Ruin Academy: Cello

About this ruin. WE made the ruin. It did not happen due to some escape, giving up or forgetting. Or did it? Maybe we forgot the forgetting. Maybe we gave up “architectonic control” and let nature in. Maybe we ruined the house in order to escape to the jungle.

Ruin Academy:
- Is it a He or a She?
- What kind of animal?
- What instrument?

A. Not sure about the sex yet, but the ruin is sexy. Sexier than a house.
B. More like some mind than an animal. Or if an animal and a vegetable could make babies, so maybe one of those.
C. Cello


It feels like we are writing new memories to the city - new stories. Ruin Academy is an architectonic sketch-book already impregnated by subconscious sweat of the surrounding Taipei. This is more a void than a volume. An open corner in the city…and the corners are windy.


How to escape academic control? How to get over disciplines? How to find the Local Knowledge Professors? How to high-light the hidden orders of the city…the urban acupuncture? How to determine the energies that the composting processes of Taipei are producing; and how to use these energies? How to make the city and the river meet?


The anarchist grandmothers, the anarchist gardeners who are cultivating the forgotten corners of the city: they are holding some keys. We have a sauna in the Ruin Academy. Soon we are ready to start operating with the granny-power - sauna fresh.


---
Ruin Academy: Casagrande Laboratory with JUT Foundation for Arts and Architecture
Cello: Emily Chang 張立青
Photos: AdDa

Ruin Academy

The Ruin Academy is an experimental platform for knowledge building on the way towards the Third Generation City – the ruin of the industrial city. The Academy offers a public sphere for cross-disciplinary communication within the general field of built human environment, city. We don’t focus in the different disciplines of art and science. We focus on local knowledge, people and stories.


The Academy is more like a Pub than a University – or like a public sauna in Finland, where everybody is stripped naked from the President to the Police.


We must build a public sauna to the Ruin Academy.


The Ruin Academy sends an open call to think on the urban environment – the city, the people and the nature. We want to understand the ruining processes in Taipei. Ruin is when man-made has become part of nature. People are ruining the industrial city; this is connected with the local knowledge. Who are the professors of the Local Knowledge in Taipei? They should be the bar-tenders of the Ruin Academy.


The Ruin Academy is an independent and free platform where the different student groups and other players can meet. The Academy is about knowledge building. It is a simultaneous construction site and a ruin. We don’t know what we will find but the first step is to break the box, ruin the city. What comes to the academic control, we will give up in order to let nature step into our ruin. There is no other discipline than nature. There is our Pub.



LINK

CASA CHEN

La casa está construida sobre una vieja plantación de cerezos en Datun - montanas de Taiwán del Norte. Está disenada como una casa que reaccione a las condiciones de vientos insistentes, enuandaciones y calores del sitio.

La casa es un poste que se eleva sobre la tierra para permitir que las aguas de la inundación corran por debajo de ella. Los diferentes espacios están conectados con un movimiento flexible dentro del eje de funciones interiores y exteriores. El bano más pequeno y la cocina actúan como contrapeso estabilizando la estructura de madera durante los frecuentes tifones y terremotos.

La arquitectura bioclimática está disenada para atrapar la brisa fresca del Río Datun durante los días cálidos y para que entren los pequenos vientos que circulan en el predio entre la reserva de agua dulce de la laguna y las tierras de cultivo. Un hogar es utilizado durante el invierno para calefección y para preparar el té. Conectado al bano se encuentra un pequeno sauna.

La casa no es fuerte ni robusta - es débil y flexible. A la vez no deja afuera al entorno sino que está disenada para ofrecerle a los granjeros un refugio necesario.

Una ruina surge cuando la fabricado por el hombre se transforma en parte de la naturaleza. Con esta casa deseábamos disenar una ruina.



