Monday, April 29, 2013

TUNNETTU ARKKITEHTI KÄVI TUTUSTUMASSA HANKOON


Arkkitehti Marco Casagrande vieraili maanantai-iltana Hangossa yhdessä vaimonsa Nikitan sekä poikansa Marlonin kanssa. Mukana oli myös japanilainen arkkitehti Hiroki Oya, Casagranden yhteistyökumppani. Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu ja ympäristölautakunnan jäsen Marko Niemi oli kutsunut Casagranden tutustumaan Hankoon – erityisesti siihen, mitä on tehty Kuningattarenvuorella, ja mitä aiotaan tehdä Casinon, Plagenin ja Puistovuoren alueella. Alueen kohtalosta käydään Hangossa kiivasta keskustelua ja esitettyjä suunnitelmia vastaan kerätään nimiä.
                               
Hangon ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Sundqvist oli myös kutsuttu mukaan kierrokselle valottamaan vieraille suunnitelmien yksityiskohtaisempaa sisältöä.

Upea näkymä, joka aukeaa uuden ravintolapaviljongin ja HSF:n välistä on arkkitehti Marco Casagranden (vas.) mieleen. - Kaupunki- ja yhdyskuntauunnittelun näkökulmasta tämä on täydellinen paikka: tässä on kaunis näkymä - mutta kaikki on peitetty asfaltilla.
-          Olen aina ollut kiinnostunut Hangosta ja minua surettaa se kehitys, josta olen kuullut ja jonka nyt näen omin silmin. Toisinaan lehdistä saa lukea hurjia tarinoita Hangosta, ja surettaa se kasvoton päätöksenteko, joka näyttää olevan käynnissä, sanoo Casagrande.

Hän kiinnostui alueesta osittain myös Aalto-yliopiston arkkitehtiosastolla, muun muassa Ninni Westerholmin, tekemien selvitysten johdosta.

-          On mielenkiintoista, että autoilijat otetaan huomioon aina ensimmäisenä, kun jotakin suunnitellaan. Kun Hangon väestönkehitys on jatkuvasti negatiivinen, pitäisi pysähtyä hiukan miettimään ja ymmärtää, että jotakin pitää tehdä; pitäisi osata profiloitua jotenkin, jotta kehityksen suunta saataisiin muuttumaan, sanoo Casagrande.

Hän peäänkuuluttaa poikkitieteellistä, riippumatonta tulevaisuustutkimusta, jossa huomioitaisiin koko yhteisön tarpeet, ei vain Hangon kaupungin tarpeet – ja jota konsulttien näkemykset eivät ole vääntämässä omaan suuntaansa. Pitäisi osata katsoa vallitsevaa hetkeä kauemmas tulevaisuuteen.

-          Kun tutkimus tilataan ”oikeilta” henkilöiltä, saadaan raportti, jossa näkökulmat ovat tilaajan toiveiden mukaiset. Nykyhetkeen kiinnitytään tiukasti edes vilkaisematta tulevaisuuteen, hän huomauttaa.

OLISIHAN SE VOINUT OLLA HUONOMPIKIN

Tutustuttuaan Casinon, Plagenin ja Puistovuoren alueiden kaavaehdotukseen Casagrande totesi, että olisi se voinut olla huonompikin.

Japanilainen Hiroki Oya, vastavalmistunut arkkitehti ja Casagrande kollega, ei voi olla ihastelematta luontoa ja ihmettelemästä sitä, miten säälimättömästi sitä on kohdeltu niin keskeisellä paikalla Hankoa.

-          Tämä on todella surullinen näky, sanoo Oya, katsellessaan Kuningatarvuorta Itäsatamassa.

Satamakadun tilapäinen asfaltti ei Casagrandea juuri ihastuta, mutta sen sijaan näkymä, joka aukeaa uuden ravintolapaviljongin ja HSF:n välistä on hänestä aivan fantastinen.

-          Kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta tämä on täydellinen paikka: tässä on kaunis näkymä – mutta kaikki on peitetty vihatulla asfaltilla, puuskahtaa hän.

Casagrande selittää visiotaan kaupunginvaltuutettu Marko Niemelle  mareografin laiturilla.

