Artikkeli on julkaistu FUTURA 1/2015 lehdessä "Tulevaisuus, kaupunki ja me".
Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.
Paracity on modulaariseen massiivipuurunkoon perustuva kaupunkirakennejärjestelmä, johon kaupunkilaiset itse rakentavat omat kotinsa, yhteisönsä ja viljelyksensä. Orgaaninen Paracity kasvaa itsenäisesti olevien kaupunkien jättömaille, kuten tulvatasangoille tai slummeihin. Itsenäisen biourbaanin kasvun mahdollistaa modulaarinen ympäristöteknologia, joka tuottaa syntyville yhdyskunnille niiden tarvitsemat sisäelimet. Paracity vastaanottaa, käsittelee ja muuntaa resursseiksi ympäröivän kaupungin tuottaman jätteen toimien positiivisena akupunktioneulana saastuttavalle kaupungille.
Paracity on suomalainen keksintö ja vientituote, joka on kehitetty Kiinan keskustaideakatemian pyynnöstä vaihtoehtoiseksi, luontoa kunnioittavaksi kaupunkikehitysmalliksi. Paracityn pilottikohteet sijaitsevat Taipein tulvatasankoalueella ja Pohjois-Fukushiman tsunamialueella. Runkomateriaalina käytettävä puu on suomalaisvalmisteinen ristikkäin laminoitu (CLT) massiivimänty. Paracity on kutsuttu esiteltäväksi osana 2015 Maailmannäyttelyä Milanossa ja Roomassa, jonne rakennetaan kaupunkirungosta asumiskelpoinen osa.
ELEMENTIT
1. AVOIN MUOTO
Paracity noudattaa orgaanisessa kasvussaan Avoimen muodon (Open Form / Oscar Hansen, Svein Hatloy) metodologiaa, jossa yhteisöt kasvavat spontaaneiden ja toinen toisiaan agitoivien suunnitteluratkaisuiden kautta. Avoin muoto on käytännössä hyvin lähellä taiwanilaista alku-urbaania tapaa rakentaa itseorganisoituvia ja usein laittomia yhdyskuntia. Nämä mikrourbaanit yhteisöt ovat paikallisen tiedon keskittymiä, joka on myöskin Paracityn kasvuvoima. Paracity on paikallisen tiedon komposti, jonka energia ruokkii siitä yhteisöjään kasvattavia kaupunkilaisia.
Keskitetty arkkitehtoninen kontolli on avattu, jotta luonto, mukaanlukien ihmisluonto, voi astua sisään. Paracityn elämää tuottava volyymi on maksimaalinen – existence maximum (vrt. Spinal Tap, volume 11), joka ylittää inhimillisen kontrollin.
2. CLT-RUNKO
Paracity tarjoaa yhteisökehitykselle luuston, johon ihmiset tuottavat lihan. Design ei voi korvata todellisuutta. Flesh is More. Primääristruktuuri koostuu 6-metriä pitkistä tikuista, joiden vahvuus on 50 cm. Rakennusmateriaalina on ristikkäinlaminoitu massiivipuu CLT (Cross-Laminated Timber). Tikut muodostavat 6x6x6 m kuutioita, joita Taipein pilottikohteessa on pinottu korkeimmillaan 8 päällekkäin, eli 16 kerroksen korkeuteen. CLT:llä on loistavat maanjäristyksen- ja palonkesto-ominaisuudet. Tikut liittyvät toisiinsa puuliitoksin ja kaupunkilaiset voivat halutessaan itse kasvattaa primäärirunkoa tai sitten rungon pystytyksestä vastaa paikallinen yhteisörakennuttaja. CLT-runko tarjoaa alustan, jolle kaupunkilaiset itse toteuttavat asumuksensa, yhteisönsä ja viljelyksensä.
3: YMPÄRISTÖTEKNOLOGIA
Paracityn biourbaanin kasvun mahdollistaa yhdessä VTT:n kanssa kehitetty modulaarinen ympäristöteknologia, joka tuottaa kaupunkirakenteelle sen tarvitsemat sisäelimet kasvun mukaan. Ympäristöteknologia tarjoaa mm. seuraavia ratkaisuja:
- Paracityn ja ympäröivän Taipein jätevesien käsittely.