En un sueno anoche presencié una gran tormenta. Arrancó los andaminos, tiró al suelo las piezas de hierro. Pero lo que estaba fabricado de madera, se balanceó y permaneció.
- Bertolt Brecht

ARQUITECTOS:
C-LABORATORY

MARCO CASAGRANDE, ARQUITECTO PRINCIPAL
+
FRANK CHEN, ARQUITECTO

COLLABORADORES:
SHI-DING CHEN, NIKITA WU, SHU-GI BAI, MISSIS LEE

CONSTRUCTOR:
C-LAB

FOTOGRAFIAS:
AdDa

UBICACION:
DATUN MONTANAS

AREA DEL TERRENO:
3.890 m2

AREA DEL PROYECTO:
138 m2























Casas Internacional. ISBN 978-957-584-276-2. Kliczkowski. Argentina. 2010

The maker of Stalker shares a vision of Russia

BORIS STRUGATSKY GIVES LITTLE HOPE FOR FUTURE

In Andrei Tarkovsky's movie that is based on Boris and Arkady Strugatsky's novel Roadside Picnic, Stalker (Aleksandr Kaidanovski) is taking people to the forbidden Zone.

RUSSIA WILL SPIRAL FROM A REVOLUTION INTO ENERGY CRISIS IN THE NEXT TWENTY YEARS.

Everything starts promising.

A growing population of Russians refuse to digest the ever spreading corruption, the domination of the petty-bureaucracy and the limitations of the freedom of speech.

The tandem-leadership of President Dimitri Medvedev and Prime Minister Vladimir Putin will collapse. Medvedev’s mantra of the Russian modernisation has proved to be nonsense – the target of the modernisation has been solely the economy, not the political system.

“After five or ten years starts a new Perestroika, revolution”, says St. Petersburg based fantasy- and science fiction novelist Boris Strugatsky.

“A new Gorbachev will appear or a new Yeltsin, the winds or change are blowing, a new Perestroika will take form – only this time stopping power will not be the communist party, but the dictatorial bureaucracy.”

Helsingin Sanomat (Finland’s leading newspaper) asked the novelist to take a time journey into the future of Russia. Sturgatsky said yes, but only agrees to communicate via e-mails. He won’t appear in photographs.

“I hate being photographed”, he writes.

DURING THE SOVIET ERA Boris Strugatsky together with his brother Arkady (1925-1991) created utopian worlds, into where the duo also smuggled in some social critiques. Their most know novel is the Roadside Picnic, which was filmed by Andrei Tarkovsky in Stalker.

Today Boris Strugatsky, 76, is an active critic of the political powers. Novels he publishes no longer. Last year he had on open letter exchange, published in the Novaja Gazeta, about visions of future with Mikhail Hodorkovsky, the ex-leader of the Russian oil giant Jukos who now sits in jail.

In these letters, as in this time journey, Strugatsky gives little hope for future.

A TIME OF DICTATORSHIP AND RATIONING CARDS WILL BEGIN. GOOD BUY DEMOCRACY.

HOW does the revolution take place?

Strugatsky believes that people will in the end realize that the current system is a dead-end street.

First thousands will rise into opposition and take to the streets. Hundreds of thousands get interested in the politics.

”And of course nobody continues to work anymore.”

He won’t give the new Yeltsin or Gorbachev a name.

”Just recently they were nobodies, and nobody knew them, but then something happened…one week goes, perhaps two…and hundreds of thousands will shout their names on the town squares."

STRUGATSKY has perspective to talk. He remembers how it was to live through the hardest years of the Soviet censorship.

Even if Russia today is not perfect what comes to the freedom of speech, the current situation can not be compared to Stalin’s ice-hell, Strugatsky writes.

"There exists fully liberal newspapers, radio stations and even TV-channels."

BUT WHAT will follow after then years, when the people has risen up and the Russian political system is being reformed according to the principles of Democracy?

The freedom of the political liberation will last for one decade.

“Then energy-crises will begin. The world (the whole world, not only Russia) will travel a couple of hundred years back”, Strugatsky illustrates.

TIME OF DICTATORSHIP and rationing cards will begin. Good-bye democracy.

It is not the end of humankind, but only the end of the over-wealthiest part of the population.

”Humankind is only reducing some speed.”

P R O F I L E

The father of Stalker went to opposition

Arkady and Boris Strugatsky


Boris Strugatsky, 76, is one of the most popular and most translated Russian writers. Together with his brother Arkady Strugatsky he created a broad selection of novels including the Roadside Picnic, One Billion Years Before the End of the World and the criticism of communist system Hard to be God.

