TURUN VANHA KAUPUNKI

Arkkitehti hahmotteli ratkaisun Turun keskustan kaaokseen
Autoliikenne voisi alittaa Aurajoen
- Turun Sanomat 2.12.2012

Arkkitehti Marco Casagrande kyllästyi katselemaan Turun keskustan pirstaleisuutta ja päätti toteuttaa oman suunnitelmansa Turun ydinalueiden yhdistämiseksi. Hän ehdottaa, että autoliikenne ohjattaisiin kulkemaan Aurajoen ali kahdessa kolmikaistaisessa ja noin kilometrin pituisessa kalliotunnelissa. Näin tunnelin maanpäälliset alueet – Tuomiokirkkosilta ja sen läheiset pätkät Uudenmaan- ja Aninkastenkatua – voitaisiin rauhoittaa liikenteeltä.

Ratkaisu antaisi keskustan sydänalueet Tuomiokirkolta Kauppatorille jalankulkijoille, pyöräilijöille ja joukkoliikenteelle.

Casagranden mielestä on vain realismia, että ihmiset haluavat autoillaan lähelle keskustaa. Pysäköintiongelmat ratkeaisivat rakentamalla Vartiovuoren alle iso pysäköintiluola ja laajentamalla nykyistä Louhea. Tunnelista olisi pääsy molempiin.

Casagranden ehdotuksen kannalta oli onnekasta se, että Myllysilta notkahti pari vuotta sitten. Kun uutta siltaa alettiin rakentaa, selvisi joenpohjan kairauksissa että joen alla tulee kallio vastaan noin 20 metrissä. Tätä ennen ei tietoja kalliosta ollut käytettävissä.

Tämä mies loisi Turulle uuden keskustan

Arkkitehti Marco Casagrande haki pitkään maanpäällistä ratkaisua Turun kaupunkikeskustan rauhoittamiseksi. Kunnes hän äkkäsi katsoa pintaa syvemmälle. Jos Casagrande suunnitelma toteutuisi ei hänen tarvitsisi seisoa autojen puristuksessa Aninkaistenkadulla. Valokuva: Jonny Holmén / Turun Sanomat

  

Arkkitehti Marco Casagrandea on aina kiusannut Turun keskustan hajanaisuus: autojen ja ihmisten sekamelska, jossa kummallekaan ei ole oikein paikkaa. Lopulta hän päätti suunnitella keskustan itse: syntyi Turun Vanha kaupunki.

Casagrande on värikäs, särmikäs ja omia polkujaan tallaava arkkitehti. Hän on sanonut haastatteluissa tykkäävänsä mahdottomista tehtävistä, ja sellaisia hänelle on uran varrella kertynyt monta. Ehkä siksi Turun keskustakaan ei ole jättänyt häntä rauhaan, vaan on pysynyt kiusaavana piikkinä lihassa vuosi toisensa perään. 

Kun hän on esitellyt syntymäkaupunkinsa sydäntä eri puolilta maailmaa tulleille vierailleen, häntä on aina vaivannut Turun keskustan hahmottomuus. Se, että keskustan ytimeen kuuluvat Vanha Suurtori, Tuomiokirkko ja Kauppatori ovat yhä irrallisia saarekkeita liikenteen puristuksessa. Kysymys siitä, mitä alueelle olisi tehtävissä, ei ole hellittänyt hänestä otettaan.

Turun Sanomat 2.12.2012, PDF

Casagrande työsti nelisen vuotta näillä sivuilla esiteltävää ehdotusta Turun keskustaksi. Aiheesta hän on ehtinyt puhua vuosien varrella monille kollegoille, tuttaville ja kaupungin kiinteistö- ja rakennusihmisille. Hän on yhyttänyt arkeologeilta kaivaustietoja saven ja kallion paksuuksista Tuomiokirkon ympäristössä, piirtänyt, laskenut, tuskaillut ja välillä pannut koko hankkeen jäähylle.

– Noin vuosi sitten tajusin, ettei keskustaa pidä ajatella kaksiulotteisena, vaan maaperän kerrostumat ja kalliot paljastavana leikkauksena. Siihen asti olin työstänyt ajatuksiani ”tavallisen kartan” varassa.

Suunnitelmissa alkoi uusi vaihe, jota voinee kutsua komeasti Turun kallioiden ottamiseksi hyötykäyttöön.

Suunnitelmien kannalta onnekasta ja olennaista oli se, että Myllysilta oli notkahtanut maaliskuun alussa 2010 ja pantu käyttökieltoon. Myllysillan uudistyömaata varten tehdyistä kairauksista oli joen pohjasta saatu juuri ne tiedot, joita Casagrande kipeästi tarvitsi. 

Selvisi, että kallio tulee joen alla vastaan noin kahdessakymmenessä metrissä. Sitä hän oli mielessään uumoillut ja toivonut, sillä jos joen alla on kalliota, sitä voidaan työstää hyötykäyttöön. Palapeli alkoi hahmottua.