- Vedenpuhdistus - Paracityn käyttövesi otetaan saastuneesta Danshui-joesta.
- Lietteen käyttö kaupunkiviljelysten lannoitukseen ja bioenergin lähteenä.
- Suljetun vedenkierron kalojen, äyriäisten ja vesikasvien viljely.
- Ympäröivän kaupungin rakennusten purkujätteen kierrätys yksityisasuntojen rakennusmateriaaliksi.
- Biomassan kasvattaminen Taipein tulvatasangoilla ja kasvun hyödyntäminen bioenergian lähteenä.
- Aurinkoenergia.
4. BIOENERGIA
Paracityn tuottaa bionenergiaa omasta ja ympäröivän kaupungin tuottamasta orgaanisesta jätteestä, sekä Taipein tulvatasangoilta niitettävästä biomassasta. Niittäminen tapahtuu proomuista käsin. Laajamittainen nopeasti kasvavan biomassan viljely Danshui, Keelong ja Xindian jokien tulvatasangoilla edesauttaa Taipein mikroilmastoa ja kaupunkiekologiaa ja se juurakkopuhdistaa saastunutta jokiympäristöä. Paracity tähtää Taipein jokien luonnonmukaiseen restaurointiin.
5. PARASIITTIURBANISMI
Paracity elää ympäröivän kaupungin tuottamista materiaalivirroista. Jopa saastunut joki on voimanlähde tälle biourbaanille sisäelimelle. Paracity on keskiaikaista lääketiedettä; juotikkaiden käyttöä ruumiinkierron parantamiseen. Paracity päästää Taipeista pahaa verta ja käyttää tämän resurssinaan. Virallisesti 37% Taipein jätevedestä lasketaan suoraan käsittelemättä jokiin. Paracity haluaa tämän kaiken ja se haluaa kaiken muunkin ”jätteen”, jota kaupunki ei pysty käsittelemään. Paracity elääkin ympäröivän kaupungin kanssa samankaltaisessa symbioosissa kuin slummi: kaupukinomadit puhdistavat staattista kaupunkia sen kuonasta. Paracityssä prosessia on ainoastaan tehostettu modulaarisella ympäristöteknolgialla. Periaatteesa Paracity on high-tech slummi.
6. EXISTENCE MAXIMUM
Paracity on Kolmannen sukupolven kaupungin siemen. 3G kaupunki on teollisen kaupungin (2G) orgaaninen raunio. Modulaarinen biourbaani organismi kasvaa määräävän luonnonlain mukaan - existence maximum. Primääristruktuuri kasvaa ihmisten mukaan ja saavutettuaan kriittisen massan Paracity ylittää tulvatasangoilta Taipein 12 m korkean tulvamuurin ja kasvaa sisälle teolliseen kaupunkiin ja alkaa raunioittaa sitä. Paracityn siemeniä alkaa itää Taipein sisällä kollektiivipuutarhoissa, kaupunkiviljelyksissä, laittomilla asuinalueilla, hylätyillä hautausmailla ja muilla rakentamattomilla pisteillä, joista ne alkavat vaikuttaa ympäröivän kaupungin biologiseen kuntouttamiseen kaupunkiakupunktion keinoin. Näistä pisteistä Paracity levittäytyy kaupunkiin seuraten katettuja joki- ja kastelujärjestelmäuomia, kuten Liukong kanavajärjestelmää ja lopulta biourbaani organismi ja staattinen kaupunki saavuttavat biologisesti kestävän tasapainon eli Kolmannen sukupolven kaupungin.
7. MEDIAATTORI
Juurruttuaan tulvatasangoille ja saavutettuaan kasvussaan kriittisen massan Paracity ylittää Taipein 12-metrisen tulvamuurin, joka nykyisellään erottaa rakennetun ihmisympäristön jokiluonnosta. Tulvamuuri jää teolliseksi reliktiksi Paracityn sisuksiin, mutta uusi orgaaninen kaupunkirakenne mahdollistaa teollisen kaupungin ja jokiluonnon kohtaamisen ja yhteiselon. Paracity toimii välittävänä rakenteena jokitodellisuuden ja urbaanin fiktion välillä – siltana ihmisluonnon ja luonnon välissä.