MYTOLOGIAA JA MYSTIIKKAA

Casagrande peräänkuuluttaa fokuksen ankkuroitumista Hangon ainutlaatuisiin erityispiirteisiin; siihen mystiikkaan ja mytologiaan, jota mahdollisesti voitaisiin markkinoida tehokkaammin. Hän mainitsee Alaskassa sijaitsevan Fairbanksin esimerkkinä. Joka vuosi tuhannet japanilaiset turistit tulevat sinne katsomaan revontulia. Kaupunki on aivan täynnä japanilaisia, mutta kun revontulet syttyvät, kadut tyhjenevät.

-          Kaikki säntäävät sisään, koska japanilaisen uskomuksen mukaan revontulien aikaan alkunsa saaneista lapsista tulee älykkäämpiä, kertoo Casagrande.

Jos ei nyt aivan sama, niin jokin vastaava luonnonilmiö voisi koitua Hangon menestykseksi.

-          Täällä on ainutlaatuisia lintu-, hyönteis- ja kasvilajeja; siihen täytyy olla jokin syy, hän pohtii.

Casagranden mukaan Hangon mittasuhteet ovat toiset kuin kaupungeilla yleensä.

-     Täällä on tiettyä ilmavuutta ja ilmapiiri, jota ei löydy kovin monesta muusta paikasta. Vaalikaa sitä. Hankon on jonkinlainen anti-Kerava, sanoo Casagrande.

Arkkitehtina ja kaupunkisuunnittelijana hän myöntää tosin, että kyse on suuremmista asioista kuin mihin yksi yksittäinen ihminen pystyy vaikuttamaan. Tai yksi arkkitehti.

-          Perusteellinen, poikkitieteellinen tulevaisuusselvitys ja –tutkimus, sitä tarvitaan, kiteyttää hän lopuksi.


Erkänd arkitekt på rundvandring i Hangö


Arkitekten Marco Casagrande med frun Nikita och sonen Marlon samt Casagrandes anställda, den japanska arkitekten Hiroki Oya, besökte på måndagskvällen Hangö. Besöket hade sin grund i en inbjudan av Västerförbundets fullmäktigeledamot och medlem in miljönämden, Marko Niemi. Syftet med besöket var att låta Casagrande bekanga sig dels med vad som gjorts på Drottningberg men också de mångomtalade planerna för Casino, Plagen ock Parkbergen som man bland annat samlat in namn emot.

Hangö miljöförenings ordförande Pertti Sundqvist var likaså inbjuden för att ge mera kött på benen åt de inbjudna gästerna.

Hangö miljöförenings ordförande Pertti Sundqvist deltog i rundvandringen som initierades av Marko Niemi.
-          Jag har alltid intresserat mig för Hangö och oroar mig för utvecklingen jag hört om och nu ser med egna ögon. Man för emellanåt läsa de mest vilda historierna om Hangö i tidningarna och är djupt oroad över det ansktslösa beslutsfattandet man verkar hålla på med, säger Casagrande.

Hans intresse vaknade också delvis i och med de utredningar som gjorts vid Aalto-universitetets institution för arkitektur bland annat av Ninni Westerholm.

-          Det är intressant att se att man alltid verkar ta bilisterna I beaktande I första hand då man planerar någonting. Då Hangö trots allt tappar invånare hela tiden borde man väl tänka till och inse att man måste göra någonting, profilera sig på något vis, för att bryta trenden, menar Casagrande.

Han efterlyser framtidsforskning på en tvärvetenskaplig nivå, där man skulle ta i beaktande inte bara staden Hangös behov, utan hela samhällets behov – på ett oberoende sätt och inte genom vinklade konsultutredningar. Det gäller också att se tillräcklight långt in I framtiden, inte alltid bara utgå ifrån att nuläget är vad det är.

-          Genom att beställa utredningar av “rättä” personer får man en rapport som är vinklad précis som man vill ha den. Man har fastnat alltför stark I presens, utan att kunna blicka framåt, påpekar han.

CASINOPLANEN KUND VARIT VÄRRE

Efter att ha bekantat sig med detaljplanen för Casino-, Plagen- och Parkbergenområdet konstaterar Casagrande att den i själva verket hade kunnat vara ännu värre.