– Jos silta olisi kestänyt, ei joenpohjasta olisi vieläkään kenelläkään tarkkaa mittaustietoa, hän hymähtää nyt.

Ajatusten mallintamisessa kuviksi oli valtava työ. Viime vaiheiden puristuksesta Casagrande antaa kiitoksen nuorelle apulaiselleen japanilaiselle arkkitehtiopiskelijalle Atsushi Yamanakalle.

Casagranden ajatus Turun uudesta keskustasta, tai Vanhasta kaupungista, kuten hän sitä kutsuu, näyttäytyy kuvissa yksinkertaisena ja selkeänä. 

Autoliikenne, joka nyt jyrää Tuomiokirkon editse, pannaan alittamaan Aurajoki kahdessa kolmikaistaisessa tunnelissa. Koska keskusta-alue on kahden kallioharjanteen rajaama jokilaakso ja joen altakin löytyi kallio, tunnelin tekemiseksi ei hänen mukaansa vaadittaisi ihmeitä. 

Tunnelit kulkevat kalliossa koko kilometrin pituisen matkan. Suuaukot sijaitsevat Uudenmaankadun mäessä ja Aninkaistenkadulla konserttitalon alapuolella.

Joen alituksessa tunnelin yläpuolelle jää noin kymmenen metriä kalliota, joten tunneleiden kattoja ei tarvitse holvata. Tunneleita oudoksuvia Casagrande lohduttaa sanomalla, ettei niiden tarvitse olla dramaattisia ja pelottavia putkia.

– Kyllä niistä saa eloisia ja valoisia tekemällä.

Tunneleista Casagrande on piirtänyt kulkuyhteydet kahteen isoon pysäköintitaloon, jotka sijoittuvat joen molemmin puolin. Jo valmiina olevaa Louhea voidaan hyödyntää laajentamalla sitä linja-autoaseman suuntaan.

– Toiselle puolelle jokea Vartiovuoren kallion alle pystytään rakentamaan toinen, riittävän iso Kasken parkkitalo. Se palvelisi Turun saarilta ja Kaarinan suunnasta autoillaan tulevia.

 – Nykyaikana keskustan lähelle on päästävä autolla, se on realismia. Samalla on varmistettava, että parkkitaloista pääsee helposti keskustaan. Se hoituisi Kaskesta esimerkiksi raitiovaunuun hyppäämällä, ellei halua kävellä, selventää Casagrande.

– Parkkitaloille pitää olla samanlaiset kunnianhimoiset laatuvaatimukset kuin koko keskustan suunnitelmien toteutukselle. Se tarkoittaa sitä, että myös parkkitalot on puhallettava eloon eli ne on otettava ja otettavissa muuhunkin käyttöön kuin vain autojen pysäköintiin. Kaskessa voisi hyvin järjestää isonkin konsertin katetussa tilassa. Tai siellä voisi olla kirpputoreja, joissa ihmiset myisivät tavaroitaan auton peräluukusta, hän maalailee.

Itse keskusta säilyisi jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen käytössä. Vanha kaupunki sulkisi sisäänsä Kauppatorin liepeet, jatkuisi kohti Vanhaa Suurtoria ja Tuomiokirkkoa yhtenäisenä tilana. Tuomiokirkkosiltakin rauhoittuisi. Casagranden suunnitelmassa raitiovaunut kulkisivat satamasta keskustan kautta Varissuolle asti.

   

Keskustasuunnitelmassa Casagranden ajatukset kiitävät korkealla, vaikka ratkaisu löytyikin maan alta. Kuten sanottu, hän on aina pitänyt mahdottomista haasteista eikä ole suostunut ajattelemaan tielle mahdollisesti tulevia esteitä. Siksi hän ei ole laskenut, mitä suunnitelman toteuttaminen maksaisi. Kustannusten laskemisen ja tarkentavien piirustusten aika tulee sitten, jos suunnitelmat alkavat ottaa tuulta alleen.

– Kaupunkikuvan on tervehdyttävä. Pitää satsata pitkäntähtäimen suunnitelmiin ja luopua osaratkaisuista. Turun keskustan kohtalon ratkaiseminen on Euroopankin tasolla iso asia ja  paljon suurempi kysymys kuin esimerkiksi Kampin matkakeskuksen rakentaminen Helsingissä, hän sanoo.

ELINA LAMPINEN

Turun Sanomat 2.12.2012
- Link
- PDF

Marco Casagrande

• Syntynyt Turussa 1971.
• Arkkitehtuurin moniottelija, taiteilija.
• Nyttemmin keskittynyt ekologiseen kaupunkisuunnitteluun.
• Työskenteli 1999-2003 Sami Rintalan kanssa Arkkitehtitoimisto Casagrande & Rintalassa.
• Perusti 2003 Casagrande Laboratoryn. Työskentelee myös Haroma&Partners –arkkitehtitoimistossa Turussa.
• Toiminut ekologisen kaupunkisuunnittelun vierailevana professorina Taiwanissa. Opettaa tällä hetkellä muun muassa Aalto-yliopistossa.
• Osallistunut Venetsian biennaaliin 2000, 2004 ja 2006.
• Tunnetaan myös Bosnian sodassa taistelleena palkkasoturina. Julkaisi aiheesta kirjan Mostarin tien liftarit (1997).

