PARACITY: KOLMANNEN SUKUPOLVEN KAUPUNKI

Julkaistu ARKKITEHTI lehdessä, marraskuu 2015
Marco Casagrande

Paracity at Tallinn Architecture Biennale 2015

Avoin muoto mahdollistaa biourbaanin kaupungin. Luonnosta näennäisen riippumattoman teollisen kaupungin korvaa elävä organismi.

Paracity on modulaariseen laminoituun massiivipuurunkoon perustuva kaupunkirakennejärjestelmä, primääristruktuuri, johon kaupunkilaiset itse rakentavat omat kotinsa, yhteisönsä ja viljelyksensä. Orgaaninen Paracity kykenee kasvamaan itsenäisesti kaupunkien jättömaille, kuten tulvatasangoille tai slummeihin. Itsenäisen biourbaanin kasvun mahdollistaa modulaarinen ympäristöteknologia, joka tuottaa syntyville yhdyskunnille niiden tarvitsemat sisäelimet. Paracity vastaanottaa, käsittelee ja muuntaa resursseiksi ympäröivän kaupungin tuottaman jätteen. Se toimii positiivisena akupunktioneulana saastuttavalle kaupungille.

Avoin muoto

Paracity noudattaa orgaanisessa kasvussaan avoimen muodon (Open Form) metodologiaa, jonka Oskar Hansen nosti esiin CIAMissa vuonna 1959 ja jota Svein Hatløy on 2000-luvulle asti kehittänyt.  Siinä yhteisöt kasvavat spontaaneiden ja toinen toisiaan agitoivien suunnitteluratkaisujen kautta. Avoin muoto on käytännössä hyvin lähellä esimerkiksi taiwanilaista alku-urbaania tapaa rakentaa itseorganisoituvia ja usein epävirallisia yhdyskuntia. Nämä mikrourbaanit yhteisöt ovat paikallisen tiedon keskittymiä, mikä on myös Paracityn kasvuvoima. Paracity on paikallisen tiedon komposti, jonka energia ruokkii kaupunkiyhteisöjen syntymistä.

Paracity tarjoaa yhteisökehitykselle kasvualustan, johon kaupunkilaiset rakentavat itse omat inhimilliset tasonsa. Design ei pyri korvaamaan todellisuutta. Flesh is More. Primääristruktuuri koostuu joko 6 tai 3 metriä pitkistä liimapuupalkeista ja jäykistävistä CLT-levyistä. Palkit liittyvät toisiinsa puuliitoksin, ja kaupunkilaiset voivat halutessaan itse kasvattaa primäärirunkoa. CLT:llä on erinomaiset maanjäristyksen- ja palonkesto-ominaisuudet.

Paracity on alkujaan suunniteltu tulva- ja tsunamiriskialueille. Koko kaupunkirakenne seisoo CLT-tolppien päällä, ja vesi pääsee vapaasti nousemaan ensimmäiseen kerrokseen, joka on jätetty tyhjäksi. Kuivana aikana maantasokerros toimii asukkaiden yhteisenä olohuoneena ja tarjoaa puitteet taijille, meditoinnille, karaokelle, veneiden korjaukselle, yömarkkinoille ja muille spontaaneille kaupunkienergian ilmentymille.

Paracity model at the CAFAM Biennale, China 2014

Biourbanismi

Paracityn biourbanismi kasvaa osaksi luontoa – rakenne raunioittaa itse itsensä. Paracity on ihmisräme tai komposti, jossa eri orgaaniset tasot limittyvät ja sekoittuvat keskenään agritektuuriksi, jonka kehityksessä luonto toimii yhteistyöarkkitehtina.

Paracity elää ympäröivän kaupungin tuottamista materiaalivirroista. Jopa saastunut joki on voimanlähde tälle biourbaanille sisäelimelle. Paracity elää ympäröivän kaupungin kanssa samankaltaisessa symbioosissa kuin slummit: kaupunkinomadit puhdistavat staattista kaupunkia sen kuonasta. Paracityssä prosessia on ainoastaan tehostettu modulaarisella ympäristöteknologialla. Periaatteesa Paracity on high-tech-slummi.

Suunnitelmassamme Paracityn pilottikohteeksi Taipeissa käyttövesi ja viljelysten kasteluvesi puhdistetaan saastuneesta jokivedestä. Esipuhdistettu vesi pumpataan Paracityn kattotasanteille, missä se hapetetaan ja edelleen juurakkopuhdistetaan kasvukenttien läpi. Juurakkopuhdistus on jätevesien biologinen puhdistusmenetelmä, jossa käytetään hyväksi tarkoitukseen soveltuvien kasvien juurakkoja. Katoilta puhdas vesi valuu painovoimaisesti yhteisöpuutarhoille ja kaupunkiviljelyksille. Kaupungin pääenergianlähteenä toimii joen runsasravinteisilla tulvatasangoilla nopeasti kasvatettava biomassa.