8. ORGAANISET TASOT
Paracityn biourbanismi kasvaa osaksi luontoa. Rakenne on komposti, jossa eri orgaaniset tasot limittyvät ja sekoittuvat keskenään agritektuuriksi, jonka kehitystä määrää ihmisluonto osana luontoa. Kaupungin käyttövesi ja viljelysten kasteluvesi puhdistetaan saastuneesta jokivedestä. Puhdistettu vesi pumpataan Paracityn viherkattotasanteille, jossa se hapetetaan ja edelleen juurakkopuhdistetaan kasvukenttien läpi. Katoilta puhdas vesi valuu painovoimaisesti yhteisöpuutarhoille ja kaupunkiviljelyksille. Kaupungin pääenergianlähteenä toimii nopeasti joen runsasravinteisilla tulvatasangoilla kasvatettava biomassa.
9. BIOURBAANI RESTAURAATIO
Paracity on positiivinen orgaaninen syöpä Taipein mekaanisessa kudoksessa. Se elää symbioosissa ympäröivän kaupungin kanssa, jota se puhdistaa saasteista ja jonka kehitystä se välillisesti ohjaa kohti biologista kaupunkirestauraatiota. Paracity on vaihtoehtoinen todellisuus teolliselle kasvulle, kaupunkiakupunktioneula, joka kuntouttaa ympäröivää kaupunkia samaan tapaan, kuin spontaanit kollektiivipuutarhat ja kaupunkiviljelykset. Paracityn fragmentit ympäri Taipeita muodostavat kaupunkiakupunktuurin verkoston, joka säättää teollista kehitystä kohti orgaanista. Se raunioittaa teollista kaupunkia ja pyrkii saattamaan sen osaksi luontoa, kohti Kolmannen sukupolven kaupunkia.
10. VAPAA TULVIMINEN
Paracity sopeutuu elämään taifuunien mukana sykkivän tulvivan joen kanssa. Koko kaupunkirakenne seisoo CLT-tolppien päällä ja joki pääsee vapaasti nousemaan sen ensimmäisiin tyhjiin kerroksiin. Itse asiassa Paracity matkii joen tulvimista pyrkimyksessään olla arkkitehtoninen tulva, joka ylittää Taipein tulvamuurin ja levittäytyy mekaaniseen kaupunkiin.
Paracity on syntynyt Taipein kaupungistuneen tulvatasangon paikallisesta tiedosta, alkuperäisistä taiwanilaisista yhteisömalleista, jotka ovat itserakentuneita ”laittomia” yhteisöjä, joissa ihmiset rakentavat omat talonsa ja säätävät yhteisönsä kasvamaan luonnon ehdoilla. Paikallisen tiedon ilmentymiä ovat myös Taipein lukuisat kollektiivipuutarhat ja kaupunkiviljelykset, jotka valtaavat tyhjiä tontteja ja jättömaata kaupungista. Kaupunkinomadit aistivat kaupungin energiakenttiä ja kykenevät kommunikoimaan kollektiivisen alitajunnan kanssa. Keskusjohtoinen kaupunki on pelkkä alusta, jolla paikallinen tieto velloo oman, orgaanisen tajuntansa mukaisesti. Paikallinen tieto sitoo modernitkin taipeilaiset osaksi luontoa. Paracity tarjoaa kasvualustan paikallisen tiedon rakenteelliselle anarkialle, jonka todellisen inhimillisen tason rakentavat kapunkilaiset itse. Paracity on joka paikassa erilainen ja paikallisen tiedon kulttuuriin sidottu. Ainoastaan primäärirakenne ja ympäristöteknologiset ratkaisut pysyvät samoina ja mahdollistavat paikkasidonnaisen biourbaanin kasvun.
12. BIOKLIMAATTINEN ARKKITEHTUURI
Paracityssä on paljon reikiä, kuiluja ja tunneleita. Rakenne tuulettaa itse itsensä, kuin suuri teollisten hyönteisten keko. Lämpötilaerot kattopintojen, viljelysten, varjoisien pintojen ja vesielementtien välillä generoivat tuulia ja ilmavirtoja. Yksittäiset rakennukset noudattavat luonnonmukaisen ilmankierron periaatteita.