TURUN VANHA KAUPUNKI

Massiivinen Kasken pysäköintiluola on piirretty Vartiovuoren alle. Sinne johtavat ajotunnelit sekä Myllyahteesta valtion virastotalon taitse että Kaskentieltä. Luolaa voi huödyntää myös konserttien tai muiden tapahtumien pitopaikkana. Sinne on mahdollista tehdä tilat erilaisille kaupoille tai kauppakeskukselle tai esimerkiksi kylpylälle.

Tunneliratkaisu joen ali rauhoittaa Tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin ympäristön. Sillalle mahtuvat kulkemaan raitiovaunut ja kaupunkilaiset. Sillalle jää tilaa myös pienimuotoiselle torimyynnille. Marco Casagrande mielestä on tärkeää, että Turkuun syntyisi keskusta, jossa olisi yhteistä tilaa Kauppatorilta Tuomiokirkolle asti.

Turun kaupungin keskusta lepää kahden kallioharjanteen rajaamassa laaksossa. Kallioharjanteet näkyvät hyvin esimerkiksi Kaskenmäen ja Taidemuseonmäen ympäristössä. Aurajoen alla savea on noin 20 metriä, torin alla sitä on noin 50 metriä. Suunnitelmassa autoliikenne kulkee tunneleissa Uudenmaankadun, Aurajoen ja Aninkaistenkadun alla.

Tunneleiden toinen suuaukko sijaitsee Aninkaistenkadun päässä nykyisen linja-autoaseman lähellä. Konserttitalon paikkeilta Aninkaistenkadun alta ja ali Puutorin on yhteys laajennettuun Louhen pysäköintiluolaan. Louheen sisälle pääsee ajamaan myös nykyistä reittiä Ajurinkadulta.

Turun Vanhassa kaupungissa keskusta on rauhoitettu joukkoliikenteelle, pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Raitoivaunut liikennöivät satamasta Linnankatua Eerikinkadulle ja Kauppatorille. Torilta linja jatkuu Aninkaistenkadulta Hämeenkadulle ja ohi yliopistojen alueiden aina Varissuolle asti.

Kaarinan suunnasta Turkuun tultaessa autoliikenne sukeltaa tunneliin Uudenmaankadun ja Sirkkalankadun risteyksen tienoilla. Tunnelista on yhteys Kasken pysäköintitaloon Vartiovuoren alle.

Turun tunnelit kiehtoivat asiantuntijoita

Arkkitehti Marco Casagrande visio (TS 2.12.) panna autoliikenne kulkemaan tunneleissa Aurajoen alitse herättää varovaista kiinnostusta eri alojen asiantuntijoissa.

Tunneleissa huolestuttaa eniten niiden hinta. Turun Sanomien saamien arvioiden mukaan vastaavat noin kilomerin pituiset, runsaalle liikenteelle tehdyt tunnelit ovat maksaneet noin sata miljoonaa euroa. Tähän päälle tulisivat vielä kallioon louhittavat pysäköintiluolat.

Turun apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen (sd) korostaa, ettei ajatus tunneleista ole Turussa uusi.

- Pitkällä aikavälillä kyseessä on hyvin relevantti vaihtoehto. Kyseessä on koonti jo aiemmin esillä olleista vaihtoehdoista, hän toteaa.

Tunneleita haluttaisiin tutkia
Kustannukset olisivat noin sata miljoonaa euroa

Autoliikenteen paneminen tunneleihin Turun keskustassa saa varovaisen myönteistä palautetta.

Turun Sanomat kysyi eri alojen asiantuntijoilta kommentteja arkkitehti Marco Casagrande ehdotukseen (TS 2.12.), jonka mukaan Aurajoen ali rakennettaisiin tunnelit ja pysäköintilaitos Vartiovuoren alle.

Monen mielestä Casagrande ehdotus on kiinnostava ja sitä sietää tutkia.

- Oi, ajatus siitä, että Turun upea vanha keskusta ja keskiaikainen kaupunginosa pääsisivät nykyistä paremmin esille, kiinnostaa kovasti, Turun joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte toteaa.

- Ajatusta ei missään nimessä saa ampua alas. Ideaa on kehitettävä pidemmälle, sanoo hankekehityspäällikkö Veli Viitala Lemminkäinen Infra Oy:stä.

Tunneleihin liittyvät huolet vaikuttavat liittyvän lähinnä korkeisiin kustannuksiin ja riittävätn poliittisen tahdon löytymiseen.

Turun Sanomien saamien tietojen mukaan vastaavissa kilometrin mittaisissa kalliotunneleissa kustannusarviot ovat olleet noin sata miljoonaa euroa. Rakennusaika olisi noin kolme vuotta.

