmiset rakentavat omat talonsa ja säätävät yhteisönsä kasvamaan luonnon ehdoilla. Paikallisen tiedon ilmentymiä ovat myös Taipein lukuisat kollektiivipuutarhat ja kaupunkiviljelykset, jotka valtaavat tyhjiä tontteja ja jättömaata kaupungista. Kaupunkinomadit aistivat kaupungin energiakenttiä ja kykenevät kommunikoimaan kollektiivisen alitajunnan kanssa. Keskusjohtoinen kaupunki on pelkkä alusta, jolla paikallinen tieto velloo oman, orgaanisen tajuntansa mukaisesti. Paikallinen tieto sitoo modernitkin taipeilaiset osaksi luontoa. Paracity tarjoaa kasvualustan paikallisen tiedon rakenteelliselle anarkialle, jonka todellisen inhimillisen tason rakentavat kapunkilaiset itse. Paracity on joka paikassa erilainen ja paikallisen tiedon kulttuuriin sidottu. Ainoastaan primäärirakenne ja ympäristöteknologiset ratkaisut pysyvät samoina ja mahdollistavat paikkasidonnaisen biourbaanin kasvun.



12. BIOKLIMAATTINEN ARKKITEHTUURI

Paracityssä on paljon reikiä, kuiluja ja tunneleita. Rakenne tuulettaa itse itsensä, kuin suuri teollisten hyönteisten keko. Lämpötilaerot kattopintojen, viljelysten, varjoisien pintojen ja vesielementtien välillä generoivat tuulia ja ilmavirtoja. Yksittäiset rakennukset noudattavat luonnonmukaisen ilmankierron periaatteita.



13. SOPEUTUVAISUUS

Paracityn pilottikohde on suunniteltu Taipeihin, mutta järjestelmä on kehitetty toteuttamiskelpoiseksi eri kohteisiin ympäri maailman. Paracity tarjoaa vaihtoehdon Kiinan strategiselle kaupunkisuunnittelulle jokikaupunkien luonnonmukaisemmalle kehitykselle. Paracityn rakennetta voidaan käyttää myös erikokoisina kaupunkiakupunktioneuloina teollisesti kasvavien kaupunkien ekologisessa restauroinnissa. Paracity voi toimia puskurivyöhykkeenä saastuttavan kaupungin ja luonnon välillä kuten slummit esim. Mumbaissa tai Jakartassa. Rakenne voi kasvaa slummeista, joiden asukkaille se tarjoaa paremman elinympäristön ja joissa se tehostaa slummien nykykäytäntöä käsitellä ympäröivän kaupungin tuottamia jätteitä. Paracity soveltuu tulviville ja tsunamiriskialueille. Paracity on valittu yhdeksi koerakenteeksi Japanin Tohokun alueen tsunamituhon jälleenrakennukseen. Paracity on orgaaninen, sopeutuvainen ja paikalliseen tietoon reagoiva kaupunkirakenne, joka parsii yhteen teollisen kaupungin ja luonnon välistä kuilua. 

KOLMANNEN SUKUPOLVEN KAUPUNKI


Ensimmäisen sukupolven kaupunki on rakennettu ihmisyhteisö, joka elää välittömässä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa ja on ympäröivästä luonnosta riippuvainen. Taipein hedelmällinen tulvatasanko on tarjonnut puitteet tiiviille asutukselle, joki on tuottanut ruokaa ja väylän liikkumiselle ja tasankoa ympäröivät vuoret ovat suojanneet kaupunkia taifuunien suorilta iskuilta. 

Toisen sukupolven kaupunki on teollinen kaupunki, joka elää näennäisesti itsenäisenä luonnosta. Itse asiassa luonto toimii haitallisesti mekaaniselle koneelle, esimerkiksi tulvat tuntuvat haluavan hajottaa koneen. Taipei on rakentanut kaupungin ja jokiluonnon väliin 12 metriä korkean teräsbetonimuurin.



Kolmannen sukupolven kaupunki on teollisen kaupungin orgaaninen raunio. Symbioosi Taipein kollektiivipuutarhojen, kaupunkiviljelysten sekä laittomien asuinalueiden ja ympäröivän kaupungin välillä ovat Kolmannen sukupolven kaupungin fragmentteja. Nämä alueet ovat kaupungin akupunktiopisteitä, jotka pureutuvat teollisen kuoren läpi kosketuksiin paikallisen tiedon kanssa. Kolmannen sukupolven kaupunki sitoutuu paikalliseen tietoon ja sitä kautta kasvaa kiinni osaksi luontoa. 