13. SOPEUTUVAISUUS
Paracityn pilottikohde on suunniteltu Taipeihin, mutta järjestelmä on kehitetty toteuttamiskelpoiseksi eri kohteisiin ympäri maailman. Paracity tarjoaa vaihtoehdon Kiinan strategiselle kaupunkisuunnittelulle jokikaupunkien luonnonmukaisemmalle kehitykselle. Paracityn rakennetta voidaan käyttää myös erikokoisina kaupunkiakupunktioneuloina teollisesti kasvavien kaupunkien ekologisessa restauroinnissa. Paracity voi toimia puskurivyöhykkeenä saastuttavan kaupungin ja luonnon välillä kuten slummit esim. Mumbaissa tai Jakartassa. Rakenne voi kasvaa slummeista, joiden asukkaille se tarjoaa paremman elinympäristön ja joissa se tehostaa slummien nykykäytäntöä käsitellä ympäröivän kaupungin tuottamia jätteitä. Paracity soveltuu tulviville ja tsunamiriskialueille. Paracity on valittu yhdeksi koerakenteeksi Japanin Tohokun alueen tsunamituhon jälleenrakennukseen. Paracity on orgaaninen, sopeutuvainen ja paikalliseen tietoon reagoiva kaupunkirakenne, joka parsii yhteen teollisen kaupungin ja luonnon välistä kuilua.
KOLMANNEN SUKUPOLVEN KAUPUNKI
Ensimmäisen sukupolven kaupunki on rakennettu ihmisyhteisö, joka elää välittömässä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa ja on ympäröivästä luonnosta riippuvainen. Taipein hedelmällinen tulvatasanko on tarjonnut puitteet tiiviille asutukselle, joki on tuottanut ruokaa ja väylän liikkumiselle ja tasankoa ympäröivät vuoret ovat suojanneet kaupunkia taifuunien suorilta iskuilta.
Toisen sukupolven kaupunki on teollinen kaupunki, joka elää näennäisesti itsenäisenä luonnosta. Itse asiassa luonto toimii haitallisesti mekaaniselle koneelle, esimerkiksi tulvat tuntuvat haluavan hajottaa koneen. Taipei on rakentanut kaupungin ja jokiluonnon väliin 12 metriä korkean teräsbetonimuurin.
Kolmannen sukupolven kaupunki on teollisen kaupungin orgaaninen raunio. Symbioosi Taipein kollektiivipuutarhojen, kaupunkiviljelysten sekä laittomien asuinalueiden ja ympäröivän kaupungin välillä ovat Kolmannen sukupolven kaupungin fragmentteja. Nämä alueet ovat kaupungin akupunktiopisteitä, jotka pureutuvat teollisen kuoren läpi kosketuksiin paikallisen tiedon kanssa. Kolmannen sukupolven kaupunki sitoutuu paikalliseen tietoon ja sitä kautta kasvaa kiinni osaksi luontoa.
Kaupunkiakupunktio on ekologisen kaupunkisuunnittelun teoria, joka yhdistää kaupunkisuunnittelua ja perinteistä kiinalaista akupunktiolääketieteen teoriaa. Lähtökohtaisesti se havainnoi kaupunkeja monitasoisina elävinä organismeina, joista se pyrkii määrittämään kuntoutusta vaativia alueita. Paikalliseen traditioon sitoutuvat ja kestävän kehityksen mukaiset projektit toimivat akupunktioneuloina, jotka elvyttävät kokonaisuutta parantamalla sen osia.
Raunio on arkkitehtuurin katharsis, jossa ihmisen luomasta tulee osa luontoa. Raunio on teollisen kaupungin alitajuinen haave ja modernin ihmisen trauma. Taipei tarjoaa kehittyneen symbioosimallin, jossa mekaaninen kaupunki elää yhteiseloa epävirallisten asuinalueiden, kollektiivipuutarhojen, kaupunkiviljelysten ja kaupunkinomadien kanssa. Kaavoitus on jätetty puolitiehen ja ihmiset ovat viimeistelleet kaupungin.
Casagrande Laboratory tutkii niitä biourbaaneja prosesseja, jotka kehittävät teollista kaupunkia kohti Kolmannen sukupolven kaupunkia. Tutkimus keskittyy paikallisen tradition ilmentymiin Taipeissa ja miten tämä orgaaninen tieto valmistaa teollista kaupunkia kohtaamaan luonnonmukaisen uudistumisen.