The most famous of the novels is the Roadside Picnic, on which Adrei Tarkovsky’s film Stalker is based on. Although the film is not strictly following the book, the dangerous and appealing Zone left behind by aliens is in the focus of Tarkovsky too.

The Strugatskys’ Stalker is an alcohol drinking working class man Redrick Shoehart, who makes profitable looting to the heavily guarded Zone.

When Tarkovsky describes a journey in the twilight of dream and awake into the subconscious of man, Strugatskys’ Zone that operates beyond the laws of nature is very concrete with its effect on the human beings that visit the area. Shoehart’s daughter Monkey is a mutant, who has an animal’s face, palms and fur.

After the death of his brother in 1991 Boris Strugatsky continued to write two more novels, after which he quit to produce fine literature. He is active in criticizing the politics and society and usually publishes his criticism in the newspapers of the democratic opposition.

He is educated as an astronomic.

Strugatskys’ novels are still being filmed. The last one is Fjodor Bondartsuk’s Inhabited Island (Obitajemyj ostrov), which has received mixed reactions from the audience.

Strugatsky himself views Stalker as the most successful filming.

Anneli Ahonen in Helsingin Sanomat 27.4.2010

Stalkerin tekijä visioi Venäjää

Boris Strugatskin kuva tulevaisuudesta tarjoaa vain vähän toivoa

Boris ja Akadin Strugatskin romaaniin perustuvassa, Andrei Tarkovskin ohjaamassa elokuvassa Stalker (Aleksandr Kaidanovski) johdattaa ihmisiä kielletylle Vyöhykkeelle.

Venäjä syöksyy vallankumouksesta energiakriisiin kahdessakymmenessä vuodessa.

Kaikki alkaa lupaavasti.

Yhä suurempi osa venäläisistä on kieltäytynyt sulattamasta kaikkialle levittäytyvää korruptiota, loputonta pikkuvirkamiesten harjoittamaa kyykytystä ja sananvapauden rajoittamista.

Presidentti Dimitri Medvedevin ja pääministeri Vladimir Putinin tandemjohto hajoaa. Medvedevin hokema mantra Venäjän modernisaatiosta on osoittautunut tyhjäksi puheeksi, koska uudistusten kohteeksi on voinut päästä vain talous, ei poliittinen järjestelmä.

"Viiden tai kymmenen vuoden päästä alkaa seuraava perestroika, vallankumous", uskoo pietarilainen fantasia- ja tieteiskirjailija Boris Strugatski.

"Ilmestyy uus Gorbatsov tai Jeltsin, muutoksen tuulet puhaltavat, uusi perestroika puhkeaa - tällä kerta tien tukkeena ei vain enää makaa kommunistinen puolue, vaan kaikkivoipa byrokratia."

Helsingin Sanomat pyysi kirjailijaa tekemään aikaharppauksen Venäjän tulevaisuuteen. Strugatski suostui, mutta antaa haastatteluja ainoastaan sähköpostitse. Valokuvaan hän ei halua.

"Vihaan kuvaamista", hän kirjoittaa.

NEUVOSTOAIKANA Boris Strugatski loi yhdessä veljensä Arkadin (1925-1991) kanssa utopistisia maailmoja, joihin parivaljakko ujutti myös yhteiskuntakritiikkiä. Heidän kuuluisin teoksensa on suomennettu nimellä Stalker, huviretki tienpientareelle, joka tunnetaan Andrei Tarkovskin elokuvaohjauksesta.

Nykyisin Boris Strugatski, 76, on aktiivinen vallanpitäjien kritisoija. Kaunokirjallisuutta hän ei enää julkaise. Viime vuonna hän kävi oppositiolehti Novaja Gazetassa öljy-yhtiö Jukosin entisen johtajan ja vankilassa istuvan Mihail Hodorkovskin kanssa kirjeenvaihtoa tulevaisuudenvisioistaan.

Niissä, kuten tällä aikamatkallakin, on toiveikkuutta vain ripaus.

ALKAA ITSEVALTIUDEN JA SÄÄNNÖSTELYKORTTIEN AIKAKAUSI. DEMOKRATIALLE JÄTETÄÄN HYVÄSTIT.

KUINKA vallankumoukseen sitten päädytään?

Strugatskin milelestä ihmiset lopulta ymmärtävät, että nykyjärjestelmä johtaa umpikujaan.