Kaupunkiakupunktio on ekologisen kaupunkisuunnittelun teoria, joka yhdistää kaupunkisuunnittelua ja perinteistä kiinalaista akupunktiolääketieteen teoriaa. Lähtökohtaisesti se havainnoi kaupunkeja monitasoisina elävinä organismeina, joista se pyrkii määrittämään kuntoutusta vaativia alueita. Paikalliseen traditioon sitoutuvat ja kestävän kehityksen mukaiset projektit toimivat akupunktioneuloina, jotka elvyttävät kokonaisuutta parantamalla sen osia.

Raunio on arkkitehtuurin katharsis, jossa ihmisen luomasta tulee osa luontoa. Raunio on teollisen kaupungin alitajuinen haave ja modernin ihmisen trauma. Taipei tarjoaa kehittyneen symbioosimallin, jossa mekaaninen kaupunki elää yhteiseloa epävirallisten asuinalueiden, kollektiivipuutarhojen, kaupunkiviljelysten ja kaupunkinomadien kanssa. Kaavoitus on jätetty puolitiehen ja ihmiset ovat viimeistelleet kaupungin. 



Casagrande Laboratory tutkii niitä biourbaaneja prosesseja, jotka kehittävät teollista kaupunkia kohti Kolmannen sukupolven kaupunkia. Tutkimus keskittyy paikallisen tradition ilmentymiin Taipeissa ja miten tämä orgaaninen tieto valmistaa teollista kaupunkia kohtaamaan luonnonmukaisen uudistumisen. 








Friday, February 13, 2015


CASAGRANDE & RINTALA. Bird Hangar
Nathalie Pozzi



To: bird@casagranderintala.com
From: Toshio Tsurui
Subject: I have received the seeds
Hello.........
My son is 50years old.
My son is working at the Honmoku Pier in Yokohama.
He has received the message on 07/Sep/2001 pm 4:00 @ Honnmoku Pier A5 container-yard.
He has received 3 seeds (rice, wheat & bean) which were inside the test tube.
Unfortunately I don't have a land to seed the seeds in my home but I just wanted to notice you the date & time.
(Traduzione dal giapponese di Kenta Kawahara)
[A: bird@casagranderintala.com
Da: Toshio Tsurui
Soggetto: Ho ricevuto i semi
Salve…
Mio figlio ha 50 anni.
Mio figlio lavora al molo di Honmoku a Yokohama
Ha ricevuto il messaggio il 7 settembre 2001 h.16.00 nell'area conteiners A5 del molo di Honmoku.
Ha ricevuto tre semi (riso, grano e soia) che erano all'interno della provetta. Sfortunatamente a casa mia non ho una terra dove piantare i semi, ma volevo solo riferirvi la data e l'ora.]

[01nov2001]
Dal 2 settembre 2001, data dell'inaugurazione dell'International Triennale of Art di Yokohama, ogni giorno un'uccello in balsa dall'apertura alare di 80 cm lascia l'hangar dove era in deposito. Sollevato da un pallone meteorologico che espode alla quota di 10.000 metri, scende planando e atterra dove lo porta il vento.



L'uccello trasporta i 5 semi rappresentativi dell'agricoltura orientale. Un messaggio chiede a chi lo trova di coltivare i semi e di segnalare le coordinate del recupero.

Di quel che succede per aria rimane traccia a Yokohama nell'hangar, una gabbia in metallo alta 5 metri e avvolta da un chilometro e mezzo di corda di canapa. È il segno di un'idea, una storia che ha preso forma e che si racconta con i materiali.


All'idea, tanti uccelli quanti i giorni della Triennale, segue infatti una considerazione pratica: per farne partire uno stormo bisogna costruire un rifugio, dove possano aspettare di prendere il volo.
In effetti la struttura in metallo ricorda una voliera e il colore e la trama della corda di canapa un nido, ma la voliera è aperta e il nido capovolto. Non ci sono riferimenti immediati. Solo le incongruenze spiegano la funzione dell'edificio. L'apertura centrale del diametro di 1 metro permette al pallone meteorologico, largo 90 centimetri, di uscire dall'hangar. La stretta entrata laterale alle persone e alla bombola di elio, con il quale il pallone viene gonfiato, di entrare.