- En näe Aurajoen ali meneviä tunneleita järkevinä. Kuka tunnelit maksaa? Olisi pyrittävä siihen, ettei ydinkeskustassa tarvita henkilöautoja, Meidän Turky ry:n varapuheenjohtaja Maarit Nermes pohtii.

Epäilyksiä aiheuttaa myös se, miten poliitikot pystyisivät sopimaan näin isosta ratkaisusta Turussa. Keskustan kehittäminen on ollut vuosikausia jumissa, kun Turun punavihreät prikaatit ja porvaripataljoonat ovat taistelleet toriparkista.

- Kuinka kauan tätä pitäisi Turussa veivata, jotta yksimielisyys löytyisi? Toriparkistakin on väännetty jo 38 vuotta, Turun Toriparkki Oy:n hallituksen puheenjohtaja Heikki Vaiste sanoo.

Casagrande ehdotusta Vaiste pitää hyvänä.

-          Se on oikein hyvä, hän toteaa.

Casagrande ehdotus

• Tuomiokirkon editse kulkeva autoliikenne pantaisiin kahteen kolmikaistaiseen tunneliin, joka kulkisi Aurajoen ali.
• Tunnelit kulkisivat kalliossa kilometrin pituisen matkan. Suuaukot tehtäisiin Uudenmaankadun mäkeen ja Anminkaistenkadulle konserttitalon alapuolelle.
• Tunneleista olisi kulkuyhteydet kahteen isoon pysäköintiluolaan, jotka sijoittuvat joen molemmin puolin.
• Valmiina olevaa Louhea hyödynnettäisiin laajentamalla sitä linja-autoaseman suuntaan. Vartiovuoren kallion alle rakennettaisiin Kasken parkkiluola, josta pääsisi kävellen tai raitiovaunulla ydinkeskustaan.
• Keskusta säilyisi jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen käytössä.
• Turun ”Vanha kaupunki” sulkisi sisäänsä Kauppatorin liepeet, jatkuisi kohti Vanhaa Suurtoria ja Tuomiokirkkoa yhtenäisenä tilana.

“Ei saa ampua alas”

KEHITETTÄVÄ: Casagrande ajatus on hyvä. Sitä ei missään nimessä saa ampua alas. Ideaa on kehitettävä pidemmälle. Maanalaisesta liikkumisesta voidaan nyt tehdä puoleensavetävää siten, etteivät jalankulkijat edes huomaa kulkevansa maan alla.

Jos tunneli aiotaan tehdä kalliossa, se on Aurajoen kohdalla vietävä myös kalliovaatimuksen takia hyvin syvälle. Kadun pituuskaltevuus on määräyksissä rajattu hyvin loivaksi. Pitää selvittää, onko ratkaisu tältä osin toteutettavissa.

Jatkovaiheessa pitää selvittää, onko hanke hoidettavissa niin, että käytettäisiin sekä kallio- ja betonitunneleita että siltoja.

Veli Viitala, Hankekehityspäällikkö, Lemminkäinen Infra Oy

”Ratkaisut esillä jo aikaisemmin”

RELEVANTTI: Pitkällä aikavälillä kyseessä on hyvin relevantti vaihtoehto. Kyseessä on koonti jo aiemmin esillä olleista vaihtoehdoista. Vartiovuoren alle tuleva pysäköintilaitos on ollut esillä. Tunnelista on tehty valtuustoaloite. Keskustan kehittämistoimikunta mietti viimeksi mahdollisuuksia Vanhan Suurtorin ja Tuomiokirkkotorin välisen katuosuuden rauhoittamiseksi. Silloi todettiin, että pysyvä rauhoittaminen edellyttää tunnelia. Sitä ei kuitenkaan pidetty taloudellisesti mahdollisena.

Uusi elementti on vain se, että P-Kaski yhdistettäisiin läpimenotunneliin. Nyt esitetyt pysäköintiratkaisut täydentäisivät toriparkkia, mutta eivät olisi sen vaihtoehto.

Jarkko Virtanen, Turun apulaiskaupunginjohtaja

”Hinnan ja hyödyn suhde epäilyttää”

HINTAVA: Minulla on kokemuksia tällaisista ratkaisuista ympäri maailmaa. Tukholmassakin on pitkä tunneli. Ruuhkaisissa paikoissa sellainen auttaa muuta liikennettä. Mutta nousee kysymys, onko Turussa niin paljon ruuhkia, vaikka välillä on toki tukkoista. Ja tulee myös mieleen, olisivatko hinta ja saadut hyödyt linjassa.

Uskon, että pysäköintilaitokset ovat pikkuhiljaa menneet ihmisten mieleen. Se on oppimiskysymys. Turkulainen on halunnut saada autonsa liikkeen oven eteen, mutta se ei ole aina käytännössä mahdollista. Suunnitelmassa esitetyt laitokset (P-Louhi ja P-Kaski) olisivat parempia ratkaisuja kuin toriparkki. Toriparkissa minua askarruttavat liikennejärjestelyt.