Japanska Hiroki Oya, nyutexaminerad arkitekt och medarbetare för Casagrande, kan inte låta bli att fascineras av naturen och hur skoningslöst man i vissa fall verkar ha gått åt den urbana naturen in Hangö.

-          Det ser riktig sorglight ut här, konstaterar Oya då han får syn på Drottningberget i Östra hamnen.
Hamngatans tillfälliga asfaltbeläggning får sig en rejäl känga av Casagrande, som däremot tycker att öppningen mellan den nybyggda restaurangpaviljongen och HSF är alldeles fantastisk.

-          Ur en stads- och samhällsplaneringssynpunkt är det här ett alldeles perfekt läge, här finns vackra vyer – men allt är täckt i den förhatliga asfalten, utbrister han.


Arkitekten Marco Casagrande (t.v.) förklarar sina visioner för Vänsterförbundets fullmäktigeledamot Marko Niemi nere vid mareografens brygga.


MYTOLOGI OCH MYSTIK

Casagrande efterlyser ett större fokus på Hangös unika särdrag, den mystik och mytologi man kunde tänkas marknadsföra allt starkare. Han nämner Fairbanks i Alaska som ett exempel. Varje år vallfärdar tusentals japaner till orten som är känd för sina rikliga norrsken. Staden är full av japaner, men då norrskenen kör igång töms gatorna.

-          All söker sig inomhus, eftersom det heter att man skall skaffa barn under norrsken – de blir smartare, berättar Casagrande.

Inte precis det, men nog någonting annat i den stilen är vad han efterlyser för Hangös del.

-          Här finns unika fågel, insekt- och växtmiljöer, det måste ju finnas en orsak bakom allt det, menar han.

Enlight Casagrande är proportionerna i Hangö helt annorlunda än i övriga städer. Här finns en viss luftighet och andlighet som man inte hittar på så många andra ställen. Det skall ni bevara. Hangö är ett slags anti-Kervo, säger Casagrande.

Men som arkitekt och stadsplanerare medger han snabbt att det är frågan om större frågor än en enskild människa kan påverka. Mer än en enskild arkitekt kan påverka.

-          En omfattnande, tvärvetenskaplig framtidsutredning och –forskning är vad som behövs, slår han fast.

Thursday, April 25, 2013

HOLE


Ruin Academy is an organic void on the industrial tissue of the mechanical urbanism. It is a hole penetrating through the man-made layers of asphalt and concrete and finally reaching the original soil. Through this hole, a crack in the city, local knowledge can surface. There are many holes in Taipei performing urban acupuncture to the city.

In the alley of Ruin Academy there is a tree growing from the wall of a 5-story apartment building. This is a big and heavy tree that has spread its roots on a wide surface on the wall and it has penetrated through the wall in order to lock itself to the primary structures of the building. Its roots are further penetrating into the sewage system of the house and it uses the human circulation as its energy and water supply. This tree has chosen the man-made structure to be its living environment. It has balanced its growth not to break the building. It is an urban bonsai regulating itself according to the given conditions.

Architectural control must be broken in order to let nature to step in. Industrial city must be ruined through punctual interventions. The valueless void of the current urban development will be filled with ethics – the corners are windy. Urban Bioacupuncture is ecological restoration of existing cities through focus on cracks, holes and organic knowledge. Dictatorship of Sensitivity.

The community gardens and urban farms of Taipei are holes in the city. These holes are sucking in ad-hoc community activities to take place. Random holes are popping up here and there in Taipei. Some last for only a couple of hours, some keep going on for decades – like the 101 Garden. Hole in the city is un-official and it is maintained by organic power balancing. Temples are religious holes. Night markets and urban nomad activities are holes. The illegal city that keeps Taipei alive is urbanism of holes dancing on top of the official fiction.

University needs holes. The university has grown weaker the same time as the different disciplines have grown stronger. The academia should focus on the holes, not on the disciplines. Compost is dead without holes. When holes are introduced the compost will become the most fertile top-soil. Same with architecture, city and university.

A weed will root in the smallest crack in asphalt and eventually break the city. Why does the nature want to break the city? City is an obstacle in the life providing system of nature and it wants to tune the city to be part of itself. It wants city to produce life resonating with the rest of nature.

