Un forte legame tra idea e materiali si sviluppa in particolare nel lavoro di costruzione.

"The work itself usually changes its shape or obtains more layers during the construction process. We keep ourselves open to changes in the work. When it is finding its shape it usually starts to tell us more about itself."

[
"Il lavoro stesso generalmente cambia forma o ottiene nuove valenze durante il processo di costruzione. Rimaniamo aperti a cambiamenti nel lavoro. Quando questo trova la sua forma generalmente inizia a raccontarci di più su se stesso"]
A questo processo partecipano come materiali da costruzione anche gli elementi atmosferici: sono mutevoli e temporanei, ma possono modificare il ruolo strutturale di componenti più durature.

Uunisaari Summer Theatre, scenario per teatro contemporaneo nell'isola di Uunisaari, Helsinki, Finlandia, giugno 2000. Helsinki European Culture Capital 2000 project. Anfiteatro temporaneo in legno per 400 spettatori. La copertura convoglia l'acqua piovana al centro della scena. Per approfondimenti: Architectural Review March 2001.


Quetzalcoatlus, installazione architettonica, Havanna Biennale, Cuba, 2000. Un'arrugginita ma solida trave di ferro lunga 7 metri è stata sospesa tra due edifici con lenze da pesca. La trave oscilla lentamente a seconda dei cambiamenti di temperatura. Le lenze sono sottoposte a estrema tensione. Il nome Quetzalcoatlus si riferirisce ai dinosauri volanti, spariti quando le condizioni di vita si sono fatte troppo ostili per le grandi creature.
Nel caso: l'acqua restringe la canapa e le piogge continue di Yokohama hanno accorciato le corde dell'hangar. I giunti che le legano alla struttura portante ne hanno assecondato lo spostamento, l'intera superficie si è mossa e così stretta ha resistito al t'ai fung, il tifone stagionale che arriva dall'oceano.
Costruzioni che reagiscono.
Animismo architettonico.
Land(e)scape, installazione architettonica e paesaggistica, Savonlinna, Finlandia, 1999. Architectural Review´s Emerging Architecture 1999 award. Tre fienili abbandonati sono stati sollevati su gambe di legno alte 10 metri a significare il distacco dalla loro primordiale unione con il suolo. I fienili sono stati incendiati secondo la coreografia del ballerino Reijo Kela. Il lavoro commenta il processo di abbandono della campagna finlandese. Per approfondimenti: Architectural Review December 1999 e www.labiennale.org.
Già si eran visti 3 fienili, abbandonati dai loro proprietari, alzarsi e indispettiti e offesi cercare fuga verso il soleggiato Sud.

Una chiatta in disuso attraccare da Chioggia a La Biennale di Venezia e diventare giardino ondeggiante nella città dove, per definizione, terra ferma non c'è.
1000 Peace Flags, installazione paesaggistica, Koli National Park, Finlandia, luglio 2000. Primo premio di Settlement, National Landscape Art Competition. Mille bandiere bianche, ricavate dalle lenzuola di un ospedale psichiatrico, sono state piantate lungo una pista di slalom. L'installazione celebra la follia degli uomini che per affari hanno tagliato un'antica foresta.
1000 lenzuola di manicomio segnare il percorso di slalom nelle nuove piste del Koli National Park, una delle più belle aree boschive della Finlandia.

3 barche in ascolto, a captare i cambiamenti nel vento.

Combinazioni elementari e disorientanti.
Anarchia architettonica.

Un bel disordine.

Nathalie Pozzi

npozzi@hotmail.com


60 Minute Man, installazione architettonica, Biennale di Venezia, 7a. Mostra Internazionale di Architettura, "Less Aesthetics, More Ethics", Arsenale di Venezia, Venezia, 2000. In una chiatta di 34 metri trovata in disuso a Chioggia è stato piantato un parco di querce. I rifiuti organici prodotti dalla città di Venezia in 60 minuti di scarichi concimano gli alberi. La chiatta è stata portata all'Arsenale e aperta come parco pubblico. Per approfondimenti: New York Times 23.7.2000.
Architectural Office Casagrande & Rintala.

the subconcious messages that are revealed in everyday life objects at rare moments of quality.