Markku Lehtinen, Autoliiton Turun osaston puheenjohtaja

”Lisäisi viihtyisyyttä”

KIINNOSTAVAA: Oi, ajatus siitä, että Turun upea vanha keskusta ja keskiaikainen kaupunginosa pääsisivät nykyistä paremmin esille, kiinnostaa kovasti. Se, ettei henkilöautoliikenne kulkisi tällä alueella, lisäisi kaupungin viihtyisyyttä. Tämän sanon sekä tavallisena kulkijana että joukkoliikennejohtajana. Kaikkea, millä joukkoliikennettä nostetaan, kannatan. Tietysti.

Muistan, että ajokorttia ajaessani huristeltiin Tuomiokirkon editse. Nyt alue on ollut jo pitkään liikenteeltä rauhoitettu, joten jotain toki on saatu aikaan. Menikö se niin, että kirkon edestä poistettiin ensin henkilöautot ja sitten bussitkin?

Sirpa Korte, Turun joukkoliikennejohtaja

”Kuka maksaa”

RAHA: En näe Aurajoen ali meneviä tunneleita järkevinä. Kuka tunnelit maksaa? Niiden kaivaminen ei voi olla halpaa. Väitteet henkilöautoilun välttämättömyydestä ydinkeskustassa ovat outoja.

On käsittämätöntä, etteivät autoilijat jaksaisi kävellä kuin vain 200 metriä. Keskustan rauna-alueelle olisi hyvä rakentaa kallioon parkkiluola.

Esimerkiksi Louhen toteutus on hyvä, kun sen sisäänajo sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Olisi pyrittävä siihen, ettei ydinkeskustassa tarvita henkilöautoja.

Maarit Nermes, Meidän Turku ry:n varapuheenjohtaja

”Ratkaisuja olisi tehtävä”

TERVETULLUT: Kaikki ideat ovat tervetulleita. Jonkinlaisia ratkaisuja Turun keskustassa ja erityisesti Kauppatorin ympäristössä olisi tehtävä joko pysäköintiluolan kautta tai muuten. Olisi hyvä, että keskusta saisi sellaisen leiman, ettei siellä olisi paljon autoja.

Yrittäjien kannalta yksityisautoilla olisi kuitenkin päästävä mahdollisimman lähelle keskustaa, koska yksityisautoilijat tekevät ostoksia. Toki joukkoliikennettäkin pitää olla.

Vartiovuoren kallioparkki ei kuullosta hassummalta.

Pentti Salonen, Turun Yrittäjien puheenjohtaja

”Kuinka kauan veivataan?”

TARPEELLINEN: Tämä olisi suuren kaupungin ratkaisu, ja Turku haluaa suureksi kaupungiksi. Esitys on positiivinen, sillä siinä viedään autot maan alle.

Kuinka kauan tätä pitäisi Turussa veivata, jotta yksimielisyys löytyisi? Toriparkistakin on väännetty jo 38 vuotta. Kauppatoria tunnelit eivät palvele yhtä hyvin kuin toriparkki. Ydinkeskustan suuria työpaikkoja sekä hotelleja ei tavoitettaisi henkilöautoilla. Turkulainen suostuu kävelemään enintään sata metriä. Toriparkki voitaisiin liittää tunneleihin Aninkaistenmäen kohdalla. Jostakin työt pitää aloittaa ja mielestäni toriparkista on aloitettava.

Heikki Vaiste, Turun Toriparkki Oy:n hallituksen puheenjohtaja

”Taantumuksen tilasta pois”

ROHKEAA: Tervehdin suurella ilolla, että joku uskaltaa esittää tuoreita näkemyksiä Turun vanhasta keskustasta. Minusta Vanhan Suurtorin alue olisi rauhoitettava liikenteeltä. Tuomaankadunhan piti viedä pois liikenne juuri Aninkaistenkadulta ja Uudenmaankadulta. Näin ei ole käynyt.

Alueen hyvä imago pitää tuoda esille. Tuomiokirkko tuo sen esille toisella puolella, mutta toisella, maallisella puolella aluetta sitä ei ole, koska raatihuoneen torni puuttuu. Vanhat kaupungit tunnistaa juuri raatihuoneen tornista.

Kaipaan Turkuun rohkeita päättäjiä. Nyt tuntuu siltä, että kaupunki on ollut taantumuksellisessa tilassa jo useiden valtuustokausien ajan.

Tarja Tuulikki Laaksonen, FT, Turun museokeskuksen tutkija

Turun Sanomat 6.12.2012
Työryhmä:
Ossi Rajala
Jari Heino
Leena Korja-Kaskimäki

Urban Acupuncture @ Vnútroblok

ASK

 

ABOUT

 

ARCHIVE

 

RSS

 

VNUTROBLOK

 

FACEBOOK

 

SEARCH

1ST NOV 2012

Urban Acupuncture

Minulý piatok som šla pre jednu knihu z knižnice Fakulty architektúry. Vo foajé som sa začítala do vystaveného výkresu a zrazu počujem hlas Mareka Adamova zozadu z vrátnice. Že kde je tá prednáška. A povedala som si, že prednáške, kvôli ktorej ľudia cestujú z ďalekého Záriečia až sem ku nám, by som mala dať šancu.