Ensin tuhannet nousevat vastarintaan ja lähtevät kaduille. Sadattuhannet kiinnostuvat politiikasta.

"Ja tietenkin kaikki lakkaavat tekemästä töitä."

Uutta Jeltsiniä tai Gorbasovia hän ei halua nimetä.

"Vielä äsken he olivat mitättömyyksiä, eikä heitä tuntenut kukaan, mutta sitten jotain tapahtuu...kuluu viikko tai kaksi...ja sadattuhannet huutavat heidän nimeään aukioilla."

STRUGATSKILLA on perspektiiviä puhua. Hän muistaa myös, millaista oli elää läpi neuvostoajan tiukimpien sensuurin vuosien.

Vaikka sananvapauden suhteen Venäjällä asiat eivät olekaan täydellisesti, ei tilannetta voi edes verrata Stalinin "jäähelvettiin", Strugatski kirjoittaa.

"On täysin liberaaleja oppositiolehtiä, radiokanavia, jopa tv-kanavia."

MUTTA MITÄ tapahtuu, kun kymmenen vuoden päästä kansa on noussut vastarintaan ja Venäjän poliittista järjestelmää muotoillaan uudelleen demokraattisten perusteiden mukaiseksi?

Poliittisten vapauksien aikakautta kestää kymmenen vuoden ajan.

"Sitten alkaa energiakriisi. Maailma (koko maailma, ei vain Venäjä) heittäytyy pari sataa vuotta ajassa taaksepäin", Strugatski kuvaa.

ALKAA itsevaltiuden ja säännöstelykorttien aikakausi. Demokratialle jätetään hyvästit.

Se ei kuitenkaan ole ihmiskunnan tuho, vaan ainoastaan yltäkylläisesti eläneen väestönosan loppu.

"Ihmiskunta vain jarruttaa vauhtiaan."

PROFIILI

Arkadi ja Boris Strugatski

Stalkerin isä lähti oppositioon

BORIS STRUGATSKI, 77, on suosituimpia ja käännetyimpiä neuvostoajan tieteiskirjailijoita. Yhdessä veljensä Arkadi Strugatskin kanssa hän loi laajan kaunokirjallisen tuotannon, josta on suomennettu muun muassa Stalker - huviretki tienpientareelle, Miljardi vuotta ennen maailmanloppua ja kommunistista järjestelmää pilkkaava Hankalaa olla jumala.

Näistä tunnetuin on Stalker, jota elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski käytti perustana samannimiselle elokuvalleen. Se ei ole tiukan uskollinen kirjan tarinalle. Avaruudesta saapuneiden vieraiden jälkeensä jättämä, vaarallinen mutta puoleensavetävä Vyöhyke on kuitenkin Tarkovskillakin pääosassa.

Strugatskien Stalker on viinaanmenevä kansanmies Redrick Shoehart, joka tekee rahakkaita ryöstöretkiä tiukasti vartioidulle Vyöhykkeelle.

Jos Tarkovski kuvaa unen ja valveen rajamailla liikkuvaa matkaa ihmisen alitajuntaan, Strugatskeilla luonnonlakeja vääristävän Vyöhykkeen vaikutus siellä käyviin ihmisiin on varsin konkreettinen. Shoehartin tytär Marakatti on mutantti, jolla on eläimen kuono, käpälät ja turkki.

Veljensä kuoltua 1991 Boris Strugatski kirjoitti kaksi romaania, mutta lopetti sen jälkeen kaunokirjallisuuden kirjoittamisen. Hän ottaa aktiivisesti kantaa politiikkaan ja yhteiskunnallisiin aiheisiin ja arvostelee nykyhallintoa ahkerasti lähinnä demokraattisen opposition lehdissä.

Koulutukseltaan hän on astronomi.

Strugatskien kirjoista tehdään edelleen elokuvia. Viimeisin on Fjodor Bondartsukin ohjaama, ristiriitaisen vastaanoton saanut Asuttu saari (Obitajemyj ostrov).

Strugatski itse pitää Stalkerin filmatisointia onnistuneimpana.