Convoy, installazione paesaggistica, 4th International Conference of Environmental Aesthetics, Rantasalmi, Finlandia, giugno 2000. Tre inutilizzabili barche a remi sono state ribaltate verticalmente nel lago Saimaa. La metà superiore delle barche affiora oltre il livello dell'acqua e così, come orecchie in ascolto, girano lentamente a seconda della direzione del vento.
L'Architectural Office Casagrande & Rintala è stato fondato a Helsinki nel 1998 da Marco Casagrande e Sami Rintala. Accanto a lavori più propriamente architettonici gli architetti realizzano installazioni, scenari per danza e teatro, produzioni video e multimediali a commento della società e dell'ambiente, collaborano con artisti di altre discipline e conducono workshop e lezioni. Nel 1999 hanno ricevuto l'Architectural Review's Emerging Architecture Award per l'installazione paesaggistica Land(e)scape, nel 2000 hanno partecipato a La Biennale di Venezia con l'installazione architettonica 60 Minutes Man e all'Havanna Biennale con Quetzalcoatlus. Nel 2001 sono intervenuti alla Yokohama Triennale of Contemporary Art con il progetto Bird Hangar. Hanno iniziato scavando una camera nel cemento di uno dei moli del porto industriale di Helsinki. Lo spazio è sotto il livello del mare e risuona dei rumori di motore propagati dall'acqua ogni volta che una nave entra o esce dal porto. Questa camera è ora utilizzata dagli operai per fumare e per ascoltare i rumori. Solo loro possono entrare.
Richiesta libri
L'Architectural Office Casagrande & Rintala parteciperà alla Biennale d'Arte Contemporanea di Firenze dal 7 al 16 dicembre 2001 con l'installazione 1/2001, uno spazio circolare di libri d'argomento religioso, filosofico e ideologico provenienti da tutto il mondo. Il diametro dell'installazione sarà di 6,37 metri, equivalente a quello della Terra scala 1:2001 secondo Principles of Science di Neil Heimler; l'altezza di 6,37/2 metri. I libri, con il dorso rivolto all'esterno, saranno usati come mattoni. All'interno, in contrasto, la stanza di pagine bianche. Chi volesse contribuire con un volume può scrivere a books@casagranderintala.com. La varietà delle opere per contenuto e lingua è tra gli obiettivi del progetto, che vuole costruttivamente affermare il valore della diversità.
> CASAGRANDE & RINTALA
> ARCHITETTURE

LINK TO THE ORIGINAL ARTICLE 

Monday, December 22, 2014

№23 Больше Эстетики

 Project Baltia Magazine Журнал Проект Балтия


«Красота спасет мир», – считал князь Мышкин. Однако способны ли мы сегодня различить ту красоту, о которой говорил устами своего персонажа Достоевский? Визуальный медиамир, куда мы погружены, делает ставку на внешнюю привлекательность образов. Казалось бы, вот оно – начало «спасения». И все же само их количество, подвижность и яркость порождают беспокойство. Массимилиано Фуксас уже в 2000 году, будучи куратором VII Венецианской биеннале архитектуры, объявил тему «Меньше эстетики, больше этики». Фуксас предложил сосредоточиться на социальной пользе архитектуры, а не заниматься бесконечным производством зрелищных объектов. Обратив внимание на жизнь больших городов, куратор предвидел урбанистический тренд, спустя 10 лет ставший доминирующим в профессиональном дискурсе. Сегодня все рассуждают об удобной городской жизни, в первую очередь имея в виду развитие инфраструктуры. Тем не менее при ближайшем рассмотрении оказывается, что речь снова идет об эстетике (дизайне) в большей степени, чем об обновлении моделей функционирования города, как некогда в XX веке. «Больше этики, и еще больше – эстетики»: скорее, дело обстоит так.