Už bola v plnom prúde, sympatický holohlavý muž so severským prízvukom vysvetľoval koncept verejného priestoru pozostávajúceho z reťazí zavesených z kockovej konštrukcie, ktoré vytvárajú “tieň” pre ohnisko v strede kocky. Aula bola tak akurát plná (do stavu v časoch môjho Staviteľstva I. nesiahala), prezentujúci charizmatický, prezentované ohniská a sauny vo verejných priestoroch zaujímavé. Tak som si teda sadla, knižnica mi neutečie.

Fínsky architekt Casagrande v stručnej histórii jeho zaujímavých projektov postupne poodkrýval ich sociologicko-filozofické podhubie. Od objektu na okraji nejakého japonského mesta vysielajúcici semená tradičných lokálnych rastlín do okien mrakodrapov až po ropná cisterna naplnená ústricami akcentujúca farbou a názvom a vôbec všetkým prepojenie ropy, vojny a ničenia životného prostredia (prečítajte názov REDRUM zozadu)

Všetky projekty boli hodné samostatnej úvahy, no koncept, ktorý ma priklincoval ku lavici a ktorému chcem venovať pozornosť je Urban acupuncture.

Teória vidí mesto ako energetický organizmus, v ktorom prekrývajúce sa vrstvy tokov energií determinujú život v meste (od akcií jednotlivcov až po rozvoj samotného mesta). Teória urbánnej akupunktúry “vypicháva” citlivé body, ktoré potrebujú ozdraviť. Jednotlivé malé projekty svojou bazálnou podstatou prenikajú (ako akupunktúrne ihly) pod vrstvy tokov energií a lokálnym pôsobením liečia celý organizmus. Dôraz na viac lokálny a komunitný prístup je opozíciou k masívnym stratégiám revitalizácie miest. V súčasnom období limitovaných zdrojov poskytuje teória Urban acupuncture demokratické a lacné riešenie veľkých tém malými “vpichmi”.[1]

Casagrande definuje urbánnu akupunktúru ako “nástroj, kde bodové zásahy pripievajú k vytvoreniu udržateľného mestského rozvoja” , ako burinu, ktorá sa zakorení v malej trhline asfaltu na chodníku a nakoniec prerastie celým mestom. Človek je v teórii spájaný s prírodou a vnímaný ako jej integrálna časť. Akupunktúra toto spojenie spriechodňuje, uvoľňuje priestor pre kreativitu a slobodu jednotlivca a komunít. V širšom kontexte je miesto urbánnej akupunktúry vnímané ako komunikácia s mestom, ako známka života v meste naprogramovanom na jeho obsiahnutie. [2]

Prezentované projekty Ruin Academy a Treasure Hill boli zaťatím do živého. Koncentrovaná inšpirácia.

Ruin Academy je nezávislým výskumným centrom v úzkom centre Taipei. Vzniklo obsadením opustenej 5 podlažnej rezidenčnej budovy. Všetky vnútorné priečky a okná boli odstránené, v budove rastie zelenina, bambus, budova je perforovaná veľkými 6 palcovými dierami, ktorými do nej prší, v budove je otvorené ohnisko a ešte mnoho iného, ťažko spojiteľného s bývaním profesorov, študentov, s predstavou výskumného centra vôbec.

Kontrola priestoru architektúrou, či priamo architektom, bola v tomto prípade odovzdaná prírode. Tej bolo umožnené “vstúpiť” a prebrať úlohu kontroly budovy. Ako Casagrande hovorí, modernizmus je preč a technológie a priemysel preberajú modely organických štruktúr. Ruin Academy je ako vrchol ľudského diela - budovy, architektúry, technológie, ktoré sa stáva súčasťou prírody.

Druhým projektom je Treasure Hill. “Čierna” (v zmysle nepovolenej) udržateľná ekousadlosť komunity mestských farmárov na brehu rieky Xindian, opäť Taipei.

Treasure Hill bol Marcom Casagrande objavený už ako ikonická štruktúra akupunktúrneho vpichu skrz vrstvy post-moderných nánosov. Komunita mestských framárov vedená taipeiskými “babičkami”. Mesto sa rozhodlo osídlenie zbúrať, farmy transformovať na trávniky a farmárov presťahovať do bytov. Časť štruktúry Treasure Hill už bola zbúraná, keď sa Casagrande rozhodol zasiahnuť. Prvý deň začal čistiť ulice a vynášať odpad pod kopec, kde mohol byť vyzdvihnutý. Druhý deň pokračoval a na tretí deň už ľudia, dovtedy sa schovávajúci za oknami svojich domovov, prichystali balíčky so smeťami pred vchodmi. Štvrtý deň už čistili Treasure Hill s ním. Postupne sa pridávali aj študenti architektúry na University and National Taiwan University. Po vyčistení začali s konštrukciou schodov, ktorá mala nahradiť už zbúrané prízemné podlažia a vytvoriť systém “komunikácií”. Za tri týždne pracovalo na záchrane Treasure Hill 200 študentov.

