Kirjoittaja haluaisi palauttaa rauhan Tuomiokirkon ympärille, yksi keino vähentää yleistä liikennettä olisi yhdistämää vanhat raitiotielinjat 1 ja 2 kulkemaan Turun satamasta yliopistolle Kauppatorin ja Suurtorin kautta.
Isäni keräsi lapsena taskurahaa laulamalla Turun sporassa. Kuulin vanhemmiltani keltaisista sähköllä liikkuvista vaunuista pikkupoikana 1970-luvun Lapissa ja muodostin oman käsitykseni suuresta eteläisestä Turun kaupungista pitkälti raitiovaunujen ympärille – keltaisten kolisevien vaunujen, joissa pikkupojat saivat rahaa laulamalla.
Pettymyksekseni en saanut nähdä Turun raitiovaunuja, jotka oli poistettu modernisaation tieltä vuonna 1972. Toinen pettymys oli Tuomiokirkko, joka tuntui seisovan likaisen liikenneympyrän keskellä. Äitini kertoi kirkkoa ympäröivästä Vanhasta Suurtorista, jonka totesin parkkipaikaksi.
Aurajoki oli Torniojoen varrella kasvaneelle pienelle lappilaiselle kuvottava ilmestys – julkinen viemäri, joen irvikuva. Myös kraanavesi maistui pahalle.
Kaiken kaikkiaan en saanut Turusta kovinkaan hyvää kuvaa. Ylitornioon verrattuna kaupunki tuntui olevan mielisairas. Ainoa merkillepantava etu kotikylääni verrattuna oli ukkini tarjoamat katkaravut, joita hän haki käsitykseni mukaan Wiklundilta.
Joki, raitiovaunut ja Tuomiokirkko ovat määräävä osa Turun kollektiivista alitajuntaa ja yhteistä muistia. Joki on kunnostettu ja olen itsekin nähnyt siinä hyppivän taimenia ravintolalaivojen kupeessa. Tuomiokirkko seisoo vieläkin liikennejakajan takana ja sporat odottavat kolisemistaan. Ns. Suurtori lienee Suomen karkeimmin kastroitu kaupunkitila, jossa ihmiset odottavat viisikaistaisen Uudenmaankadun molemmin puolin liikennevalojen vaihtumista päästäkseen torin toiselta puolelta toiselle. Näky on hävettävä. Kaupungin sydän on halkaistu ja alistettu 1970-lukulaiselle liikennemekanismille. Pääsiäisenä Jeesus meinasi jäädä auton alle kantaessaan pajupuista ristiään kohti kirkon rappusia kaiketi osana passioharjoituksia.
Soitin Suurtoriasiassa eläkepäiviään viettävälle arkkitehtuurin historian professori Wilhelm Helanderille ja kysyin, eikö jaetun kaupunkitilan puoliskot pitäisi yhdistää ja Uudenmaankatu poistaa? Helander toppuutteli intoani ja sanoi, että julkisen liikenteen pitää jäädä; sitä pitäisi jopa tehostaa. Yksityiset autot saisivat toki kiertää jostain muualta kuin keskeltä keskiaikaista toria.
Kun tori on yhdistetty ja jalankulkijat saaneet vallan, sopii tuleva Pennisiltakin yhdistämään Suurtorin historiallisen kaupunkitilan kirjaston torin kautta kauppatorille. Nykyisellään Tuomiokirkon edusta on kulttuuripääkaupungin negaatio.
Professori Helanderin mainitsema julkisen liikenteen tehostaminen tarkoittaa raitiovaunuja takaisin. Otin asian puheeksi Haroman arkkitehtitoimiston Raul Kallion kanssa, joka havainnoi Turkua tarkemmin kuin ehkä kukaan muu. Kallio ratkaisi liikennetrauman yhdistämällä vanhat raitiotielinjat 1 ja 2 kulkemaan Turun satamasta yliopistolle Kauppatorin ja Suurtorin kautta.