Проект Paracity Марко Касагранде (с. 37) превосходно отражает описываемую ситуацию: архитектура здесь выступает как инфраструктура, то есть является лишь базой для самоорганизованного процесса обустройства жителей. Однако гигантская «матрица» Касагранде выполнена не из бетона, а из дерева – и становится идеальным примером эстетики скандинавского модернизма. Спаянность формального минимализма и экологичности, а-локальности и привязанности к месту (через принцип партиципации пользователей) в Paracity отчасти отражает формулу Фуксаса, но на самом деле проект несет на себе печать авангардного «слабого» (Гройс) образа. Последний обращен напрямую к обитателям складывающейся «эстетической империи» (Ситар, с. 26). Массовый потребитель, созданный в ходе глобальной модернизации, обитает в урбанизированном «мусорном пространстве» (Колхас). Этот профанный мир повседневности как бы питается из двух эстетических (стилистических) резервуаров, где все еще есть место для профессионального архитектора: с одной стороны – модернистские «чистые формы» (направленные в будущее), с другой – немодернистские (миметические в своей основе, опирающиеся на нарративы прошлого). Так или иначе, но происходит эстетизация повседневности, чья среда на деле производна от экономического процесса (Аврутин, с. 85), а значит, в высшей степени рациональна. Между тем само слово «эстетика» происходит от греческого αἴσθησις («чувственное восприятие»), то есть это – нечто обратное рациональному.

Цель современной архитектуры в качестве части биополитической машины – «производство субъективности» (Валленстайн). Биополитика же, как известно, занята управлением эмоциями, что возможно исключительно через их рационализацию. Потому Гройс говорит о характерном для наших дней «прохладном созерцании», при котором субъект не в состоянии эстетически оценить объект. В результате не только великое произведение архитектуры, но и мощный зрелищный образ более возникнуть не в силах (см. о конкурсе на проект Музея Гуггенхайма, с. 106). Однако, как ни странно, умножение, ослабление и уравнивание образов ведут не только к девальвации эстетического: они также открывают возможность прорастания красоты, которая попросту не будет замечена биополитической машиной эстетизации, не обладающей соответствующими детекторами.




Sunday, November 9, 2014

Vilsamt vitt mellan skog och stad

Lördag 8 november 2014 HUFVUDSTADSBLADET
Nina Weckström TEXT
Leif Weckström FOTO


Arkitekten byggde sig och sin familj ett hus. Det blev ett ljust och öppet, förunderligt föränderligt hus. Ett hus som lämnar rum för valfrihet i senare skeden och inte reglerar vardagen innanför dess väggar.

Uppe på krönet på berget, som är en förlängning av Lojoåsen och ligger söder om Karis station, står fristående bostadshus av alla sorter, gamla trävillor med spröjs och burspråk och moderna tegelhus med strama linjer, och så uppstickaren, ett skinande vitt trähus som har tagit sin plats på det moss beklädda berget och under resliga tallar.

Huset liksom lyser i grönskan samtidigt som det tar hänsyn till miljön och naturen. För fast det är vitt och högt och synligt har byggnaden underordnat sig landskapet. Här bor arkitekten Marco Casagrande och hans hustru, regissören Nikita Casagrande och förstås charmtrollet Marlon, nästan 2 år, samt de äldre syskonen Olivia, 15 och Lukas, 13. Förr bodde Marco och Nikita Casagrande i Åbo, men i något skede infann sig tanken om att bygga eget i Karis, och bli grannar med Marlons farföräldrar.

Även om alla arkitekter ingalunda bor i hus som de har ritat för sig och sin familj är ett sådant projekt givetvis något av en dröm. Och i Karis har Casagrande haft möjlighet att anpassa huset till familjens behov och betingelser, gestalta en byggnad och ett hem som speglar hans värderingar i skönhet, ekologi och sund livsstil.

Med respekt för naturen

– Jag har utgått från strävan att huset ska smälta in och respektera naturen. Huset står inkilat i ett kuperat landskap med gammal skog, gröna mossor och gråa och utan att störa blåbärsskogen och smultronstället. Vi har inte fällt ett enda träd, rubbat på en enda sten eller sprängt berg för att bereda
plats. I stället har naturen styrt gestaltningen av huset, säger han.

Byggnaden är inte en rektangulär låda utan ett hus som kryper upp längs terrängen och öppnar sig mot solnedgången. Gaveln mot väster är i själva verket som ett ofantligt fönster, från golv till tak och med en takhöjd på fem sex meter blir intrycket överväldigande. Skogslandskapet kliver rakt in.