Projekt sa stal sexy pre médiá, mesto zastavilo búranie, Treasure Hill vyhlásili za umelecký objekt (aby sa vyhli problémom spojeným s predpismi o parametroch budov). Casagrande píše o silnom pocite “reálnosti”, ktorý sálal z Treasure Hillu a ktorý bol umocňovaný “fikciou” okolitého mesta. Spomína babičku Missis Chen, ktorá bola matriarchom osadlosti a udržiavala ho pri živote a aktivite v Taipeiských horúčavách pomocou čínskej medicíny, rýb a piva. A prirovnáva Treasure Hill k podkroviu Taipeia, s pamäti mesta, ktorého tisícky rokov zbierané vedomosti a zručnosti sa stretávajú v komunite farmárov, vo favelovito vyzerajúcom kopci, ktorý funguje ako filter dažďovej vody, ako pôda pre rastliny, ako ochrana pred povodňami rieky Xindian a ako domov pre úzko spätú komunitu ľudí.

Koncept urbánnej akupunktúry hovorí o prienikoch do podvedomia mesta, ktoré nepopiera technologický progres, ale dokáže sa vyrovnať so svojou minulosťou, so svojimi základmi, koreňmi, pôvodom, tradíciami a so všetkou energiou. Mesto sa nemôže snažiť zabúdať. (Casagrande hovorí, že je čas zabudnúť na zabúdanie) 

Treba sa vzdať a nechať prírodu kontrolovať priestor. Alebo aspoň sa nesnažiť “zahladiť” miesta, kde energetické erupcie spôsobené synergiou prírody/tradície a komunity vytvárajú trhlinu v asfalte, vo vrchnej vrstve mestského života - akupunktúrny bod prenikajúci do podvedomia organizmu mesta. 

Prečítajte si Casagrandeho poznámky k Treasure Hillu a k Ruin Academy. Sú hodné každej sekundy času a každého bajtu pamäti (ako sa to meria u ľudí?).

Aha. A mimochodom. Casagrande hľadá objekt na Slovensku (v Bratislave?), v ktorom by mohol realizovať obdobu prúteného červa, teda “výbuch organických štruktúr v drsnom kontexte”[3] . Čerstvá absolventka FA Katarína Valičková ho kontaktovala, že či by nemal pre ňu stáž. A on jej povedal, že však nám vymysli projekt u vás doma a stáž bude. Momentálne chcú robiť čosi v Ziline (áno, preto zrejme ten Adamov na vrátnici). Stále ale zbierajú nápady. (ja som za nemocnicu na Bezručovej alebo pôrodnicu na Zochovej)

Update 11/11/12:

Casagrande už objekt nehľadá, objekt je už nájdený. Vieme to vdaka Kataríne, ktorá nás zároveň požiadala, aby sme nešírili, kde a čo to teda nakoniec bude. Nechajte sa etba prekvapiť.

Všetky fotky a kresby od Marca Casagrande

LINK

Totalitarian Organism

The points to enter to Local Knowledge are necessarily weak and soft spots on the hard surface of the mechanical city. The hard surface is actually keeping the local knowledge down, like a lid and fermenting it. This causes pressure that will erupt and surface through the cracks and broken areas of the city. This volcanic socialism causes an emotional energy magnetism that effects people on the level of collective mind as a form of communication between the local knowledge and the modern man on the surface.

Hard surfaces are for stress, entertainment and therapy. The organic side is different and in the end of the day uncontrollable. Nature is anarchy, but aiming to far more than to a self organized sustainable community. Its constant rule is existence maximum, maximal life production – balance through a totalitarian organism. 

El jardinero anarquista

(Con la colaboración de los estudiantes de la Nueva Escuela de Arquitectura)

- Photos: Addie Gilestra

El Jardinero Anarquista esta plantado los fragmentos de un Nuevo crecimiento – un crecimiento humano – en el paisaje urbano de San Juan. Rehúye el estrés auto inducido y la hegemonía de un poder inorgánico no basado en la realidad humana, que están destruyendo el equilibrio ecológico y la salud del hombre moderno. El jardinero anarquista se esfuerza por impulsar la ciudad hacia la amabilidad.

El jardinero anarquista cree que la gente es Buena en el fondo. La amabilidad y el resto de los valores éticos siempre encuentran el modo de reafirmarse. Como el aire que nos rodea, nos damos cuenta cuando se contamina, cuando nos falta. Siempre nos llega aire fresco: hay Corrientes de aire en la casa. El Jardinero Anarquista se esfuerza por llenar de ética el vacío existente en la sociedad de hoy, ayuna de valores. La cruda realidad de la amabilidad se ve ahora asfixiada por el absurdo material.