                                                                                                                                               

ANARCHIST GRANDMOTHERS

Dialog with Emma Tucker, Editor / Meri Media

What was the original inspiration for Ruin Academy?

I have been following the ruining processes in Taiwan for a longer period – how nature is reading architecture and how nature and architecture can coexist together in a symbiosis. I am interested in a condition, where nature and human nature share the same house – or the same city. I started to develop the architectural design methodology to reach the constructive and creative ruin condition while teaching in the Tamkang University. From architectural scale the thinking evolved into urban scale and  through the methodology of Urban Acupuncture into the theory of the Third Generation City. Ruin Academy was set up to further develop these lines of thinking from a multidisciplinary point of view.

Next to the actual building of the Ruin Academy in Taipei is a tree growing on a wall of an apartment house. The roots of the trees are penetrating into the sewage system as a source of energy and the tree uses the house as a physical support for its growth. The tree needs to regulate his growth though, otherwise it will break the house. In needs the house and it needs people using sewage. This tree, this urban bonsai, is a great inspiration.


What are the differences approaching building a project out of an existing building, and creating an entirely new structure?

Site specific qualities are always different. These are the qualities where architecture is rooting to. Man-made environment can be very fruitful. So can be forest. Everything is interesting.

It seems that these kinds of projects that take over abandoned or derelict buildings are becoming more common. Do you think there's a move in this direction, for architects to focus instead on renovating existing buildings, rather than creating anew?

Dealing with existing buildings and communities is harder than creating new anonymous objects. Architecture is not design, but dealing with reality. There is only one reality: nature. Nature can be found in abandoned buildings, which sometimes have transformed to be part of nature themselves. This is a high quality in architecture and architects should focus on this. I want to see the organic ruin of the industrial city and I want to see people ruining the industrial fiction. The trend is to feel nature, also in architecture. Without this sensitivity architecture and urbanism is developing against nature turning the modern man into a mechanical joke. Cities are full of therapy.

The inhabitants of the building are called 'constructor/gardeners' - can you explain this term a little bit more, and what the role entails?

If an architect is a gardener, he is a constructor. If he is not, he is a destructor. Many spontaneous and often illegal communities are gardening houses, growing architecture that is much more complex and fruitful that official development and official architecture, that is blindly directed by economy and centralized politics. These organic settlements – favelas, slums, ghettos, camps, urban villages etc. are bringing in hope into the urban development. I want the students to garden architecture, to grow structures that will mingle with other structures and natural element resulting into an organic human mangrove. This is not romantic. Nature is murder. A constant impact of energy is needed to keep the structures weak and flexible. Hardness is an expression of death. Anarchist grandmothers are cultivating illegal community gardens and urban farms everywhere around Taipei. These farms are producing needles of urban acupuncture tuning the mechanical city towards the organic. Anarchist grandmothers are an expression of local knowledge, a seed of the Third Generation City.

Can you explain a little bit more about how you hope the organic/manmade will merge in Ruin Academy?

By accident. Nature will grow in and find its balance with the architecture. We find our balance with architecture and nature.

What do you hope will emerge out of Ruin Academy?

I hope the Ruin Academy to be a continuous series of international workshops, research and studies taking place not only in Taipei, but in other locations too. In  Norway we are on a process to open up NOMAD as a window in Hemnes community in straight connection with stunning nature and nomads. This nomadic window will bring in something new to Taipei and to architecture. In Artena, Italy we are opening up Ruin Academy together with the International Society of Biourbanism, together with whom we will publish a book this summer focusing on the possibilities of Biourban Acupuncture. Ruin Academy is a compost, that needs to be turned over every now and then and new organic material needs to get into the pile.

What other projects or people working today do you find most inspiring or innovative?

Normal people are inspiring and innovative. Architects are getting too closed to the discipline like all the other academic disciplines and just taking care of their own “rights” and posing to each other. Most of us are just prostitutes for developers and that is not totally satisfying. Architecture has a big social responsibility in developing built human environement that can perform as a mediator between the modern man and nature – not closing in the mechanical-human joke into a box separated from the rest of nature.

Normal people are good. Illegal architecture is interesting. Spontaneous urban acupuncture is fine … in anarchist grandmothers we trust!

Thanks!

Kiitos