Anneli Ahonen Helsingin Sanomissa 27.4.2010

Opiskelijat piirsivät kalatien Billnäsin Ison Pajan Läpi

Lohi halutaan nousuun Mustionjoella

RAASEPORI / Mustionjoen ympärillä tapahtuu nyt paljon.

Tuoreimmat esitykset joen luonnonlohikantojen elvyttämiseksi sekä uhanalaisen jokihelmisimpukkakantojen pelastamiseksi on tehnyt kansainvälinen opiskelijaryhmä Aalto-yliopistosta.

Neljän opiskelijan työryhmää on ohjannut karjaalaislähtöinen arkkitehti Marco Casagrande.

Uskalias ehdotus. Opiskelijoiden ehdotuksessa kalatie kulkee Billnäsin ruukin vanhojen teollisuusrakennusten keskellä. -Ajattelimme käyttää opiskelijan oikeuksia ja tehdä vähän vaihtoehtoisemman näkökulman, kertoo Mika Turunen.

Opiskelijoiden työssä on suunniteltu kaloille ohitusväylät voimalaitosten ohi Åminneforsin ja Billnäsin kohdalla.

Ympäristö- ja vesitekniikan opiskelija Mika Turunen kertoo, että sopivat kalateiden paikat selvitettiin aiempien suunnitelmien perusteella.

- Toivomme, että saamme työllämme paikallisten ihmisten mielenkiinnon heräämään.

Opiskelijat ovat kysyneet paikallisilta asukkailta mielipiteitä kalateiden rakentamisesta.

Turusen mukaan ekologisesta tilanteesta ollaan paikkakunnalla hyvin tietoisia ja jokihelmisimpukan uhanalaisuus tunnetaan hyvin.

Ehdotus kalatieksi. Neljän opiskelijan ryhmä on tehnyt vaihtoehtoisen esityksen kalatieksi Billnäisiin. Suunnitelmassa lohet pääsevät ohittamaan voimalaitoksen vanhan teollisuusalueeen kautta.

Ympäristökeskuksen esittämässä vaihtoehdossa kalaportaat kulkisivat Billnäsin kohdalla Mustionjoen pohjoispuolella.

- Me ajattelimme esittää vaihtoehtoista näkökulmaa. Teimme uskaliaamman suunnitelman joen eteläpuolelle.

Yksi ohitusuoma on arkkitehtiopiskelijoiden kuvissa tehty vanhojen teollisuusrakennusten keskelle.

Väylä kulkee Ison Pajan läpi.

- Siinä voisi olla ainutlaatuinen nähtävyys ja vetovoimaa turismille, perustelee Turunen.

Turismin edistämiseksi joen rantaan on suunniteltu puinen kävelyreitti ja tiilistä tehtyjä tasanteita.

Kuvallisia esityksiä kalateiden vaihtoehdoista ei ole vielä aiemmin esitelty.

Turusen mukaan lohien ja taimenten lisääntymiseen riittäisi Åminneforsin ja Billnäsin patojen ohitus.

Meneillään on myös Fortumin ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteistyö, jossa mietitään ekologisempia vaihtoehtoja vesivoiman tuottamisessa.

- Toivomme, että tämä saisi aikaan lisävauhtia suunnitelmiin.

Työryhmässä on ollut mukana yksi suomalainen, yksi japanilainen ja kaksi ranskalaista opiskelijaa.

Suunnitelmaa esiteltiin paikallisille asukkaille torstai-iltana Billnäsissä.

Meneillään olevassa Fortumin ja Suomen luonnonsuojeluliiton Mustionjoki-hankkeessa pyritään löytämään parhaat tavat raakun, lohen ja taimenen elinkierron parantamiseksi.

Virtavesien hoitoyhdistys Virho on jo tänä keväänä istuttanut Mustionjokeen parisenkymmentä litraa lohenmätiä.

Parhaimmillaan Mustionjokeen voi ilmaantua jopa toistasataatuhatta lohenpoikasta.

Lisäksi Åminneforsin kalastusseura on istuttanut mereen vaeltavaa taimenta kymmenen mätirasiallista, joista pitäisi kuoriutua 7800 kappaletta meritaimenenpoikasia.

Selvitysten mukaan Mustionjoessa ja sen sivupuroissa on jäljellä huomattava määrä kasvualueita arvokaloille.