Kun joki, raitiovaunut ja Suurtori ovat restauroitu, voin vanhana ylitorniolaisena todeta kaupungin parantuneen mielisairaudestaan. Kraanavesihän on jo hyvinkin kelvollista.
Marco Casagrande
Pettymyksekseni en saanut nähdä Turun raitiovaunuja, jotka oli poistettu modernisaation tieltä vuonna 1972. Toinen pettymys oli Tuomiokirkko, joka tuntui seisovan likaisen liikenneympyrän keskellä. Äitini kertoi kirkkoa ympäröivästä Vanhasta Suurtorista, jonka totesin parkkipaikaksi.
Aurajoki oli Torniojoen varrella kasvaneelle pienelle lappilaiselle kuvottava ilmestys – julkinen viemäri, joen irvikuva. Myös kraanavesi maistui pahalle.
Kaiken kaikkiaan en saanut Turusta kovinkaan hyvää kuvaa. Ylitornioon verrattuna kaupunki tuntui olevan mielisairas. Ainoa merkillepantava etu kotikylääni verrattuna oli ukkini tarjoamat katkaravut, joita hän haki käsitykseni mukaan Wiklundilta.
Joki, raitiovaunut ja Tuomiokirkko ovat määräävä osa Turun kollektiivista alitajuntaa ja yhteistä muistia. Joki on kunnostettu ja olen itsekin nähnyt siinä hyppivän taimenia ravintolalaivojen kupeessa. Tuomiokirkko seisoo vieläkin liikennejakajan takana ja sporat odottavat kolisemistaan. Ns. Suurtori lienee Suomen karkeimmin kastroitu kaupunkitila, jossa ihmiset odottavat viisikaistaisen Uudenmaankadun molemmin puolin liikennevalojen vaihtumista päästäkseen torin toiselta puolelta toiselle. Näky on hävettävä. Kaupungin sydän on halkaistu ja alistettu 1970-lukulaiselle liikennemekanismille. Pääsiäisenä Jeesus meinasi jäädä auton alle kantaessaan pajupuista ristiään kohti kirkon rappusia kaiketi osana passioharjoituksia.
Soitin Suurtoriasiassa eläkepäiviään viettävälle arkkitehtuurin historian professori Wilhelm Helanderille ja kysyin, eikö jaetun kaupunkitilan puoliskot pitäisi yhdistää ja Uudenmaankatu poistaa? Helander toppuutteli intoani ja sanoi, että julkisen liikenteen pitää jäädä; sitä pitäisi jopa tehostaa. Yksityiset autot saisivat toki kiertää jostain muualta kuin keskeltä keskiaikaista toria.
Kun tori on yhdistetty ja jalankulkijat saaneet vallan, sopii tuleva Pennisiltakin yhdistämään Suurtorin historiallisen kaupunkitilan kirjaston torin kautta kauppatorille. Nykyisellään Tuomiokirkon edusta on kulttuuripääkaupungin negaatio.
Professori Helanderin mainitsema julkisen liikenteen tehostaminen tarkoittaa raitiovaunuja takaisin. Otin asian puheeksi Haroman arkkitehtitoimiston Raul Kallion kanssa, joka havainnoi Turkua tarkemmin kuin ehkä kukaan muu. Kallio ratkaisi liikennetrauman yhdistämällä vanhat raitiotielinjat 1 ja 2 kulkemaan Turun satamasta yliopistolle Kauppatorin ja Suurtorin kautta.
Kun joki, raitiovaunut ja Suurtori ovat restauroitu, voin vanhana ylitorniolaisena todeta kaupungin parantuneen mielisairaudestaan. Kraanavesihän on jo hyvinkin kelvollista.
Marco Casagrande
C-LAB for Spora:
Marco Casagrande
Shreya Nagrath
Arijit Sen
Artikkeli on julkaistu Turun Sanomissa 30.12.2010