Juurruttuaan tulvatasangoille ja saavutettuaan kasvussaan kriittisen massan Paracity ylittää Taipein 12-metrisen tulvamuurin, joka nykyisellään erottaa teollisesti rakennetun ihmisympäristön jokiluonnosta. Tulvamuuri jää teolliseksi reliktiksi Paracityn sisuksiin, mutta uusi orgaaninen kaupunkirakenne mahdollistaa teollisen kaupungin ja jokiluonnon kohtaamisen ja yhteiselon. Paracity toimii välittäjänä kaupungistuneen ihmisluonnon ja luonnon välissä.

Paracityn fragmentit ympäri Taipeita muodostavat kaupunkiakupunktuurin verkoston, joka säätää teollista kehitystä kohti orgaanista konetta. Se raunioittaa teollista kaupunkia ja pyrkii saattamaan sen osaksi luontoa, kohti ”kolmannen sukupolven kaupunkia”.

Kolmannen sukupolven kaupunki

Ensimmäisen sukupolven kaupunki on rakennettu ihmisyhteisö, joka elää välittömässä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa ja on ympäröivästä luonnosta riippuvainen. Taipein hedelmällinen tulvatasanko on tarjonnut puitteet tiiviille asutukselle, joki on tuottanut ruokaa ja väylän liikkumiselle, ja tasankoa ympäröivät vuoret ovat suojanneet kaupunkia taifuunien suorilta iskuilta.

Toisen sukupolven kaupunki on teollinen kaupunki, joka elää näennäisen itsenäisenä, riippumattomana luonnosta. Itse asiassa luonto toimii haitallisesti mekaaniselle koneelle, esimerkiksi tulvat tuntuvat haluavan hajottaa koneen. Sen vuoksi Taipeihin on rakennettu tulvamuuri.

Kolmannen sukupolven kaupunki on teollisen kaupungin orgaaninen raunio. Symbioosi Taipein kollektiivipuutarhojen, kaupunkiviljelysten ja laittomien asuinalueiden sekä ympäröivän kaupungin välillä ovat kolmannen sukupolven kaupungin fragmentteja. Nämä alueet ovat kaupungin akupunktiopisteitä, jotka pureutuvat teollisen kuoren läpi kosketuksiin paikallisen tiedon kanssa. Kolmannen sukupolven kaupunki sitoutuu paikalliseen tietoon ja sitä kautta kasvaa osaksi luontoa.

Kaupunkiakupunktio on ekologisen kaupunkisuunnittelun teoria, joka yhdistää kaupunkisuunnittelua ja perinteistä kiinalaista akupunktiolääketieteen teoriaa. Lähtökohtaisesti se käsittelee kaupunkeja monitasoisina elävinä organismeina, joista se pyrkii määrittämään kuntoutusta vaativia alueita ja kokonaisuuksia. Paikalliseen traditioon sitoutuvat ja kestävän kehityksen mukaiset projektit toimivat akupunktioneuloina, jotka elvyttävät kokonaisuutta parantamalla sen osia.

Raunio on arkkitehtuurin katharsis, jossa ihmisen luomasta tulee osa luontoa. Raunio on teollisen kaupungin alitajuinen tavoite ja modernin ihmisen trauma. Taipei tarjoaa kehittyneen symbioosimallin, jossa mekaaninen kaupunki elää yhteiseloa epävirallisten asuinalueiden, kollektiivipuutarhojen, kaupunkiviljelysten ja kaupunkinomadien kanssa. Kaavoitus on jätetty puolitiehen, ja ihmiset ovat viimeistelleet kaupungin.

Paracity on kolmannen sukupolven kaupungin siemen. Modulaarinen biourbaani organismi kasvaa ihmisten tarpeiden mukaan ja raunioittaa ympäröivää teollista kaupunkia. Paracityn siemeniä alkaa itää Taipein sisällä nykyisissä kollektiivipuutarhoissa[MB5] , laittomilla asuinalueilla, hylätyillä hautausmailla ja muissa rakentamattomissa pisteissä. Siemenet alkavat vaikuttaa ympäröivän kaupungin biologiseen kuntouttamiseen kaupunkiakupunktion keinoin. Näistä pisteistä Paracity levittäytyy kaupunkiin seuraten katettuja joki- ja kastelujärjestelmäuomia. Lopulta biourbaani organismi ja staattinen kaupunki saavuttavat biologisesti kestävän tasapainon ja siitä muodostuu kolmannen sukupolven kaupunki. ark

Paracity, Casagrande Laboratory

Marco Casagrande (s. 1971), arkkitehti, kaupunkisuunnittelija, Suomi. Työskentelee Paracityn suunnittelusta vastaavassa Casagrande Laboratoryssä, sekä opettaa ja tutkii kolmannen sukupolven kaupungin ja kaupunkiakupunktion teoriaa.

Arkkitehti, Finnish Architectural Review 5/2015