Sekä lohi että taimen nousisivat lisäksi Lohjanjäveen ja siitä ylävirtaan muille Karjaanjoen vesistön alueille, mikäli patojen ohitusväylät saataisiin kuntoon.

Elina Laiho
Länsi-Uusimaa 30.4.2010


Lisää kuvia opiskelijoiden suunnitelmasta.

Mustionjoki -ryhmä
Aalto-yliopisto Sustainable Global Technologies:
Meiko Yamada
Mika Turunen
Léa Crouzet
Caroline Moinel
-
Marco Casagrande

Mustionjoki Restoration Team kaipaa paikallisten apua

Etelän Uutiset 11.4.2010

(Raasepori) Neljä Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun opiskelijaa tarvitsee länsiuusmaalaisten apua Mustionjoen kunnostukseen liittyvässä projektissaan. Ryhmässä on kaksi arkkitehtiopiskelijaa sekä vesitekniikan ja rakennustekniikan opiskelija. Kestävän kehityksen kurssikokonaisuuteen liittyvää työtä ohjaa karjaalaislähtöinen arkkitehti Marco Casagrande.

-Projektimme pohjautuu paikallisten ihmisten mielipiteille. Loimme internet-sivuston, jossa keräämme paikallisten ihmisten mielipiteitä joen ekologiaan, virkistyskäyttöön ja kulttuuriin liittyen, ryhmän jäsen Mika Turunen selvittää.

Opiskelijaryhmä toivoo paikallisväestön auttavan selvityksen tekemisessä vastaamalla kyselyyn internetissä osoitteessa http://mustionjokiriverrestoration.jimdo.com.

Projektin tarkoituksena on laatia suunnitelma, raportti ja artikkeli Mustionjoen patoihin liittyen.

-Pyrimme kartoittamaan paikallisten ihmisten mielipiteitä, tuomaan niitä esille ja herättämään asiasta keskustelua. Työmme pohjana on paikallisten ihmisten mielipiteet, Turunen painottaa. Ryhmä on jo kerännyt mielipiteitä seudun yhdistyksiltä.

MUSTIONJOKI RIVER RESTORATION

SVARTÅN BEHÖVER FISKVÄGAR

HÖGSKOLEPROJECT GER KONKRETA RESTAURERINGSFÖRSLAG
Johan Kvarnström, Västra Nyland, 16.4.2010

Den grupp studerande vid Aalto-universitetet som arbetar med ett projekt om Svarån bjuder på visioner som omfattar bland annat två fiskvägar, en vid Åminnefors och en som skulle gå rakt genom Billnäs bruk. Grundtanken är att vandringsfiskens återkomst skulle rädda biodiversiteten i ån.
Mika Turunen, som studerar vatten- och miljöteknik, säger att gruppen utarbetar två planer för var sida om kraftverket vid Åminnefors. Enligt en modell skulle en fiskväg gå på södra sidan under den befintliga vägen, medan den enlight en annan modell skulle gå på norrsidan om krafverket.

- Vid Åminnefors är det egentligen bara på grund av vägen som fiskarna inte slipper uppåt, säger Turunen som är övertygad om att fiskvägar är nödvändiga ur ekologisk synvinkel och en förutsättning för en restaurering av ån.

- Det fanns för ett antal år sedan ett förslag om en fiskväg, men den blev aldrig av.

Aalto-universitetets Svartå grupp, från vänster: Meiko Yamada, Mika Turunen, Léa Crouzet och Caroline Moinel.

Gruppen, som omfattar även arkitektstuderanden och en studerande i byggteknik, är enig om att det förutom vid Åminnefors behövs ytterligare en fiskväg vid Billnäs bruk för att vandringsfisk ska trivas och kunna repproducera sig i ån. Riktigt ända fram till Lojo sjö skulle fiskarna ändå inte nå på grund av två östligaste dammar.

Man är övertygad om att biodiversiteten är allvarligt hotad så länge som fiskar inte kan cirkulera i ån, och undersöker också om Svartåns rekreationsvärde skulle öka genom ökande möjligheter till fiske.

- Det behövs endast två fiskvägar för att påverka ett stort område positivt, säger Léa Crouzet som studerar arkitektur.