– Så fort Marlon lärde sig krypa tog han sig fram till fönstret och så låg han där hur länge som helst och var nöjd med att få titta på fåglar, hare och rådjur, säger Nikita Casagrande.


Ett rum på 140 kvadratmeter

På grund av nivåskillnaderna i terrängen står huset i två plan, men de några få trappstegen bidrar egentligen bara till att skapa en spännande rumskänsla. I princip är det fråga om en bostad på 140 kvadratmeter i ett enda rum. Egentliga avskilda rum finns inte med undantag för badrummet, tamburen och ett litet rum som är avsett för både arbete och Lukas. Olivia till exempel sover på ett loft ovanför badrummet, utan väggar.

Badrummet är förresten bokstavligen gjort för bad. Halva rummet är nämligen badkar som ligger två tre trappsteg ner från golvet. Det blir inte mindre raffigt av att husets färgskala, svart och vitt, gäller också här med vita väggar och kolsvarta golvtegel som leder in i det rymliga badkaret.

– I somras räknade vi som mest tio ungar i badkaret samtidigt. 
Huskroppen är avlång med sovrummet som vetter mot gatan och vardagsrummet mot skogen. Köket finns i anslutning till vardagsrummet och mellan rummen finns alltså inte dörrar. Öppenheten är viktig för att ljuset ska få flöda från rum till rum. Känslan av rymd förstärks av de vita väggarna, det
matta bleka golvet som har behandlats med en omgång lut, mjölkvita glasdörrar som döljer skåp och garderober och de vita platsbyggda sofforna. Matbordet jämte stolar, i vitt naturligtvis, är designade av Marco Casagrande och står närmast fönstret med utsikt in i skogen.

Som effektfull kontrast fungerar den öppna spisen som går i samma kolsvarta tegel som badrummet.
Och trots bristen på färger är känslan ombonad, varm och hemtrevlig.

Inga mattor eller tyger

Huset har inga mattor, inga gardiner men till natten hänger man upp några skynken i sovrummet för att slippa insyn. Avsaknaden av textilier borde orsaka eko och oljud men akustiken är häpnadsväckande mjuk och behaglig, ungefär så där som man kan tänka ljudvärlden inne i ett moln.

– Den dämpade ljudnivån beror bland annat på att långväggarna inte är helt parallella och då bryter ljudet på ett mjukt sätt. Att väggarna inte är parallella sammanhänger med strävan att följa landskapet.

Det ekologiska tänket genomsyrar huset. Bergvärme står för uppvärmning, ytter- och innerväggar går i trä och som isolering har Casagrande valt naturmaterial som träfiber.

– Den svarta spisen bidrar till värmeförsörjningen och i sovrummet ståtar dessutom en vedeldad kamin som lagrar värme. Den är skön när kölden knäpper till.

När en arkitekt planerar för egen användning köper han eller hon helst inte färdiga element utan engagerar hantverkare, snickare och murare.

– Jag hade lyckan att få tag på byggmästaren Bengt Öhman i Karis och han anställde två duktiga lokala yrkesmän, Ingolf och Jens som har byggt med skicklighet, omsorg och sinne för mitt formspråk. Ingenting var oöverkomligt eller besvärligt eller jobbigt och resultatet av deras arbete
är strålande, säger Casagrande och påpekar att vem som helst kan engagera en arkitekt för att rita ett
hus som motsvarar exakt behov och önskemål.

– Arkitektens andel av totalkostnaderna är 3–5 procent. Men också jag, som borde vara proffs, gick över budget, erkänner han glatt.

Casagrande hade en vision om att skapa en modern version av den forntida storstugan, där alla i hushållet samlas i det gemensamma rummet för umgänge, måltider och vila.

– Ett hem som pulserar av liv och fungerar enligt livets betingelser, ett hem där de yttre ramarna inte dikterar innehållet i vardag, eller fest för den delen.

Och ber man Nikita Casagrande beskriva det bästa med huset och hemmet tvekar hon inte:

– Den fascinerande mixen av att befinna sig samtidigt både utomhus och inomhus. Naturen ligger inpå, är totalt närvarande och så välkomnande och vacker. Det här huset tar kontakt med naturen under alla årstider och i alla väder. Känslan är obeskrivlig.

HUFVUDSTADSBLADET