El Estrato Humano es una macro estructura urbanística establecida en San Juan de Puerto Rico por Marco Casagrande / Casagrande & Rintala, de Finlandia, en colaboración con un grupo de alumnos de quinto año de la Nueva Facultad de Arquitectura de la Universidad Politécnica de Puerto Rico: Marel del Toro Cabrera, Omar Muñiz Muñoz, Francisco Arco Alonso, Ferdinand Rodríguez Santiago, Marcelo López Dinardi, Sonny Maldonado Amill, Heryk Tomassini Suro, Josué Rivera Gandía, Ronny Marini Goris, Pedro Claudio Montalvo y Oscar Oliver Didier.

EL JARDINERO ANARQUISTA es una obra presentada en PR’02 (En Ruta) M&M proyectos. Conservada por Paula Toppila para Open Marks. www.pr02.com

Resultado:

-          Plano de una red de tranvía que conectaría Bayamón con Hato Rey, en la que se utilizaría el sistema de Vía Estrecha.

-          Macro estructura Estrato Humano, en San Juan.

-          El libro cityZEN

-          Una serie de 12 parques zen industriales entra Bayamón y Hato Rey. Procesión de El Jardinero Anarquista de Bayamón a Israel (de las 15:00 a las 21:00 horas del sábado 12 de octubre de 2002)

EL PUNTO DE PARTIDA

En nuestra calidad de arquitectos, artistas y urbanistas, queremos saber que métodos y herramientas pueden ayudarnos a comprender los estratos sociales subconscientes de una ciudad, y responder a los mismos con diseños o actividades multidisciplinares en las que se combinen el arte y la ciencia. Queremos abordar los problemas urbanos desde la perspectiva de las realidades humanas fundamentales, como la amabilidad.

Venir a San Juan resulto traumatizante a causa de tantísimos coches. Toda la ciudad esta desenada para el coche privado. El paisaje urbano no esta a escala humana, sino a escala del coche. La ciudad se vive principalmente desde el interior de un vehículo.

Los coches no necesitan vegetación: ni parques ni arboles. Las zonas peatonales se consideran tierra de nadie y se encuentran dominadas por el coche. La ciudad y su gente se han rendido. Por supuesto, los coches también contaminan la atmosfera (niebla toxica a las 7:00 horas y niebla toxica a las 17:00 horas.) La naturaleza, incluida la naturaleza humana, lleva las de perder en la ciudad de los coches.

El Jardinero Anarquista quería contrarrestar esta realidad e investigo los modos de hacerlo. Junto a los alumnos, emprendimos la ordenación urbana de un estrato humano para San Juan. Elaboramos los planos de una red de transporte colectivo para el esperado enlace de vía estrecha entre Bayamón y Hato Rey. También diseñamos estérenos se exhibieron en la televisión y fueron luego reelaborados para su publicación en el libro cityZEN.

PROCESION DEL JARDINERO ANARQUISTA

El sábado 3 de octubre el Jardinero Anarquista anduvo a pie el trayecto de Bayamón a Israel (barriada de Hato Rey). Dado el carácter adictivo del automovilismo, queríamos dar una respuesta del mismo nivel de intensidad protagonizando una procesión cuasi religiosa, escoltando al Sagrado Peatón desde el extrarradio hasta el casco urbano.

El Jardinero Anarquista, luciendo alba vestimenta y rodeado de sus seguidores uniformados de negro, marcho hacia el centro de la ciudad. Durante el trayecto se crearon 12 jardines CIUDADANOS. Los materiales aguardaban enmascarados en los alrededores o en unos lugares previamente seleccionados, y estos jardines ZEN de desechos industriales se concibieron de modo que alentasen la meditación postindustrial. Cada jardín era del tamaño de una plaza de aparcamiento para coches: 2,5 x 5 metros.

Paradójicamente, la procesión surtió unos efectos espirituales imprevistos cuando se vio que en la procesión venia Eleguá, que, par los creyentes en el rito de la santería, es el patrón de las encrucijadas y que, al igual que Mercurio, es el mensajero de los dioses. Eleguá es el orisha yoruba de la suerte y mora en las encrucijadas, abriendo y cerrando todas las posibilidades.

Al igual que los materiales utilizados en los jardines cityZEN, Eleguá mora en los cruces de calles y, a veces también, en los bosques y las orillas de los ríos, las costas marinas y los basureros.

El Jardinero Anarquista se esforzaba por inducir a la gente a hacer algo casi imposible: recuperar el influjo humano como elemento decisivo del urbanismo.

El libro cityZEN

El estilo, los métodos y el pensamiento del Jardinero Anarquista se plasmaran en un libro cityZEN que constituirá la herramienta principal cuando se inicie el dialogo sobre el estrato humano con las autoridades municipales, los medios de comunicación social y los ciudadanos locales.

Tanto la preparación del libro como el posterior debate se basaran en la energía liberada por el trabajo del Jardinero Anarquista.

El libro será publicado por la Nueva Facultad de Arquitectura.