HÖG VATTENKVALITET

Som mentor fungerar arkitekt Marco Casagrande. Han hoppas att gruppens förslag tas på allvar i offentligheten och skapar debatt.

- Dylika projekt har lett till att ett stort antal åar i landet har restaurerats. Här är det givetvis extra knepigt i och med att det finns bebyggelse så tätt inpå.

Han säger att de sakkunniga som har hörts har givit klara svar om att Svartån än så länge har tillräcklight hög vattenkvalitet för att fiskarna skall trivas.

Vilka fiskar skulle det främst röra sig om?

- Lax, öring, sik och också en ökad förekomst av ål. Ål förekommer lite nu, men den slipper sällan ut. Området skulle piggas upp om fiskarna skulle kunna röra sig båda vägarna.


Casagrande har full förståelse för att en fiskväg genom brukets hjärta kräver en del fantasi.

- En person frågade om laxarna inte skulle störas om de simmar förbi till exempel Tangomarknaden på Muurainens gård i framtiden, säger Casagrande, skrattar glatt och tillägger att det ju efterlyses mer aktivitet i området.

- Föreningen Pro Billnäs stöder oss redan. Nus ska vi diskutera med staden och visa vad vi har planerat.

Casagrande hoppas att de förslag som projektet resulterar i tas på allvar. Syftet år framför allt att skapa debatt mellan invånarna och energibolaget Fortum i frågor som berör Svartån. Han är övertygad om att det ganska långt är Fortum som avgör om fiskvägarna kan förverkligas.

- Fortum håller i alla nycklar och måste ta ställning för att det ska kunna förverkligas. En fiskväg skulle påverka deras verksamhet på det viset att de måste ge oss en kubikmeter vatten per sekund, säger Casagrande som uppskattar att Fortums elproduktion vid Åminnefors skulle minska med ungefär fem procent om planer på en fiskväg förverkligas.

Fortum har tillsammans med samarbetspartners inlett ett projekt där man funderar över den framtida användningen av betongdammarna i Svartån och utreder bland annat just hur elproduktionen skulle påverkas av fiskvägar.

- Det är nog folket, invånarna, som borde vilja det här, inte bara Fortum eller Aalto-universitetet. För om alla här verkligen vill så blir det nog av, säger Casagrande.

Projektets slutresultat ska vara helt klart inom tre veckor.

PROJEKT OM SVARTÅN

Fiskväg är ett gemensamt begrepp för olika typer av konstruktioner avsedda att ge fisk fri passage förbi ett vandringshinder. I det aktuella projektet fokuserer man på två typer av fiskvägar, nämligen omlöp som konstrueras som en bäck som löper runt vandringshindret, och en typ av fisktrappor som byggs av sten och trä.

Svartå föreslagna fiskvägar och vandringsfiskens möjliga reproduktionsplatser. Grafik: Susan Stenström, Västra Nyland.

Projektet strävar bland annat efter att kartlägga och föra fram lokalbefolkningens åsikter i frågan genom en enkätundersökning på projektets webbsida. http://www.mustionjokiriverrestauration.jimbo.com/

LINKAR:

Pro-Billnäs

Åminnefors fiskeförening

Virho

Billnäs Bruk (Muurainen)

Laurits Elkjær - Marco Casagrande: Urban Acupuncture

Laurits Elkjær / The Royal Danish Academy of Fine Arts - School of Architecture in Copenhagen interviewing Marco Casagrande.

I am currently working on a large paper dealing with urban acupuncture. I understand that urban acupuncture is a strategy You have developed and would in this context ask You a few questions. If You have the opportunity to answer these, I will be both happy and grateful.

1: How do you as an architect define urban acupuncture?

Urban Acupuncture is cross-over architectural manipulation of the collective sensuous intellect of a city. City is viewed as multi-dimensional sensitive energy-organism, a living environment. Urban acupuncture aims into a touch with this nature.

2: How do you use urban acupuncture to create architecture?

First you have to determine the sensitive flows of the built human environment. Based on those you have to determine the acupuncture points. The last is to determine what is the needle: architectural reaction. The key to understand this is to be present. To be truly present one has to give up, one has to be weak. To be present is the key of all art.

3: What are the benefits of using urban acupuncture?

Weakness and flexibility can communicate with the collective mind. Environmental sensitivity generates knowledge building, which will reflect on design as design shamanism.

Every grass penetrating the concrete or asphalt pavement of an industrial city is urban acupuncture.

4: What requirements should an area meet if Urban acupuncture is to be used as a strategy?

Urban Acupuncture can be applied collectively as networks to deal with a whole city or it can be used puctually in close quarters. If a city is undergoing some sort of an active process or transformation, Urban Acupuncture is a good strategy to tune the direction. Acupuncture is good for hardness and industrial insensitivity. Hardness and strenght are death's companions. What has become hard will never survive. -Stalker

Urban Accupuncture can suggest the Dictatorship of Sensitivity.

5: What is your experience with the use of urban acupuncture? In what context? What were/are the expectations and what was the outcome?

A good case is the transformation process of the Treasure Hill settlement from an illegal urban farming community into a model example of ecologically sustainable urban living in Taipei. See: http://www.e-architect.co.uk/taiwan/treasure_hill_taipei.htm

The process locally was Urban Acupuncture tunning the direction of the collective Qi from destruction into construction and afterwards the whole legalized settlement acting as an acupuncture needle for the modern Taipei. I have been referring this process to the turning over of a compost - something that is considered to be the smelly and repulsive corner of the city suddenly becomes the most fertile top-soil and source of life.

Link: UA

Radio Favela Interview

ar2com >>> Radio Favela
architecture to communication >>> The Sound of Rio

Youla Qim interviewing Marco Casagrande:

an anarchitect and an archetist have a talk

Casagrande Laboratory

Casagrande Laboratory 2010

Marco Casagrande

Frank Chen

Antti Antinoja

Yu-Chen Chiu

Wei-Chen Weng

Oliver Salminen

Nathalie Pozzi

Jia-kuan Wei

Jing-Ke Wei

Nikita Wu

Jan Luksík

J-P Heikkinen

Marty Ross

Urho Kekkonen


C what there is to C

Projet insolite en bambou.

Marco Casagrande @ Bug Dome

Le projet “Bug Dome” de l’architecte Marco Casagrande du studio finlandais C-Laboratory est intéressant avant tout pour le prétexte de sa création et sa destination. Et qui peut bien resté insensible à la forme de cette construction en bambou, bois, gravier et béton régénéré qui lui a donné ce nom insolite.

Érigée dans le cadre de la Biennale Urbaniste de Shenzhen et Hong Kong (Shenzhen & Hong Kong Bi-city Biennale of Urbanism) (6.12.09 — 23.01.10), cette construction a été utilisée pour organiser des événements d’expositions, des lectures de poèmes et des discussions. Avec le temps elle deviendra un lieu de réunion (ou une sorte de club) pour les travailleurs illégaux venus des villages qui viennent à la ville pour gagner leur vie.

Bug Dome, SZHKB 2009

L’architecte annonce que ce projet fait réfléchir sur l’impact des migrations de masse des villageois sur le mode de vie et même l’image des grandes villes industrielles qui sont leur destination. Marco Casagrande estime qu’au bout du compte cela permettrait de rapprocher les villes à la nature et favoriser les contacts directs entre les gens.

Les travaux se sont déployés sur un terrain vague entre l’hôtel de ville et le village de toile des travailleurs illégaux. Ceux-ci ont participé à la création de cette coupole de bambou en mettant en oeuvre les technologies de construction et les procédés de leurs villages.

LINK

Bug Dome

LE SACA - Syndicat des Architectes de la Côte d'Azur:


Le groupe WEAK !, collectif d'architectes, a créé un abri en bambou à l'occasion de la Biennale d'Urbanisme et d'Architecture de Shenzhen et de Hong Kong.

La structure, appelée Bug Dome, a été conçue par Marco Casagrande du cabinet d'architecture finlandais C-Laboratory, Hsieh Ying-chun et Roan Ching-yueh.


Ici la commande architecturale a été abandonnée afin de laisser la nature intervenir. L'architecture fait office de médiateur entre les utilisateurs et la nature.


Plus d'informations sur www.bugdome.blogspot.com et www.szhkbiennale.org.

La biennale a commencé le 6 décembre 2009 et continue jusqu'au 23 janvier 2010.